Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen nainen alkaa hehkumaan
03.07.2021 |
Tätähän on ihan tutkittu ja erohehkuna mainostettu. Tosiasia väistämättä, mutta mistä se johtuu? Miksi perheellinen, perheenäiti, avioliitossa elävä erittäin harvoin puhkeaa tuosta noin vaan kukkaan ja alkaa hehkumaan?
Lähipiirissäni olen seurannut tätä itse kahden lapsen avioliitossa olevana perheenäitinä, miten naiset yksi toisensa jälkeen puhkeavat loistamaan erottuaan. Uskon että itselleni kävisi samoin, jo muutama päivä jossakin itsekseen ja alan jo tuntea sitä fiilistä.
Tunnistatteko eronneet tämän tilanteen, tunteen ja hehkun? Mille se tuntui ja mistä se johtui? Oliko avioliitto niin raastava ja vapaus niin helpottava, vai mikä oli tunnelma joka sai teidät kukoistamaan? Tunsitko itse sen muutoksen, että aloit loistamaan?
Tämä on hämmentävää ja saa minut itseni vakavasti punnitsemaan onko elämä avioliitossa ja parisuhteessa se mitä oikeasti aikuiselämältäni haluan. Tämä ei ainakaan saa minua hehkumaan millään tavalla.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaisia eroja teillä lähipiirissä ollut, mutta omassa lähipiirissä 2 kpl eikä kummassakaan voi puhua mistään hehkusta. Molemmat naiset olivat itsemurhan partaalla, söivät masennuslääkkeitä, olivat aivan ihmisraunioita. Toiselle tuli myös syöpä pari vuotta eron jälkeen. Kummassakin tapauksessa mies jätti yllättäen. Toisella ystävistäni oli pieniä lapsia ja lapsistakin piti tapella.
Se "hehkuu" joka ottaa sen eron, tai jättää. Winner takes it all.
Sehän se on juuri se voimaannuttava tunne, ottaa eron/jättää, kokee olevansa voittaja! Sama toisinpäinhän on kummallekkin sukupuolelle iso tragedia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pääsi eroon tulehtuneesta parisuhteesta, voimavaroja tulee lisää ja itseluottamus kohoaa ja jaksaa pitää itsestään huolta. Ei kai tuo nyt ole rakettitiedettä.
Sinä vissiin odotit päinvastaista reaktiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaisia eroja teillä lähipiirissä ollut, mutta omassa lähipiirissä 2 kpl eikä kummassakaan voi puhua mistään hehkusta. Molemmat naiset olivat itsemurhan partaalla, söivät masennuslääkkeitä, olivat aivan ihmisraunioita. Toiselle tuli myös syöpä pari vuotta eron jälkeen. Kummassakin tapauksessa mies jätti yllättäen. Toisella ystävistäni oli pieniä lapsia ja lapsistakin piti tapella.
Se "hehkuu" joka ottaa sen eron, tai jättää. Winner takes it all.
Ei välttämättä. Onnenpotku, että entinen mies löysi uuden lennosta, ei ole jaksanut kiusata minua ja vaikeilla lasten asioissa, olisi voinut olla paljon kamalampi. Nyt huomio on muualla ja minulla kevyt olo. Mikäs tässä hehkuessa.
No pariuduttuaan naisen ei tarvitse miettiä jälleenmyyntiarvoaan ja voi päästää itsensä rupsahtamaan. Eron tultua jälleenmyyntiarvoa nostetaan panostamalla itseensä. Liikunta ja terveellisempi ruoka auttaa useasti. Sitten kun saa kehuja muuttuneesta ulkomuodosta niin hiveleehän se itsetuntoa ja tulee itsevarmuutta. Ja näkyyhän se ulospäin.
Kaffepulla kirjoitti:
Naiset itse haluavat ne satuhäöt, naimisiin ja perheen. Sitten vollotetaan kun on kauheaa ja mies ei tee mitään ja lasten kanssa rankkaa, kunnes voimannutaan ja erotaan.
Itse en ole ymmärtänyt moista itse aiheutettua ongelmakenttää koskaan. Perhe-elämä on yleensä paskaa, näkeehän sen. Ei jokaiseen liukumiinaan tarvitse astua.
