Huonoimmat/erikoisimmat seurustelukokemuksesi?

Itse voisin aloittaa ekalla poikaystävällä.

Olin tuolloin 17v ja hän 19v. Teki ison haloon tuosta 2v ikäerosta, lähinnä korosti itseään ja erinomaisuuttaan. Mä en tiennyt mistään mitään koska olen niin nuori ja hänellä on huima elämänkokemus verrattuna minuun, käytännössä piti itseään jonain kaikkitietävänä maailmankansalaisena, vaikka asui pikkukylässä ja ainoa kokemus matkailusta käydä kerran ruotsinlaivalla joskus lapsena. Paras oli, kun hän hyräili mulle joskus Matin ja Tepon kappaletta "Olit vielä nuori pikku kullannuppu, minä monenlaista nähnyt".

Vuosi seurusteltiin. Jälkeenpäin olen kuullut että tämä asui noin 26 vuotiaaksi asti vanhempiensa nurkissa, koska vaan ei "kokenut tarvetta" muuttaa pois. Ei siinä mitään, mutta hauska vaan kun vertaa tuohon yli-ihmisen asenteeseen.

Sitten eräs toinen tapaus jo pitkälti aikuisiältä. Kiltti ja rauhallinen, en koskaan nähnyt suuttuvan mistään kenellekään. Mutta, äärettömän tyhmä. Ei osannut ruotsia eikä englantia yhtään, yleissivistys lähes kaikesta aivan nolla. Piti myös itsestään selvyytenä että hänelle keitetään kahvi valmiiksi, ei siis koskaan osallistunut ruuanlaittoon ym. Kärsivällisyys 5v lapsen tasoa, sellainen "kaikki mulle heti" -asenne. Ei kuitenkaan ilkeällä tavalla, vaan tyhmällä. Oli meillä paljon kivaakin ja kyseessä on äärimmäisen kiltti ihminen, siksi hänen kanssaan viihdyin pitkään. Lopulta tuo kävi liian rasittavaksi, kun itse kuitenkin omaan järjestyksen elämässä.

Nykyään on onneksi hyvä kumppani joka on suoraselkäinen asiansa hoitava ihminen jonka kanssa syvemmätkin keskustelut sujuu.

Kertokaa tekin omia kokemuksianne.