Ärsyttääkö sua jos jollain on ihan epärealistinen kuva itestään?

Aaargh, pakko avautua minunkin.. Ehkä vähän pinnallinen asia mistä ärsyynnyn: kaverini luulee olevansa "vähän parempi" kuin muut eli siis rikas espoolainen. Hän haukkuu kaikkia muita ja varsinkin äitejä joiden lapset eivät ole puettu Ticketiin tai PoPiin. Hän itse pukeutuu aina johonkin merkkiin ja tekee sen todella selväksi. Olen antanut joitakin omia vanhoja vaatteita ja hän aina muistaa kysyä ensimmäisenä "mitä merkkiä tää on?" tai "onko tää niinku hyvä merkki?" Merkkituotteina hän pitää Peakia ja Tommy Hilfigeriä..

Eipä siinä mitään MUTTA kaikki lasten ja hänen omat vaatteet on hankittu kirpputorilta mahdollisimman halvalta. Omissa vaatteissa ei koolla ole väliä vaan tämä L-kokoinen ihminen ahtautuu XS-kokoon (kunhan on merkkituote) ja lisäksi halvalla hankitut käytetyt vaatteet on yleensä tosi nukkavieruja ja joskus jopa rikki. istuvuudella ei ole mitään väliä. Mutta se merkki on tärkein.

Kaveri myös asuu kyllä Espoossa, mutta ei-niin-hyvä-maineisella alueella kaupungin vuokra-asunnossa, työtön, sosiaalitoimiston asiakas, 2 lasta eri isille, ajaa 20v. vanhaa autoa, tupakoi sisällä, kotona todella likaista , käyttää paljon alkoholia, lapsilla aina todella likaiset vaatteet päällä jne.Eikä se muuten minulle kuuluisi, mutta kun pitää AINA mainostaa sitä kuinka "muut" on niin wt ja kaikki perheet niin köyhiä ettei ole varaa ostaa lapsille kunnon vaatteita jne. Ja kuinka HÄN ei koskaan laittaisi H&M vaatteita päälle tai vihoviimeisenä Seppälän! Kun hän on tottunut "parempaan" .

Olen itse raskaana ja hän tarjoaa minulle vauvanvaatteita. Yritän vältellä niitä, en saisi niitä puhtaaksi ja röökinhajuttomaksi millään. Ja hän haluaa niistä vielä maksua.. Tämäkin ärsyttää!!! Ostan aina lahjat syntymäpäivinä, jouluna, valmistumisen johdosta, ristiäisiin jne. Olen tuhlannut satoja euroja tähän perheeseen (ja lahjat aika arvokkaita koska ystäväni ei arvosta mitään halpaa). Hän ei osta koskaan mitään, olen monen vuoden aikana saanut tasan yhden joululahjan, ja sekin kirpputorilta eurolla. Lisäksi kaikki lahjat joita lapsille olen ostanut on heti rikki, kirjat revitty ja vaatteet annettu kiertoon. Hän ei siis arvosta mitään saamansa!

Hirveä avautuminen, mutta vuosien turhautuminen oli nyt tähän purettuna! :)

Joo... Yksi tuntemani ihminen on mielestään aivan mahtavan hyvä kaikessa, mitä tekee. Esim. "osaa" laulaa, ja siksi osallistuu kaikkiin mahdollisiin laulukilpailuihin, ja ihmettelee, kun ei pärjää -> no vikahan on tuomareissa. Ja on todella taiteellinen, tuhertelee vesiväreillä jotain vastaavia teoksia kuin tarhaikäiset, ja sitten niitä pitää ylistää ja kehua, kun ne on laitettu kehyksiin seinälle. Maalaisi edes jotain abstraktia, eikä mitään joka yrittää esittää jotain. Ja lisäksi on vielä äärettömän hyvännäköinen ja hyväkroppainen, siis omasta mielestään (ihan tavis harmaavarpunen). Joo, oon varmaan kauhean ilkeä ihminen, mutta käsittämättömiä tuollaiset, joilla ei ole mitään itsekritiikkiä...

Kyllä ärsyttää, ärsytyksen määrä sitten riippuu siitä millainen ko. ihminen muuten on.