Oletko oikeasti mies? Olen ennenkin pistänyt merkille, että naisellisesta nimimerkistä huolimatta puhut aivan kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No pariuduttuaan naisen ei tarvitse miettiä jälleenmyyntiarvoaan ja voi päästää itsensä rupsahtamaan. Eron tultua jälleenmyyntiarvoa nostetaan panostamalla itseensä. Liikunta ja terveellisempi ruoka auttaa useasti. Sitten kun saa kehuja muuttuneesta ulkomuodosta niin hiveleehän se itsetuntoa ja tulee itsevarmuutta. Ja näkyyhän se ulospäin.
Eikö tämä ole juuri päinvastoin eli parisuhteessa on koko ajan suurennuslasin alla ja se on stressaavaa, mutta mies haluaa, että nainen on tikissä, oli itse sitten mitä tahansa. Ilman parisuhdetta voi olla vapaasti ja aikaa jää enemmän omaan hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
No pariuduttuaan naisen ei tarvitse miettiä jälleenmyyntiarvoaan ja voi päästää itsensä rupsahtamaan. Eron tultua jälleenmyyntiarvoa nostetaan panostamalla itseensä. Liikunta ja terveellisempi ruoka auttaa useasti. Sitten kun saa kehuja muuttuneesta ulkomuodosta niin hiveleehän se itsetuntoa ja tulee itsevarmuutta. Ja näkyyhän se ulospäin.
Parisuhteessa nainen hyvin usein yrittää mukautua miehen ruokailurytmiin, mikä ei sovi hänen keholleen ollenkaan, ei välttämättä myöskään miehen haluama ruokavalio. Myös kaikkien aktiviteettien suunnittelu on yksin paljon helpompaa ja spontaanimpaa, sen kun lähtee. Koko elämäntapa muuttuu enemmän omannäköiseksi ja itselle sopivaksi kuin itsestään, ei tarvita ryhtymisiä eikä kuureja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman hehkumista on hankala löytää uusi lompakko ja palvelia
Muistan helpotuksen tunteen kun omilla asuessaan tarvitsi tehdä vain omat kotityöt, koti pysyi yhtäkkiä siistinä, eikä tarvinnut suunnitella kuin omat menot. Ei tarvinnut enää tapella jostain imuroinnista tai naulakon/suihkuverhon asennuksesta, vaan vain TEHDÄ hommat eikä odottaa ja pettyä maailman tappiin saakka kun toinen ei tee lupaamaansa.
Parisuhteessani minun kontolleni oli jotenkin siirtynyt koko arjen pyöritys aina ruokahuollosta siivoamiseen ja miehen opiskelutsemppaukseen, sekä jopa hammaslääkärikäyntien ja nukkumaanmenon (????) paitsejaksi päättymiseen. Mies ei jotenkin itsekseen saanut edes noita aikaiseksi, ja minua alkoi ahdistaa kun mies (ei siis tarkoituksella tai pahalla) seurasi joka liikettäni tyyliin ai varasit hammaslääkärin, munkin pitää mennä. Ai meet nukkumaan, pitää munkin mennä. Ai ostit kengät, tilaanpa samanlaiset. Ai toi on sun uus lempijuoma, toi on nyt munkin uus lempijuoma jne. Ei muodostanut yhtään päätöstä tai mielipidettä itse, vaan tuntui että imi minusta kaiken. Loppujen lopuksi tuntui kuin olisin jonkun tyhjän kaikukammion kanssa parisuhteessa, ja jossa sain kuitenkin yksin hoitaa kodin ja ottaa vetovastuun ikävistä asioista. Tosi ikävä sanoa näin, mutta eron myötä tuntui kuin olisin leikannut itseni irti painavasta pakkopaidasta. Myöhemmin kuulin että eksä oli mennyt terapiaan.
