Alkoholiton outolintu

Mietin olenko nyt aivan outo.. olen reilu 30, perhe on ja pari hyvää ystävää. En käytä alkoholia. Tai käytän hyvin vähän, voin ottaa juhlissa alkumaljan ja kippistää, mutta usein se jää juomatta kokonaan koska on aika pahaa. Muuten en ole juonut 15 vuoteen. En halu, ei kiinnosta. Tuntuu ettei ole aikaa sellaiseen. Aikaisemmin olisin halunnut osallistua kavereiden järjestämiin juhliin silti, mutta jäin kutsumatta koska ”et sä olis viihtynyt kun kaikki joi”. Joten kaverit alkoi jäädä. Muutama sellainen ystävä jäi, jotka eivät myöskään juo. Voidaan tavata ja kahvitella tai viettää joskus perheiden kanssa iltaakin, mutta jokainen kotiutuu sitten omilla autoillaan. Nyt mua on alkanut vaivata ihan hirveästi muiden juominen, ärsyttää ja ahdistaa. Työporukasta olen aivan ulkopuolella jo, kun en halua katsella sitä tyhy-touhua. Mies juo jonkin verran, lähinnä pari saunakaljaa tai joskus kesäiltana enemmän. Se on alkanut vituttamaan. Huomaan tuopin jälkeen muutoksen käytöksessä, katseessa, kävelyssä, jutuissa ja nukkumaan mennessä hengenhajussa ja kuorsauksessa. Onko vertaistukea, jollain sama homma ja ootko saanut jostain apua? Vaikka terapiasta? Koko maailmaa ei alkoholittomaksi saa niin itseään tässä pitäisi alkaa muuttamaan.