Esim. kun yksi hauska ja mukava kaverini puhuu epärealistisia juttujaan omasta markkina-arvostaan työasioissa, se on yleensä enemmänkin kiinnostavaa (siitä näkökulmasta että miten jollakulla voikin olla noin ylimitoitettu itseluottamus) ja alkaa ärsyttää vasta mennessään tosi pitkälle, esim. jos hän alkaa tivata minua yhtymään siihen ylistykseen ja esim. vakuuttamaan hänelle että tosiaan on ihme kun häntä ei valittu toimitusjohtajaksi assarinpaikalta (keksitty esimerkki, mutta vastaavantyyppisiä tilanteita on ollut).

Eniten ärsyttävät ne tuttavat joilla on vakava harha omien sosiaalisten taitojensa suhteen. Tyypit käyvät monin monituisin tavoin ihmisten hermoille ja jaksavat silti joka käänteessä mainostaa omaa "herkkyyttään" sosiaalisten tilanteiden vaistoamisessa ja uskomatonta kykyään "kuunnella" ja "lukea" ihmisiä. Ne pahvit kulkevat ihan omassa maailmassaan jossa kuvittelevat olevansa valtavan sosiaalisesti taitavia vain siksi että heillä on itsellään suuri tarve olla muiden seurassa. Argh.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 09:05"]Pakko sanoa että kyllä!

Mieleen nousi heti kaksi tapausta, mutta eniten keljuttaa oma käytös kun en saa suutani auki vaan hammasta purren katson epärealistista kusipäämeininkiä ja annan heidän lietsoa omaa täydellisyyden harhaansa.

Voisin kertoa ihan hitosti esimerkkejä mutta en tiedä viitsinkö.

[/quote]

Kerro kerro. Ap :)

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 02:17"]

Ihmiset jotka ovat juuri aloittaneet jonkun alan opiskelun ja haluavat esiintyä auktoriteetteina alaan liittyvissä asioissa kaikille.

[/quote]

Ja nämä välimiesasiantuntijat: "mun mutsi/täti/veli/mummi/kaveri on juristi/lääkäri/ekonomi/poliisi/dippainssi, joten kyllä mä tiedän".

Minä tunsin ennen ihmisen, joka totesi säännöllisesti olevansa niin kaunis, ettei kukaan voinut ymmärtää, että hän oli myös tavattoman älykäs.

Mä nään taas ton ap:n touhun vaan toisten lyttäämisenä ja pätemishaluna. Joo kaverisi ei ole hoikka (vielä? Jos urheilee paljon niin ihmiset tuppaa myös laihtumaan) ja kai nyt jokainen saa urheilla miten huvittaa. Ei ole olemassa mitään ohjekirjaa, josta voi katsoa kuka saa itseään miksikin kutsua, ja kuka sinä olet määrittelemään kuka on mitäkin?

Mä en käsitä näitä ihmisiä, jotka ei osaa olla iloisia muiden puolesta. Jos joku aloittaa jotain niin heti ollaan lyttäämässä, et älä nyt ainakaan luule että susta olisi tohon. Heti pitää olla pro tai valmis ammattilainen. Ettekö te ymmärrä, että ne prootkin on joskus olleet aloittelijoita?

Mä oon aina ollut liikunnallinen ja joka kerta kun joku aloittaa liikkumaan tai tavoittelee muita unelmiaan niin oon iloinen hänen puolestaan ja tsemppaan paljon! On upea nähdä kun ihmiset tavoittelee rohkeasti unelmiaan ja menee niitä kohti! Toisten onnellisuus ei ole multa pois.

Kannattaa varmaan miettiä miksi tekee mieli latistaa muita? Onko sulle tehty niin pienenä? Itseensä tyytyväinen ihminen on onnellinen. Ehkä et siedä oikeasti onnellisia ihmisiä, vaan olet tottunut siihen että itseään pitää mollata ja vähätellä?

Jep. Yks tuttu (tai oikeestaan tutun tuttu jota välillä joudun näkemään), ei tee mitään, elää yhteiskunnan tuilla, ei viitsi opiskella eikä hakea töitä, koska "ihan kohta tulee tähdeksi musalla ja rikastuu". Eikä kuitenkaan minkään alan meriittiä alla. Tietääkseni ei edes soita kunnolla mitään, laulua en ole kuullut.