Eron jälkeen leikkasin hiukset, otin lemmikin, aloitin joogan ja melonnan, sain uuden työpaikan ja ostin asunnon yksin - parin vuoden aikana. Uutta parisuhdetta en ole uskaltanut ottaa. Jos sellainen tulee, niin haluan suhteeseen temperamenttisen ja energisen kumppanin jolla on omia vahvoja mielipiteitä, harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle kävi juuri näin. Erosin muutama vuosi sitten pitkästä suhteesta, lapseni isästä. Ero tapahtui miehen aloitteesta, eikä siihen liittynyt mitään draamaa tai kolmansia osapuolia. Alkujärkytyksestä toivuttuani ymmärsin, miten huono olo minulla oli ollut henkisesti. Olin masentunut ja jumissa omassa elämässäni, eikä voimakastahtoinen puoliso ainakaan parantanut tilannetta, vaikkei hän pääsyy masennukseeni ollutkaan. Erottuani sain energiaa laittaa oman elämäni takaisin järjestykseen ja yllättäen minulla oli myös roimasti enemmän vapaa-aikaa, kun lapsi vietti melkein puolet ajasta isällään. Tunsin voivani eron jälkeen paljon paremmin ja uudenlainen vapaus tehdä itsenäisesti asioita viehätti. Ex-miehenikin kommentoi, että minusta näkyy, että voin paljon paremmin, eikä hän voi olla tulkitsematta, että pahoinvointini johtui hänestä tai suhteestamme. Suhteessamme oli paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa emmekä olleet sopivia puolisoita toisillemme. Voin paljon paremmin ilman sitä parisuhdetta. Joten kyllä, tunnistan kyseisen ilmiön.
(Ja masennuksesta täytyy vielä todeta, että minulla on ihan psykiatrilla diagnosoitu masennus, joka ei siis ihmeen kaupalla parantunut erottuani. Mutta sain uudesta elämäntilanteesta voimaa tehdä muutoksia elämässäni, joiden ansiosta elämänlaatu parani huomattavasti. Masennuksen hoito jatkui terapiassa, jossa käsittelin myös avioeroani.)
Niin, kyllähän tuosta on tutkimuksiakin että naimattomat naiset elävät pidempään ja miehistä naimisissa olevat. Naiselle sinkkuelämä on yleensä kevyempää kuin naimisissa oleminen ja mies taas hyötyy avioliitosta, noin keskimäärin. Moni nainen siis hehkuu kun pääsee omilleen, saa toteuttaa vapaasti itseään ja toiveitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronnut nainen hehkuu vähän samalla tapaa kuin nuori tyttö. Kun ei ole miestä tärväämässä, niin näyttää hyvältä.
Itse eron jälkeen masennuin, eristäydyin, laihduin ja sairastuin paniikkihäiriöön... Eli en tätä hehkumiseksi kutsuisi. Ikävöin ja kaipaan sydän riekaleina, vaikka erosta on jo puoli vuotta. Toivottavasti löydän joskus jonkun oikean elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin tunnun aiheuttavan naisissa jonkinlaista jälkihehkua, jonka ansiosta löytävät välittömästi sen unelmiensa miehen kun ovat hetken kanssani tuusanneet. Esimerkiksi nainen jonka kanssa viestittelin joskus parikymppisenä kauan. Naisella ei ollut aiempaa mieskokemusta (kuten ei itselläkään naiskokemusta) ja siinä kävi tunteet kuumina. Mutta sitten kun tavattiin, niin ei ollutkaan kemiaa. Pian tämän jälkeen nainen kuitenkin törmäsi mieheen jonka kanssa koki kaikki seksin ja parisuhteen salat. Toinen tapaus paljon myöhemmin. Taas tunteet kävi kuumana pitkään viestitellessä ja nainen sanoi jo jopa rakastavansa. Ei ollut kuulemma aiemmin löytänyt ketään tindereistä yms. ja olin olevinani jotain erikoista. Siinä aikamme yritettiin mutta homma ei taaskaan toiminut. Jälleen tällekin naiselle ilmaantui joku jälkihehku ja hän pasauttikin muutamassa viikossa parisuhteeseen jonkun tuttunsa kanssa. Aika mielenkiintoista, vai liekö kyse siitä että naisilla jää se mun sytyttämä vahva fiilis yhdistettynä pettymykseen päälle joka täytyy nyt vaan johonkin päästä purkamaan ja joku onnekas mies jälkeeni pääsee aina nauttimaan hedelmistä kun olen naisen ensin valmiiksi lämmitellyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse eron jälkeen masennuin, eristäydyin, laihduin ja sairastuin paniikkihäiriöön... Eli en tätä hehkumiseksi kutsuisi. Ikävöin ja kaipaan sydän riekaleina, vaikka erosta on jo puoli vuotta. Toivottavasti löydän joskus jonkun oikean elämääni.
