Kun olen ulkoiluttamassa "koiraani" niin ihmiset sanovat usein, että minulla on erikoisen näköinen koira ja että kysyvät että minkä rotuinen koirani on.

Kerron sen olevan kahden melko harvinaisen koirarodun edustajan sekarotuinen jälkeläinen ja kerron kahden melko harvinaisen koirarodun nimet. Mutta oikeasti "koirani" ei ole koira vaan susi.

Löysin muutama vuosi sitten metsästä suden pesän, jossa oli kuollut susiemo ja 6 kuollutta pentua, mutta 1 pentu oli vielä elossa. Toin sen kotiini ja vein sen minulla silloin olevan koiraemon pentujen joukkoon. Onneksi emo ei ollut silloin paikalla. Hieroin sitä pesässä oleviin pyyhkeisiin että siihen tarttui emon ja muiden poikasten haju. Kun emokoira tuli takaisin, niin se haisteli sudenpentua tarkkaan mutta hyväksyi sen. Koira oli juuri edellisenä päivänä menettänyt yhden omista poikasistaan koska se oli pitänyt lopettaa syntymävian vuoksi. Nyt sudenpentu sai tuon kuolleen koiranpennun paikan ja imi koiran nisistä sen maitoa.

Muut koiran pennut ovat jo ajat sitten luovutettu pois ja emokoira kuoli melko nuorena. Nyt minulla on lemmikkinä kesy susi. Se on todella kiltti, ei ikinä ole tehnyt kenellekään ihmiselle mitään pahaa eikä edes muille eläimille se tee pahaa. Kissojemme se antaa olla rauhassa ja jopa tyttäreni marsut, toisen tyttären undulaatit ja poikani rotat saavat olla vapaana samassa huoneessa ilman, että susi tekee niille mitään pahaa.