Lisäks koittaa pukeutua merkkivaatteisiin (mistä lie rahat, kun ei edes ole pappaa betaalaamassa) ja pitää itseään tosi hyvännäköisenä ja hoikkana, vaikka on ihan tavallinen.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 12:29"]

Jep. Yks tuttu (tai oikeestaan tutun tuttu jota välillä joudun näkemään), ei tee mitään, elää yhteiskunnan tuilla, ei viitsi opiskella eikä hakea töitä, koska "ihan kohta tulee tähdeksi musalla ja rikastuu". Eikä kuitenkaan minkään alan meriittiä alla. Tietääkseni ei edes soita kunnolla mitään, laulua en ole kuullut.

Lisäks koittaa pukeutua merkkivaatteisiin (mistä lie rahat, kun ei edes ole pappaa betaalaamassa) ja pitää itseään tosi hyvännäköisenä ja hoikkana, vaikka on ihan tavallinen.

[/quote]

Onkohan meillä yhteinen tuttu, koska tunnen juuri tällaisen ihmisen. Minun tuttuni osaa laulaa ihan kohtalaisen hyvin, mutta ei kuitenkaan aiheuta mitään wow-efektiä.

Mua ärsyttää kyllä suunnattomasti tällaiset ihmiset! Mutta luulen sen johtuvan siitä, että olen itse aivan järjettömän itsekriittinen, joten en koskaan voisi itse olla sellainen. Ja varmasti olisin vähän onnellisempi, jos kuvittelisin itsestäni kaikenlaista hyvää, oli ne ominaisuudet sitten totta tai ei ;)

Kyllä, eläkeikäinen tuttavapariskunta.

Esittävät ulos päin rikasta, vaikka tulot ovat pienet ja velkaa todella paljon. Rakensivat jokin aika sitten talon ja kuvittelevat, että kaikki ovat kateellisia heille ja haluavat samaa kuin heillä. Pariskunta on todella kapeakatseinen; koulutus on turhaa, töitä saa jos vain haluaa, jokaisen unelma on samanlainen omakotitalo samalla alueella, on vain yksi oikea automerkki, lapset pitää kasvattaa kuten he aikoinaan... Heille on käsittämätöntä, että joku haluaa elää eri tavalla, koska heidän tapansa on tietenkin ainoa oikea. Rasittavinta on jatkuva pätemisen tarve ja sokea usko omaan erinomaisuuteen.

Minua alkaa häiritä tällainen lähinnä silloin, kun sitä omaa erinomaisuutta aletaan pönkittää muiden vajavaisuuksilla.

Oman elämäni esimerkit: 
- Henkilö on tavattoman ahkera, mielettömän tehokas ja erinomainen työssään, ja työtehtävien haasteet ovat mittavat. Vastaavasti minun työni eivät ole merkittäviä, teen liian vähän työtunteja, eikä se ole yhtä kuluttavaa, vastuullista tai haasteellista, eikä oikeastaan työtä ensinkään... jopa arkikävelyvauhtini (!) on tullut tätä kautta arvosteltua. En pärjäisi tässä merkittävässä, haasteellisessa työssä, kun kävelen niin hitaasti.
- Henkilö on kasvatettu kunnioittavan vanhakantaisesti: hän on saanut mennä ja temmeltää, aina sattui ja tapahtui ja joutui ihan itse opettelemaan ja tekemään asioita. Siihen nähden siis minun vanhempani ovat hellineet ja hemmotelleet minut uusavuttomaksi, perinteiseksi nykyajan lapseksi.
- Henkilön kokema kärsimys on mittaamatonta, ja silti hän on ihan itse omin voimin selvinnyt ja on tästä tavattoman ylpeä. Niinpä minä en ole "oikeasti" kärsinyt, ja masennus on ihan huuhaata. Pitää vain osata selviytyä ihan omin voimin. (Minulla on todettu keskivaikea masennus)

Yhteenveto: tämä henkilö arvottaa itsensä todella vahvasti työn ja ahkeruuden kautta. En ota kantaa pitääkö hänen kehuskelunsa paikkansa, mutta ikävintä on se, että hän niin estottomasti vähättelee muita ihan joka asiassa. Kuinka hän tekee kaiken niin paljon paremmin. Ja sitähän juttua riittää, kenties vielä enemmän kuin sitä muiden vähättelyä. Ja pahinta: hän ei edes tee sitä ilkeyttään. Itse asiassa olisi paljon parempi, jos hän haluaisi olla ilkeä: sitten olisi helpompi sanoa takaisin ja suuttua kunnolla. Nyt on vähän niin kuin "kohteliaisuuden ansassa".

