Parisuhteessa alku ratkaisee työnjaon

Toinen kriittinen vaihe on ensimmäisen lapsen syntymä. Äiti on useimmiten kotona vanhempainvapaan alussa. On suuri vaara, että mies alkaa olettaa vauvanhoidon kuuluvan vain naiselle.

Moni mies taantuu itsekin vauvan tasolle, ehkä mustasukkaisena pienokaisen saamasta huomiosta ajasta.

Tapailusuhteessa kävin naisella koska hän ei päässyt liikkumaan ja hän kokkaili, koska hänellä oli tarkka ruokavalio ja hänen jääkaappinsa oli täynnä niitä hänen juttujaan. Aika hankalalta tuntui alkaa itse vääntämään mitään sapuskaa siinä vaikka ihan itselleni olisin kokkaillut.

Vierailija kirjoitti:

Toinen kriittinen vaihe on ensimmäisen lapsen syntymä. Äiti on useimmiten kotona vanhempainvapaan alussa. On suuri vaara, että mies alkaa olettaa vauvanhoidon kuuluvan vain naiselle.

Moni mies taantuu itsekin vauvan tasolle, ehkä mustasukkaisena pienokaisen saamasta huomiosta ajasta.

Tämän allekirjoitan. Juuri kun nainen tarvitsisi kaikkein eniten apua arjen askareisiin, sitä on kaikkein vähiten tarjolla. Miehestä tulee yksi lapsi lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen kriittinen vaihe on ensimmäisen lapsen syntymä. Äiti on useimmiten kotona vanhempainvapaan alussa. On suuri vaara, että mies alkaa olettaa vauvanhoidon kuuluvan vain naiselle.

Moni mies taantuu itsekin vauvan tasolle, ehkä mustasukkaisena pienokaisen saamasta huomiosta ajasta.

Tämän allekirjoitan. Juuri kun nainen tarvitsisi kaikkein eniten apua arjen askareisiin, sitä on kaikkein vähiten tarjolla. Miehestä tulee yksi lapsi lisää.

Te hormoni hirviöt voisitte opetella käytöstapoja niin teitä olisi mukavampi palvella ja hemmotella

Meillä minä hoidin kyllä kodin pääsääntöisesti samalla, kun olin vauvan kanssa kotona. Ei se minulle mikään ongelma ollut. Kun lapsia tuli lisää, niin kyllä mies ihan oma-aloitteisesti osallistuu kodin/lasten hoitoon, eikä oleta että hoidan kaiken, niin kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Ei ole tarvinnut riidellä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen kriittinen vaihe on ensimmäisen lapsen syntymä. Äiti on useimmiten kotona vanhempainvapaan alussa. On suuri vaara, että mies alkaa olettaa vauvanhoidon kuuluvan vain naiselle.

Moni mies taantuu itsekin vauvan tasolle, ehkä mustasukkaisena pienokaisen saamasta huomiosta ajasta.

Tämän allekirjoitan. Juuri kun nainen tarvitsisi kaikkein eniten apua arjen askareisiin, sitä on kaikkein vähiten tarjolla. Miehestä tulee yksi lapsi lisää.

Te hormoni hirviöt voisitte opetella käytöstapoja niin teitä olisi mukavampi palvella ja hemmotella

Naisen hormonit on herkillä, koska vauva tarvitsee erityistä herkkyyttä tullakseen hoivatuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Monella tähän liittyy myös liikuttuminen iloisista asioista ja mielen pahoittuminen herkemmin. Se on biologiaa, joka on olemassa teidän yhteisen lapsenne parhaaksi.

Miehen tärkein tehtävä on varmistaa vauvalle hyvä alku ja suojella perhettään. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde, ei seinät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen kriittinen vaihe on ensimmäisen lapsen syntymä. Äiti on useimmiten kotona vanhempainvapaan alussa. On suuri vaara, että mies alkaa olettaa vauvanhoidon kuuluvan vain naiselle.

Moni mies taantuu itsekin vauvan tasolle, ehkä mustasukkaisena pienokaisen saamasta huomiosta ajasta.

Tämän allekirjoitan. Juuri kun nainen tarvitsisi kaikkein eniten apua arjen askareisiin, sitä on kaikkein vähiten tarjolla. Miehestä tulee yksi lapsi lisää.

