Jäin kiinni alkoholismistani ja nyt haluaisin vain kuolla
:( Hävettää niin paljon. Ja on surullinen olo. Miten musta tuli näin hirveä luuseri?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 22:19"]
Ystävä huomasi ja sanoi olevansa huolissaan juomisestani. Helvetin typerä olo kun luulee muka osaavansa peittää. Ihan oikein mulle. En halua enää nähdä ketään ja kadota vaan koko maailmasta...
Ap
[/quote]
Vaihda ystävää, ei tosi ystävä puutu toisen juomiseen vaan juo mukana. Kaksinkertainen ilo kun ryyppäätte yhdessä.
[/quote]
No olipa hauskaa :D
Saakohan katkolla ryhmäalennusta
Sulla alkaa toipuminen nyt. Hae terapiaan ja hoidata masennus pois. Olet onnekas, sillä jokaisen tuttavapiiriin kuuluu joku alkoholisti, jonka ongelma pidetään visusti piilossa.
Hei! Olin tiiiismalleen samassa jamassa muutama vuosi sitten. Masentunut ja ihan nahjus. Ikää oli 17 ja upotin kevyesti 0,7 litraisen leijonan illassa, jos ulos päätin lähteä. Sitten vielä lokkeilin muilta juotavaa, kun omat rahat oli juotu. Örvelsin vielä pitkin kaupunkia ja on ihme, ettei minulle käynyt todella ohrasesti. En itse uskaltautunut minnekkään päihdeavun piiriin. Lopetin juomisen seinään (tosin join asuntoni tyhjäksi aika luuserimaista vauhtia). Erakoiduin. Tulin kunnolla hulluksi ja kävin mielisairaalassa hakemassa pontta uuteen aloittamiseen. Olin torikammoinen ja äkisti en enää voinutkaan vetää turvakännejä, joten en uskaltanut ulos ovesta.
Hommasin koiran, että tulisi poistuttua asunnosta. Se auttoi.
Minua siis auttoi se, että itkua pidätellen raahauduin pelkäämään maailmaa ulos ja sitten se liikunta alkoi auttamaan. Vaatekoko tippui ja pikkuhiljaa sain raavittua jonkin sortin uskoa elämään ja täyteen kuntoutumiseen. Nyt olen liki absolutisti ja elämässä on muuta sisältöä. Sanon liki, että joskus voin juoda sen yhden siiderin tai drinkin jossain ja en koe edes kaipaavani sen enempää. Tämä harvinaisuus tapahtuu ehkä kerran vuodessa.
Hae rohkeasti apua ja kerro ystävälle, että tuli paha mieli, mutta arvostat narautusta ja tilanteen valotusta. Ei sitä oikeasti itse tilannetta suostu näkemään puoliksikaan niin pahana, kun se oikeasti on. Tosin ironisesti ei myöskään suostu näkemään toivoa. "Menee se näinkin".
halaus <3
Onnea uuden elämän luomiseen!
Jossain vaiheessa jos kaipaat kepeätä lukemista, suosittelen Marian Keyesin kirjoja. Rachelin loma etenkin käsittelee nuoren naisen päihderiippuvuutta realistisesti ja ainakin minua auttoi näkemään muutoksen tarpeellisuuden omaan elämääni.
Keyesin kirjat ovat kevyttä chick-litiä, mutta taustalla on kirjoittajan omat kokemukset reilu kaksikymppisenä ongelmakäyttäjänä.
Moi.
Täällä 44-vuotias raitistunut alkkis. Kuule, älä odota keski-ikäiseksi saakka ongelman ratkeavan itsestään. Olet nuori ja voit hoitaa itsesi paljon helpommin raittiiksi kuin me keski-ikäiset. (Toki parempi myöhään kuin ei ikinä.)
Yksin tuskin raitistut, jos yksin olet juonut. Suosittelen Myllyhoitoa (Nurmijärvi) tai Minnesota-hoitoa (esim. Avominne, Rehappi). Sinuna marssisin suoraan A-klinikalle ja kertoisin kupletin juonen. Ehkä voit ottaa kaverisi tueksi tuolle reissulle? Pyydä, että saisit maksusitoumuksen esim. just Nurmijärvelle.
Et ole yksin. Ja kuule: raittius on oikeasti tuhat kertaa parempaa kuin se tissuttelu ja kännäys. Alussa on vaikeaa mutta sitten asiat alkavat loksahdella ihanasti paikoilleen.
Jos jatkat vielä juomista etkä ole saanut juopon elämästä tarpeeksi, muista tämä, kun olet ihan pohjalla.
T. raitis alkkis, 44
Hei olen ihan hämmentynyt näin asiallisista ja kivoista vastauksista, tuntuu harvinaiselta tällä palstalla ja mulle nyt myös todella arvokkaalta kun olo on niin rikkinäinen! Te lievititte mun oloa nyt edes hieman oikeasti, äsken vielä tuntui, että maailma romahti tähän ja nyt. En halua edes yrittää, en jaksa eikä voimat riitä, olen häpäissyt itseni kaikkien silmissä lopullisesti.
Kiitos kovasti teille<3. On otettava joku seuraava askel. Aion myös ehdottomasti tutustua noihin kirjoihin, 28.
Kun elämä tuntuu niin tyhjältä ilman alkoholia niin on vain niin vaikea kuvitella, miten se elämänilo voi syntyä ilman. Vaikka tiedänkin tavallaan, että totta kai voi. Olen ollut kova harrastamaan liikuntaakin. Kai yritän palata tuolle polulle taas.
Ap
Minä jäin vuosia sitten mutta yhä porskutetaan. Kiinni jääminen voi olla parasta mitä sulle on sattunut.
Mene Päihdelinkin keskusteluihin!