Lue keskustelun säännöt.
Kysymys vapaaehtoisesti lapsettomille:
06.07.2014 |
Mitä hienoa olette saavuttaneet elämässänne sen ansiosta, että teillä ei ole lapsia? Täällä kun taas velat on intoutuneet julistamaan, kuinka rikasta heidän elämänsä on lapsettomuuden ansiosta, niin kiinnostaisi tietää, mitä hienoa olette saavuttaneet. Totta teillä on tosi korkea koulutus tai vähintään pari korkeakoulututkintoa. Ja työelämässä olette varmaan edenneet hyvään asemaan, kun tenavat eivät estä työhön panostamista. Ja koska vapaa-aikaa on yllin kyllin, ehditte varmaan harrastaa vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. Kai te olette esim. juosseet kovan enkan maratonilla, lukeneet kauheat määrät sivistävää kirjallisuutta ja matkustaneet muutaman kerran maailman ympäri. Totta ihmeessä teillä on myös kauhean vilkasta sosiaalista elämää, ja järjestätte tämän tästä kivoja juhlia viimeisen päälle sisustetuissa asunnoissanne. Vai miten on?
Kommentit (37)
22, miten analogiasi liittyy alkuperäiseen kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 18:10"]En ole koskaan arvostellut vapaaehtoisesti lapsettomien ystävieni valintoja tai tuputtanut heille lisääntymistä. En ole myöskään täällä palstalla arvostellut vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta tuon "rikasta elämää viettävä vela" -ketjun ja lottovoitto-ketjun törkeiden kommenttien myötä (esim. kommentti cp-vammaisen lapsen saamisesta) heräsi uteliaisuus ja halu saada tietää, miksi pidätte omaa elämäänne niin ylivertaisena. Ja kyllä näitä keskusteluja seuratessa tulee sellainen olo, että velat lyövät lapsellisia oikein olan takaa eikä toisinpäin.
[/quote]
Jotenkin tunnut silti olevan katkera lapsettomia kohtaan. Jos he iloitsevat elämäntyylistään, miksi sinä vedät siitä herneen nenään ja alat vittuilla?
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 18:10"]
En ole koskaan arvostellut vapaaehtoisesti lapsettomien ystävieni valintoja tai tuputtanut heille lisääntymistä. En ole myöskään täällä palstalla arvostellut vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta tuon "rikasta elämää viettävä vela" -ketjun ja lottovoitto-ketjun törkeiden kommenttien myötä (esim. kommentti cp-vammaisen lapsen saamisesta) heräsi uteliaisuus ja halu saada tietää, miksi pidätte omaa elämäänne niin ylivertaisena. Ja kyllä näitä keskusteluja seuratessa tulee sellainen olo, että velat lyövät lapsellisia oikein olan takaa eikä toisinpäin.
[/quote]
Lottovoittoketjun aloitus tuntui kyllä näin vapaaehtoisesti lapsettomasta aika loukkaavalta, joten en ihmettele että jotkut ovat siellä provosoituneet. Mikä siinä cp-vammaiskommentissa muuten loukkasi, kai cp-vammainenkin lapsi on vanhemmilleen rakas?
Olen saavuttanut ikuisen vapauden, ei tarvitse olla vastuussa kuin omasta elämästään ja tekemisistään.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 18:10"]En ole koskaan arvostellut vapaaehtoisesti lapsettomien ystävieni valintoja tai tuputtanut heille lisääntymistä. En ole myöskään täällä palstalla arvostellut vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta tuon "rikasta elämää viettävä vela" -ketjun ja lottovoitto-ketjun törkeiden kommenttien myötä (esim. kommentti cp-vammaisen lapsen saamisesta) heräsi uteliaisuus ja halu saada tietää, miksi pidätte omaa elämäänne niin ylivertaisena. Ja kyllä näitä keskusteluja seuratessa tulee sellainen olo, että velat lyövät lapsellisia oikein olan takaa eikä toisinpäin.
[/quote]
Jotenkin tunnut silti olevan katkera lapsettomia kohtaan. Jos he iloitsevat elämäntyylistään, miksi sinä vedät siitä herneen nenään ja alat vittuilla?
[/quote]
En ole katkera lapsettomia kohtaan ja olen tyytyväinen elämääni. Ja ihan rauhassa velat saavat iloita elämäntyylistään, mutta en ymmärrä, miksi se pitää tehdä niin usein mollaamalla lapsiperheiden elämää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan koe mitään sellaista erityistä ja suurta saavuttaneeni, mihin erityisesti olisi tämä lapsettomuus vaikuttanut. Siis esim. akateeminen koulutus on toki, mutta niin on monella perheelliselläkin. Ja ei mulla ole edes mitään korkeapalkkaista huippuduunia, mutta oma alani (eräs ns. kutsumusammatti) on sellainen jota arvostan kovasti, joten siitä saan paljon irti.