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 12:49"]Mua ärsyttää kyllä suunnattomasti tällaiset ihmiset! Mutta luulen sen johtuvan siitä, että olen itse aivan järjettömän itsekriittinen, joten en koskaan voisi itse olla sellainen. Ja varmasti olisin vähän onnellisempi, jos kuvittelisin itsestäni kaikenlaista hyvää, oli ne ominaisuudet sitten totta tai ei ;)

[/quote]

Mitähän nämä valtavat synnyinlahjana saadut ominaisuudet sitten ovat, joita ei voi itse itselleen hankkia tekemällä asioita? Harvinainen kyky oppia juoksemaan? Ainutlaatuinen kyky osata lukea? Tai opetella uusia asioita? Äärimmäisen harvinainen ominaisuus kävellä kuntosalille ja nostaa siellä painoja?

Todella on synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka joko löytyy tai ei. Itsehän ei voi itseään kehittää tai opetalla uutta.

Uskomatonta kapeakatseisuutta, kyllä ahtaaseen laatikkoon ihmiset itsensä tunkee, jos tollasia asioita luettelee ominaisuuksiksi... Aika nihkeä ja suppea elämä on tiedossa, jos ainoastaan tekee asioita, joita on jo syntyessään osannut.

Minun on kanssa pakko vähän avautua ... minulla on kaveri, joka on olevinaan niiiiin paljon parempi kuin muut. Hänen naapurinsa eivät ole mitään, hänen sukulaisensa eivät ole mitään. Hän puhuu ihmisistä halveksuvasti, varsinkin selkeästi varakkaista ihmisistä. Hän kommentoi heitä aina tähän tyyliin:

"Tuokin Audillaan tuossa, oi minä ajan Audilla minä olen kuningas". 

"Joo kato sun lapsella on Tickettii, ai että sä oot hyvä!" 

Hän itse on kädestä suuhun elävä, amk:n käynyt mutta kaupan kassalla työskentelevä ylipainoinen kolmekymppinen ja miehensä on ammattikoulun käynyt tavallinen duunari. Alkaa jo itseä suututtaa hänen tapansa dissata kaikkia ja kaikkea, ja olla itse muka niin paljon parempi.

Ärsytää ihmiset jotka luulevat, että ovat mukavia ja suosittuja vaikka todellisuudessa heitä mielistellään aseman takia.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 13:30"]

Minua alkaa häiritä tällainen lähinnä silloin, kun sitä omaa erinomaisuutta aletaan pönkittää muiden vajavaisuuksilla.

Oman elämäni esimerkit: 
- Henkilö on tavattoman ahkera, mielettömän tehokas ja erinomainen työssään, ja työtehtävien haasteet ovat mittavat. Vastaavasti minun työni eivät ole merkittäviä, teen liian vähän työtunteja, eikä se ole yhtä kuluttavaa, vastuullista tai haasteellista, eikä oikeastaan työtä ensinkään... jopa arkikävelyvauhtini (!) on tullut tätä kautta arvosteltua. En pärjäisi tässä merkittävässä, haasteellisessa työssä, kun kävelen niin hitaasti.
- Henkilö on kasvatettu kunnioittavan vanhakantaisesti: hän on saanut mennä ja temmeltää, aina sattui ja tapahtui ja joutui ihan itse opettelemaan ja tekemään asioita. Siihen nähden siis minun vanhempani ovat hellineet ja hemmotelleet minut uusavuttomaksi, perinteiseksi nykyajan lapseksi.
- Henkilön kokema kärsimys on mittaamatonta, ja silti hän on ihan itse omin voimin selvinnyt ja on tästä tavattoman ylpeä. Niinpä minä en ole "oikeasti" kärsinyt, ja masennus on ihan huuhaata. Pitää vain osata selviytyä ihan omin voimin. (Minulla on todettu keskivaikea masennus)