Te hormoni hirviöt voisitte opetella käytöstapoja niin teitä olisi mukavampi palvella ja hemmotella

Sinun mielestä se, että mies tekee osansa kotitöistä ja vauvan hoidosta on nimenomaan naisen palvelemista ja hemmottelua. Oho. Miesten kannattaa käyttää aikaa sen lapsen kanssa ihan vastasyntyneestä, sillä siten saa luotua siteen lapseen kaikkein helpoiten. Sitten miehet voivat miettiä, miten he selviäisivät ilman mitään kotitöitä, jos olisivat sinkkuja. Nyt en tarkoita kaikki miehiä vaan niitä, jotka ajattelevat kuten sinä.

Mieheni ei tehnyt aikoinaan mitään kotitöitä. Sitten joskus 20-25v yhdessäolovuoden jälkeen tahti muuttui. Ensin hän alkoi siivota ja sittemmin laittaa ruokaa. Lopuksi oli enää pari ruokalajia, jotka minä kuulemma tein paremmin ja minä sain tehdä vain ne. Sitten hän alkoi vielä leipoakin. Siitä vähän suutuin, koska minä tykkään leipoa. Tietysti harmi, ettei tuo vaihe ollut päällä silloin kun lapset olivat pieniä. 

Tämä on aihe, johon kaikkien lasten vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota lasten ollessa pieniä. Minulla on vain poikia, mutta hyvin heille on mennyt perille se, että koti on kaikkien yhteisessä vastuussa. Kumpikin osaa siivota, pyykätä, laittaa ruokaa ja leipoa ja noita he tekevät vaikka ovat jo parisuhteessa. Olen iloinen, että kasvatus meni tuossa kuten piti.

Meillä nainen ei edes osaa tehdä ruokaa, joten meidän perheessä mies tekee kaiken kotityö ruuanteon ohessa, joten älä yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nainen ei edes osaa tehdä ruokaa, joten meidän perheessä mies tekee kaiken kotityö ruuanteon ohessa, joten älä yleistä.

Et ymmärtänyt lukemaasi.

Aloitushan on siis nimenomaan totta kohdallanne. Vai oliko teillä niin, että suhteen alussa nainen teki ruokaa ja ajankuluessa se vastuu siirtyi miehelle?

Olin suhteen alussa ihan varma että kaikki tulee jäämään aina ja ikuisesti minun harteilleni koska mies ei tehnyt mitään mutta ei jäänyt. Mies seurasi jonkun aikaa miten teen asiat ja sitten kun tiesi miten tykkään hoitaa asiat alkoi hoitamaan asioita. Nykyään tulee edelleen välillä kaupasta kuvia ja kysymyksiä mikä näistä vaihtoehdoista otetaan mutta muuten tekee oma-aloitteisesti ja kyselemättä.

Mulla on uusi mies tuossa harkinnassa eroni jälkeen. 

Olen ottanut sen linjan, että teen vain samat jutut hänelle mitä hän mulle. Jos hän laittaa mulle ruokaa, laitan minäkin vuorostaan hänelle. Jos keittää kahvit, saatan minäkin keittää.  Ehkä pikkumaista, mutta todella kypsyin aiemmassa suhteessa kaikenhoitajan rooliin. Nyt ei nainen liikahda, ellei mies liikahda ensin. Toistaiseksi on  lupaavat tulokset, mutta katsotaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä hoidin kyllä kodin pääsääntöisesti samalla, kun olin vauvan kanssa kotona. Ei se minulle mikään ongelma ollut. Kun lapsia tuli lisää, niin kyllä mies ihan oma-aloitteisesti osallistuu kodin/lasten hoitoon, eikä oleta että hoidan kaiken, niin kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Ei ole tarvinnut riidellä asiasta.

Kohtelet miestäsi arvostavasti, kuten parisuhteessa kuuluu.

Se on vaan niin, että eka kerta jotakin palvelusta toiselle on kivaa. Toka kerta samaa saa hänet ajattelemaan, että haluat omia sen tehtävän. Ja kolmannen kerran jälkeen homma on ikuisesti sinun, olepa hyvä vaan.