Ne varsinaiset syyt, miksi lapsia en halua, liittyvät yksinkertaisesti ihan siihen, että en mä jaksaisi elää lapsiperhe-elämää. Arvostan ihan liikaa vapautta kontrolloida omaa elämääni. Haluan nukkua yöni rauhassa, enkä jaksaisi herätä muksujen rääkymiseen. Samaten haluan voida vapaapäivinä tehdä ihan mitä haluan, tai olla tekemättä yhtään mitään jos siltä tuntuu. Lisäksi, en ole niin sosiaalinen, että kestäisin toisen ihmisen läsnäoloa 24/7, tulisin siitä varmaan hulluksi. En myöskään jaksaisi sitä ikuista huolta, mitä äitinä joutuisin kokemaan (oletuksena siis, että jos mulla lapsi olisi, niin häntä myös rakastaisin) - en kestäisi sitä, että lapselleni voisi tapahtua jotakin (olen hyvin läheltä seurannut, millaista surua ja jopa todellisen helvetin voi aiheuttaa mm. lapsen huumeriippuvuus, vakavat sairaudet, itsemurha, ym. - en ikinä kestäisi mitään tuollaista).
Ja sitten toki ihan se tosiasia, että vauvat ja pikkulapset ovat mielestäni kuvottavia. Tämä on tosi rumasti sanottu, mutta kun olen viettänyt aikaa kavereideni lasten seurassa, mua on suoraan sanottuna ällöttänyt katsella niitä piereskeleviä ja puklaavia otuksia jopa niin paljon, etten ole edes pystynyt syömään niiden läsnäollessa. En todellakaan halua mitään sellaista omaan kotiini. Jostain syystä en vain siedä lapsia. Se on hassua, koska olen työkseni hoitanut mm. vanhuksia ja kehitysvammaisia, eikä näistä ole aiheutunut vastaavanlaista kuvotusreaktiota.
Mulla ei siis vaan yksinkertaisesti ole niitä ominaisuuksia joita koen äidiltä vaadittavan, joten miksi siis pilaisin elämäni ryhtymällä sellaiseen, mikä olisi mulle ihan sietämätön jo ajatuksenakin? Elämäni on todella hyvää ihan tällaisenakin. Mä haluan vain olla ja elää rauhassa, tehdä niitä asioita mistä tykkään, ja toimia omien arvojeni mukaan. Olen jo onnellinen - mitä ihmeen lisäarvoa lapsi tähän voisi tuoda?
Olen saavuttanut itseni näköisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitöskirja, ulkomaanvuodet, asunto suurkaupungin keskustassa, harrastuksia, mökkeilyä, matkustelua parin kuukauden välein... Siinä nyt ensimmäisiä mitä tuli mieleen.
Vela, 15 vuotta naimisissa, pitää lapsista, muttei halua kasvattaa niitä itse
Nooh minä olin lapseton 35-vuotiaaksi ja ehdin elää sitä omaa elämää, hankkia yliopistotutkinnon, asua vuosia ulkomailla, hankkia keskustakämpän stadista, harrastas hurjia harrastuksia jne jne. raskaaksi tulin vahingossa ehkäisystä huolimatta enkä ole edes lapsen isän kanssa tekemisissä nykyisin. eipä ole suurempaa rakkautta, jännittävämpää seikkailua, elämän arvojen asettumista oikeisiin uomiinsa kuin elämä oman lapsen kanssa. Voin teille kuulkaas arvon velat kertoa että ei ole unohtumattomampaa matkaa kuin se matka joka alkaa oman lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 17:55"]
Pahoittelen kysymykseni muotoilua, mutta kun on tällä palstalla ja muuallakin on saanut pitkään lukea ja kuunnella vapaaehtoisesti lapsettomien todella tympeitä ja törkeitä oletuksia lapsellisten elämästä, niin kieltämättä provosoiduin.
[/quote]
Juu, ja kaikki velojen tekemät aloitukset onkin velojen tekemiä :D.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 23:18"]
Nooh minä olin lapseton 35-vuotiaaksi ja ehdin elää sitä omaa elämää, hankkia yliopistotutkinnon, asua vuosia ulkomailla, hankkia keskustakämpän stadista, harrastas hurjia harrastuksia jne jne. raskaaksi tulin vahingossa ehkäisystä huolimatta enkä ole edes lapsen isän kanssa tekemisissä nykyisin. eipä ole suurempaa rakkautta, jännittävämpää seikkailua, elämän arvojen asettumista oikeisiin uomiinsa kuin elämä oman lapsen kanssa. Voin teille kuulkaas arvon velat kertoa että ei ole unohtumattomampaa matkaa kuin se matka joka alkaa oman lapsen kanssa.
[/quote]
Sori, mutta jos sinä astuit miinaan ei se tarkoita sitä, että minunkin pitäisi tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 23:18"]
Nooh minä olin lapseton 35-vuotiaaksi ja ehdin elää sitä omaa elämää, hankkia yliopistotutkinnon, asua vuosia ulkomailla, hankkia keskustakämpän stadista, harrastas hurjia harrastuksia jne jne. raskaaksi tulin vahingossa ehkäisystä huolimatta enkä ole edes lapsen isän kanssa tekemisissä nykyisin. eipä ole suurempaa rakkautta, jännittävämpää seikkailua, elämän arvojen asettumista oikeisiin uomiinsa kuin elämä oman lapsen kanssa. Voin teille kuulkaas arvon velat kertoa että ei ole unohtumattomampaa matkaa kuin se matka joka alkaa oman lapsen kanssa.