Yhteenveto: tämä henkilö arvottaa itsensä todella vahvasti työn ja ahkeruuden kautta. En ota kantaa pitääkö hänen kehuskelunsa paikkansa, mutta ikävintä on se, että hän niin estottomasti vähättelee muita ihan joka asiassa. Kuinka hän tekee kaiken niin paljon paremmin. Ja sitähän juttua riittää, kenties vielä enemmän kuin sitä muiden vähättelyä. Ja pahinta: hän ei edes tee sitä ilkeyttään. Itse asiassa olisi paljon parempi, jos hän haluaisi olla ilkeä: sitten olisi helpompi sanoa takaisin ja suuttua kunnolla. Nyt on vähän niin kuin "kohteliaisuuden ansassa".

[/quote]

Tunnemmekohan saman ihmisen. Minusta on ok kehua itseä jos sen tekee niin, että ei samalla lyttää toista.

Ei ärsytä, vaan lähinnä huvittaa. Kuulostatte huonoitsetuntoisilta.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 14:58"]

Ei ärsytä, vaan lähinnä huvittaa. Kuulostatte huonoitsetuntoisilta.

[/quote]

Ei ole huonosta itsetunnosta kyse, jos ei pidä huonosta käytöksestä, kuten monet tässä kuvaillut on. 

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 08:48"]

Mulla on yks ystävä joka sanoo olevansa yhtä pedantti kun frendien Monica. Todellisuudessa hän ei sitä ole, aina kun menen heille kylään on koti enemmän tai vähemmän llikainen. Vessanpönttö on aina likainen, käsipyyhkeet ovat likaiset, liesi on likainen, muruja keittiönlattia täynnä jne. Arvaa ärsyttääkö kun ystävä ottaa liian useasti puheeksi on supersiisteydensä. 

[/quote]

Yksi kommentti, vain yksi kommentti voi kaiken tämän muuttaa. Et sitten sanonut?

Juu, näitä tyyppejä on minunkin tuttavapiirissä useampi... Yksi kuvittelee olevansa kielitaitoinen ja huippuälykäs moniosaaja, vaikka todellisuudessa on tyhmä kuin saapas ja osaa kielistä vain ruotsia ja englantia, eikä niitäkään kauhean hyvin. Mikäli joku asia ei suju tai onnistu, on vika aina muissa. Kerjää jatkuvasti sääliä. Rasittava tyyppi, mutta jotenkin käy myös (oikeasti) sääliksi.

Toinen on kultalusikka suussa syntynyt vanhelmpiensa täysin pilalle hemmottelema tapaus, jonka oma mielipide on Ainoa Oikea. Esim. hänellä oli lapsena lemmikkinä koira, ja tästä johtuen hänen nykyiseen perheeseensä voitiin ottaa lemmikiksi vain ja ainoastaan koira, eikä mikään muu eläin kelvannut. Omistaa huonon sosiaalisen tilannetajun ja möläyttää käsittämättömiä sammakoita suustaan. Tykkää neuvoa muita asioissa, joita ei itsee osaa tehdä. Ei näe omaa nenäänsä pidemmälle, mutta tietää itse olevansa sekä huippuälykäs että muutenkin täydellinen kaikessa. On sekä rasittava että väsyttävä tyyppi, jonka seuraa välttelen kuin ruttoa.

Minulla on yksi tuttava, joka väittää olevansa samanlainen kuin minä.

Siis joka asiassa;

pukeudumme samalla tavalla, näytämme samalta, tykkäämme samoista asioista, meillä on samanlaiset miehet ja parisuhteet ja sama kengänkoko ja samanlainen luonne yms. Kaikki asiat mitä minulle on tapahtunut, on myös tapahtunut hänelle ja kaikki sairaudut mitä minulla on on myös hänellä, ja saattaa lyödä vielä paremmaksi.

Oikeasti olemme kaksi ihan erilaista ihmistä, jotka vaan sattuu olemaan ystäviä. Ja meillä oli joskus samanväriset hiukset ja samanlaiset kengät.

Kyseessä on kiltti ja kultainen ihminen, mutta hänellä on oma itsensä ihan hukassa. Omat mielipiteet muuttuu sen mukaan, kenen seurassa hän liikkuu.