Eroaminen on raskasta, varsinkin jos tulee itse jätetyksi (ja ehkä petetyksi). Itselläni vei lähes kaksi vuotta tajuta, että suhde on todellakin ohi. Jotenkin ikuisena optimistina ajattelin, että ero on vain tilapäinen, ja hän vielä tulee takaisin. Yhden kesän join rankasti, samoin seuraavan talven. Olin syvällä. Mutta pikku hiljaa elämä voitti. Oikeastaan toipuminen alkoi vasta, kun päästin irti suhteesta ja rakkaudestani, ja aloin nähdä tilanteen kuin ulkopuolisen silmin. Suhde oli minulle vahingollinen ja ero hyväksi, vaikka en itse eroa halunnutkaan.
Kyllä se hehku sielä vielä tulee, tuli minullakin. Nyt olen tasapainossa, onnellinen, nukun hyvin, jokaiseen aamuun on ihana herätä. Olen hemmotellut itseäni ja nauttinut kesästä, ystävieni seurasta, taiteesta, musiikista, kirjoista, kauneudesta.
Puoli vuotta on lyhyt aika. Toivut vielä. Kuuntele itseäsi, vaikka se ääni on aluksi hiljainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse eron jälkeen masennuin, eristäydyin, laihduin ja sairastuin paniikkihäiriöön... Eli en tätä hehkumiseksi kutsuisi. Ikävöin ja kaipaan sydän riekaleina, vaikka erosta on jo puoli vuotta. Toivottavasti löydän joskus jonkun oikean elämääni.
Eroaminen on raskasta, varsinkin jos tulee itse jätetyksi (ja ehkä petetyksi). Itselläni vei lähes kaksi vuotta tajuta, että suhde on todellakin ohi. Jotenkin ikuisena optimistina ajattelin, että ero on vain tilapäinen, ja hän vielä tulee takaisin. Yhden kesän join rankasti, samoin seuraavan talven. Olin syvällä. Mutta pikku hiljaa elämä voitti. Oikeastaan toipuminen alkoi vasta, kun päästin irti suhteesta ja rakkaudestani, ja aloin nähdä tilanteen kuin ulkopuolisen silmin. Suhde oli minulle vahingollinen ja ero hyväksi, vaikka en itse eroa halunnutkaan.
Kyllä se hehku sielä vielä tulee, tuli minullakin. Nyt olen tasapainossa, onnellinen, nukun hyvin, jokaiseen aamuun on ihana herätä. Olen hemmotellut itseäni ja nauttinut kesästä, ystävieni seurasta, taiteesta, musiikista, kirjoista, kauneudesta.
Puoli vuotta on lyhyt aika. Toivut vielä. Kuuntele itseäsi, vaikka se ääni on aluksi hiljainen.
Kiitos!
Kyllä. Sitä kestää 1-5 vuotta. Sitten kaikki tasaantuu.
Parisuhteessa mahdollisesti siivoat vähintään kahden ihmisen sotkuja ja olet turhan monissa suhteissa jatkuvan kritiikin kohteena ihmisen kanssa, joka tuijottaa muita naisia eikä kuuntele sinua. Ikävän moni nainen kärsii miehen juomisesta.
Kuuntelin, kun työkaveri kertoi muutosta. Hän siivosi sekä aiemman kodin, että tulevan. Lisäksi maalasi tulevassa kodissa ja järjesti tavarat paikoilleen. Mies ihmetteli muuttoa ja kaipasi aiempaa kotia. En kestäisi tuollaista.
Onneksi on hyviäkin suhteita, joissa naiset viihtyvät.
Hehkuu kuin hellankoukku sanotaan, mutta se koskee paremminkin näimisissa olevia pirttihirmuja. Hehkumista on monenlaista.
Kun ei pidä paikkaansa, joten älä viitsi. Tilastot jo tämä kertovat.