[/quote]
Sulla varmasti joo näin. Mutta ei kaikki ehkä halua tuollaista "matkaa" kokea :)
Oma lapsi varmasti tuntuu kaikista tärkeimmältä asialta elämässä. Sitä aina jaksankin hämmästellä. Suurimmasta osasta lapsia kun kasvaa k*usipäitä aikuisia - ja osa ihmisistä on sitä jo lapsena. Niin mitä ihmeen hyvää ihmiset kuvittelevat lisääntymällä tähän maailmaan tuottavansa? Eikun hups, tätähän ei sovikaan pohtia ääneen.
Jaa että mitä hienoa olen saavuttanut elämässäni? Kuulostaa vähän siltä kuin oma hienoin saavutuksesi olisi lapsen hankkiminen... Minun hienoin saavutukseni on se päätös, että elän minun näköiseni elämän ja olen siitä onnellinen. En hanki lapsia vain koska minulle yritetään sitä tyrkyttää ja olen niin tietoinen omaasta elämästäni ja luonteestani, että tiedän olevani näin onnellisempi. Se on minun saavutukseni.
Vai tarkoititko nyt ihan sellaisia perinteisiä saavutuksia? No, kirjoitin kirjan jonka WSOY julkaisi vuonna 2008 ja se on menestynyt mukavasti, kävin ammattikorkeakoulun luokkani parhaimpana ja yritykseni laajenee tänä vuonna kolminkertaiseksi. Riittikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:55"]
Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, edennyt työpaikallani johtotehtäviin, asunut erinäisiä jaksoja ulkomailla, matkustellut runsain mitoin, kirjoittanut pari kirjaa, tehnyt väitöskirjan viittä vaille valmiiksi ja, kyllä, lukenut valtavat määrät sivistävää kirjallisuutta. Sosiaalinen elämäkin on mukiinmenevää ja asuntoni on siisti, mukava ja kivalla paikalla suuressa kaupungissa.
Mutta ennen kaikkea lapsettomuus on antanut minulle mahtavan mahdollisuuden kontrolloida vapaa-aikaani juuri niin kuin itse haluan. Jos minulla olisi lapsia, en voisi makoilla alastomana sängyssä koko päivän televisiosarjamaratonien, jäätelöpurkin ja dildon kanssa niin kuin teen juuri nyt.
[/quote]
Aha,tuossa siis velan elämän huippukohta, Kaunista ja rohkeeta sooloseksiä Ben & Jerryn kanssa :D :D :D ...melkein yhtä hyvä kuin terassi ja sangria-perustelu.
Olen pelastanut erään toisen naisen synnyttämän lapsen hengen ja kasvattanut hänet sekä huolehtinut erään vanhuksen hautaan. Olen tietysti myös kouluttautunut pitkälle ja hankkinut sen verran uraa, että siitä on voinut luopua noiden kahden asian takia. Lisäksi olen muun muassa kirjoittanut kirjan ja minulta on pyydetty niitä lisää, mutta olen kieltäytynyt.
Olen pelastanut erään toisen naisen synnyttämän lapsen hengen ja kasvattanut hänet sekä huolehtinut erään vanhuksen hautaan. Olen tietysti myös kouluttautunut pitkälle ja hankkinut sen verran uraa, että siitä on voinut luopua noiden kahden asian takia. Lisäksi olen muun muassa kirjoittanut kirjan ja minulta on pyydetty niitä lisää, mutta olen kieltäytynyt.
Kuvittele, että jokaisen suomalaisen olisi tapana ottaa koditon asumaan luokseen pariksikymmeksi vuodeksi. Tämä olisi kulttuurinen normi, jota lähes kaikki muut pitäisivät täysin hyväksyttävänä, jopa toivottavana. Ystäväsi kertoisivat sinulle, että vaikka kodittoman auttaminen jaloilleen vie paljon rahaa, hermoja, aikaa ja energiaa, mikään kokemus maailmassa ei anna samanlaisa tyytyväisyyttä ja merkityksen tunnetta kuin tällainen hyväntekeväisyys. Ystäväsi saattaisivat jopa sääliäkin sinua vähän. Itse vain pyörittelisit kauhistuneena silmiäsi tuollaiselle puheelle sekä kaikille kodittoman huolehtimisesta kertoville tv-sarjoille, lehdille, elokuville ja Facebook-päivityksille. Kodittomasta huolehtimiseen liittyvät ongelmat, jotka ovat sinun silmillesi täysin ilmeisiä, ohitetaan lyhyillä tokaisuilla: "Onhan tämä rankkaa, mutta kyllä se on sen arvoista. Tuo aika on lopulta niin lyhyt, ja sitten minulla on taas aikaa itselleni ja parisuhteelle."
Etkö tällaisessa tilanteessa sulkisi kotisi ovea tyytyväisenä ja toteaisi: "Onneksi minun ei sentään tarvitse ottaa koditonta meille asumaan. Elämäni on näin paljon parempaa"?