Lue keskustelun säännöt.
Kun olen ulkoiluttamassa "koiraani" niin ihmiset sanovat usein, että minulla on erikoisen näköinen koira ja että kysyvät että minkä rotuinen koirani on.
03.07.2021 |
Kerron sen olevan kahden melko harvinaisen koirarodun edustajan sekarotuinen jälkeläinen ja kerron kahden melko harvinaisen koirarodun nimet. Mutta oikeasti "koirani" ei ole koira vaan susi.
Löysin muutama vuosi sitten metsästä suden pesän, jossa oli kuollut susiemo ja 6 kuollutta pentua, mutta 1 pentu oli vielä elossa. Toin sen kotiini ja vein sen minulla silloin olevan koiraemon pentujen joukkoon. Onneksi emo ei ollut silloin paikalla. Hieroin sitä pesässä oleviin pyyhkeisiin että siihen tarttui emon ja muiden poikasten haju. Kun emokoira tuli takaisin, niin se haisteli sudenpentua tarkkaan mutta hyväksyi sen. Koira oli juuri edellisenä päivänä menettänyt yhden omista poikasistaan koska se oli pitänyt lopettaa syntymävian vuoksi. Nyt sudenpentu sai tuon kuolleen koiranpennun paikan ja imi koiran nisistä sen maitoa.
Muut koiran pennut ovat jo ajat sitten luovutettu pois ja emokoira kuoli melko nuorena. Nyt minulla on lemmikkinä kesy susi. Se on todella kiltti, ei ikinä ole tehnyt kenellekään ihmiselle mitään pahaa eikä edes muille eläimille se tee pahaa. Kissojemme se antaa olla rauhassa ja jopa tyttäreni marsut, toisen tyttären undulaatit ja poikani rotat saavat olla vapaana samassa huoneessa ilman, että susi tekee niille mitään pahaa.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen ala-asteen ainekirjoitukset.
Helle saa joidenkin päät sekaisin. :D Mutta jatka vaan. Tarinoiden kirjoittaminen on hyvä harrastus.
Mä ulkoilutin muutama päivä sitten Cobraa, ja huomenna aion lenkittää Pegasusta.
Sama mulla, ihmiset ihmettelevät että onpa kumman näköinen labbis. Sanon vain että se on mutaatio. Oikeasti se on musta puuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan samoja kommentteja, kun kissani käy naapureiden pihalla ja puissa. Kuulemma liian iso kissaksi, sotkee ja jättää hurjia hajumerkkejä.
Sain kissani isältä, joka oli löytänyt pennun metsästä. Veikkaan että se on oikeasti ilves. Naapureiden irtokissat ovat kummasti kadonneet kun Misu kasvoi isoksi.
Ihmiset pysähtyvät aina juttelemaan kun vien kissani valjaissa lenkille. Ihmettelevät miten se on niin isokokoinen. Kerron sitten aina että sen suvussa on suurin osa kasvanut isokokoiseksi mutaation takia.
Oikeasti kissani on gebardi. Pelastin sen pentuna salametsästäjiltä lomamatkallani ja toin sen suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen ulkoiluttamassa marsuani, monet ihmiset pysähtyvät katselemaan marsuani valjaissa. Useat jopa tulevat kysymään miten marsuni on niin suuri. Vastaan, että ruokin sen hyvin ja leikin sen kanssa paljon. Todellisuudessa marsuni on Kapybara. Toin sen mukanani Venezuelasta. Se oltaisiin syöty, jos en olisi pelastanut.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ala-asteen ainekirjoitukset.
Joo, tuli nostalginen olo! :) Vähän tämän tyyppisiä kirjoittelin lapsena pöytälaatikkoon. Siis silloin kun en juoksennellut lähimetsässä kuvitellen itse olevani villi ja vapaa susi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas saan kysyviä katseita, kun ulkoilutan kylillä pupujussiani valjaissa. Todellisuudessa kyseessä on kenguru. On kyllä kätevää, kun kaupassa käydessämme minun ei tarvitse kantaa ostoskasseja ollenkaan itse, kun kenguruni kuljettaa ne omassa taskussaan.
Kun minä ulkoilutan karhuani, niin saan ihmetteleviä kommentteja siitä, että onpa minulla iso koira. Minä olen selittänyt, että sillä on geenivirhe jonka vuoksi sen kasvu ei loppunut kun se oli ns. "normaalin" kokoinen vaan se kasvoi näin isoksi. Löysin karhuni pentuna aivan yksin metsästä ja onhan se aika iso, yli 500-kiloinen juuri ennen talviunille menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä ulkoilutan akvaariokalojani nokkakärryllä akvaariota työnnellen, niin usein ihmiset pysähtyvät katsomaan ja kysymään olenko hullu!? En ymmärrä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan piristävä p a s k satu ottaen huomioon millaista roskaa palstalla on 99,9 % ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä saan samoja kommentteja, kun kissani käy naapureiden pihalla ja puissa. Kuulemma liian iso kissaksi, sotkee ja jättää hurjia hajumerkkejä.
Sain kissani isältä, joka oli löytänyt pennun metsästä. Veikkaan että se on oikeasti ilves. Naapureiden irtokissat ovat kummasti kadonneet kun Misu kasvoi isoksi.
I D I o o t t I , ilveksesi ON kissa.
Olipa nolo tuherrus, ap. Käytitkö paljonkin aikaa tuohon raapustukseen? Pidätkö meitä ihan tyhminä?
Vierailija kirjoitti:
Vai sellaista kuuluu porvooseen.
Tai Intiassa...
Minä ulkoilutan löytämääni kastematoa narussa. Se on vähän kuin Tanhupallon karvamato mutta ilman karvoja.
Näin helteellä vien sen usein läheisen lammen rantaan kosteutumaan.
😂 ai että kun sai taas hyvät naurut, kiitooos 😃
Mutta on minunkin nuorimmaisella, 5-v tytöllä "susinpentu Susu joka on 2-vuotta", niinkuin hän aina esittelee tämän kaikille.
Susu kulkee tytön mukana kaikkialle, aina.
Kiva fantasiatarina. 2/5