Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kauan tätä v*tutusta kestää ennen synnytystä??
03.07.2014 |
Onko muillakin kasvanut hirveä k*rpä otsaan viimeisillä raskausviikoillaja kauanko se on siinä kukkinut ennen synnytyksen käynnistymistä? Olen rv 38+ ja tämän viikon alussa pamahti hermot niin kireälle, ettei tosikaan. En varmaan koskaan ole ollut näin äkäinen. Ihan kaikki ärsyttää. Miehen ja esikoisen kanssa ei meinata mahtua saman katon alle ja koko ajan tulee ärähdeltyä. Esikoinen temppuilee ja yrittää hyppiä mahani päälle.
Aika ei kulu millään, kun mitään ei voi tehdä. En voi liikkua enää juurikaan, ulkona on aina kylmä tai sataa, ei ole paljoa ylimääräistä rahaa käytössä, kaikki vauvavalmistelut on jo tehty. Hiekkalaatikolla istuminen kyllästyttää. Kiukkuisuudeltani en pysty leikkimään tai näyttämään iloista naamaa. Kotona neljän seinän sisällä tulen kohta hulluksi. Niin kuin myös muu perhe, kun eivät jaksa katsoa nyrpeää naamaani.
Muuten jaksan kyllä odottaa ja siedän tätä loppuraskauden oloa joten kuten, mutta mitä tälle v*tutukselle voi tehdä? En halua edes nähdä ketään ihmisiä, kun ärsyttää niin paljon!
Ja kiitos, jo tämä purkaus auttoi muutamaksi sekunniksi. Kunnes esikoinen näköjään heräsi ja taas näen punaista, kun pitkä ilta edessä ilman yhtään mitään järkevää tekemistä. Aaaaarghhh!!
Kommentit (13)
Helpottaa vasta kun lapsi syntyy.
Itse ahmin mars- ja tuplapatukoita ketutukseen, vaikka en niistä pitänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, synnytyksessä se katoaa ja palaa monella pari päivää synnytyksen jälkeen. Sitten siitä itkuntuherruksesta ei tule loppua :D Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen olen tuntenut taas oloni suurinpiirtein normaaliksi. Vastasyntynyt on aivan ihana, mutta koko muu maailma 'rsyttää jonkin aikaa.
Näin pahoin pelkäsinkin.. Enkä usko synnytyksen alkavan ihan heti. Fuck. Muita vinkkejä kuin suklaapatukat? :D Niitä jo kokeiltu eikä auta kuin hetkellisesti. Eikö tätä olotilaa saa mitenkään helpotettua? Eipä ollut esikoista odottaessa tällaisesta olosta tietoakaan.
Kuinka vanha se esikoinen on? Ymmärtääkö jos sille sanoo, ettei saa hyppiä mahan päälle kun vauvaan sattuu? Tai että äiti on väsynyt ja kipeä, kun vauva painaa siellä mahassa niin kovasti? ...Onhan se kyllä niin, että kun hormonit jyllää ja fyysisestikin on tuskainen olo, niin ei ole mitkään ruusuiset tunnelmat. Sano tiukasti perheelle, että sinä tarvitset nyt lepoa ja erityiskohtelua, kyllä ainakin isän pitää se ymmärtää vaikkei lapsi ymmärtäisikään. Yritä jotenkin hankkia itsellesi rauhallista aikaa edes pari hetkeä päivässä. Voisiko isä (tai joku muu läheinen?) viedä esikoisen vaikka puistoon välillä, jotta saat olla omissa oloissasi? Aurinkokin alkaa jo pilkottaa, ainakin meillä :) Onneksi synnytys lähestyy jo, jaksamista sinne!
sun synnytykseen on aikaa todella kauan.
Hanki ensin mies ja elämä itselles.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko se muu perhe lähteä pariksi päiväksi lomalle johonkin? Helpottaa kummasti oloa kun saa olla rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 15:30"]
sun synnytykseen on aikaa todella kauan.
Hanki ensin mies ja elämä itselles.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 15:30"]
sun synnytykseen on aikaa todella kauan.
Hanki ensin mies ja elämä itselles.
[/quote]
[/quote]
lue kirjoja. kirjastosta saa lainaksi ilmaiseksi.
kivaa tai kehittävää, riippuu mitä luet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen on vasta 2-vuotias eikä oikein tunnu ymmärtävän, että äidin masussa on vauva, jota pitäisi varoa. Ainakaan ei suostu tottelemaan, kun kielletään hyppimästä päälle. Mies on kyllä kiitettävästi viettänyt aikaa pojan kanssa, mutta olisisehan se suotavaa hänenkin välillä saada hengähtää ja toisaalta poika selvästi kaipaa äitiäkin leikkeihin mukaan. Saan kyllä tarvittaessa pieniä hetkiä olla yksin kotona, mutta tuntuu ettei sekään auta. Kun eniten ahdistaa juuri täällä kotona märehtiminen. Selkäni kipeytyi pahasti jo yli kuukausi sitten enkä ole voinut juuri liikkua meidän pihaa pidemmälle ja pää hajoo tähän makoiluun kohta. En vaan osaa laiskotella.
En uskalla ihan pariksi päiväksi lähettää miestä ja lasta pois, jos vaikka kävisikin niin hyvä tuuri, että synnytys käynnistyisi jo pian. Isovanhemmista toiset pystyvät aika hyvin auttamaan esikoisen kanssa, mutta en viitsisi heitäkään koko ajan vaivata, varsinkin kun varmaan sitten kahden pienen lapsen kanssa vasta kaipaammekin apuja.
Mutta joo, pitänee ehkä yrittää viikonlopuksi keksiä edes jotain tekemistä. Ilman tuota esikoista ainakin, ehkä jopa ilman miestäkin. Kun vaan jaksaisi ajatella selkeästi tältä raivopäisyydeltä. Ja huvittaisi ylipäätään tehdä mitään. Välillä tulee sellaisia pieniä toiveikkaita hetkiä ja harkitsen lähtöä jonnekin, mutta sitten taas lannistun kun muistan, että kävely sattuu ja joudun ravaamaan vessassa koko ajan minne sitten ikinä menenkin. Blaah..
Täällä yksi rv 33, kotona 2,5v uhmaikäinen ja itse supistusten takia myös jumissa kotona.
Kokeilehan sellaista peliä puhelimeen/tablettiin kuin hayday!
Hyvää ajantappoa ja ihanaa pääntyhjennystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokraa rollaattori ja lähde lenkille? :)
Alue: Aihe vapaa
Kestää sulla siihen asti, kun pääset synnärille.