Mieleenpainuvimmat Omakanta-kirjaukset?

Minulle lähetettiin kotiin lääkärin sepustus käynnistäni. 

Hän oli todennut: Potilaalle ei vielä kerrottu, että hän sairastaa ms-tautia.

Kun menin seuraavan kerran neurologin vastaanotolle, hän kertoi minun sairastavan tätä tautia. Sanoin, että "juu niin, te lähetittekin minulle sen tiedon postissa jo". Lääkärin ilme oli näkemisen arvoinen. 

Olen jo vuoden ainakin kärsinyt jatkuvasta janosta eli juon todella paljon. Aloin epäillä, josko minulla on diabetes. Pääsin tutkimuksiin, ei ollut sitä sairautta. 

Lääkäri oli kirjoittanut: "Potilas on juonut jo vuoden verran vettä useita litroja päivässä, epäilee itse sen johtuvan helteestä."

Meillä ei ollut lääkärin kanssa mitään puhettakaan helteestä ja onpa hänen mielestään ollut todella pitkä hellejakso. 

Mulla luki kannassa lääkärikäynnin jälkeen "paino 480 kg" eli yksi nolla lipsahtanut painoon lisää. En sitten korjannut asiaa. Jännitti vaan, koska olin menossa pieneen operaatioon, että mitä jos siellä ollaankin jonkun erikoissängyn ja nosturin kanssa vastassa kun odotetaan melkein 500-kiloista potilasta...

Vierailija kirjoitti:

Ensin tuli naurettua tokan aivojen magneettikuvauksen tekstissä kohtaa "aivojen koko pysynyt samana edellisestä kuvauksesta". Kuvausten välillä kun oli vain muutama kuukausi. Sitten, kun mulle selvisi, että mun perussairaudessa on mahdollisuus aivojen koon pienenemiseen ja sitä kautta dementiaan, niin ei enää naurattanut.

Vaikka ihminen sairastaisi rappeuttavaa aivosairautta, ei parissa kuukaudessa tapahdu havaittavia eroja.

"Pukeutunut iälleen tyypilliseen tapaan." Olin 35-vuotias mies, helleasunani t-paita, shortsit ja lenkkarit. Tuo oli kyllä psykiatrian poliklinikan käynti ja kertoohan se ihmisestä paljonkin miten hän pukeutuu.

Tämä ei ole mikään kamala kirjausvirhe Kannassa, mutta kerron kuitenkin.

Minulla oli todettu mri-kuvauksessa selkäkipujen syyksi laaja välilevyn pullistuma. Kipua päätettiin hoitaa kuntoutuksella. Jos se ei auttaisi, päädyttäisiin leikkaukseen.

Kävin fysioterapeutin luona. Hän kysyi, tarvitsenko kipupsykologin apua kivunhallintaan. Sanoin, etten tarvitse, sillä kipulääke auttaa suht hyvin ja olen myös opetellut rentouttamaan kehoani. Kerroin lisäksi, että välillä myös meditoin. Olisi pitänyt kertoa tarkemmin, että meditoin 2-3 kertaa viikossa. Kerroin myös, että jos en voi tehdä mitään kipujeni vuoksi, niin katson mieluummin komedioita kuin juttelen jonkun kanssa selkäkivustani.

Fysioterapeutti kai tykkäsi sanasta "aktiivinen". Hän kirjoitti kantaan näin:

"Potilas meditoi aktiivisesti ja on myös hakenut netistä aktiivisesti rentoutumisohjeita ja katsoo komedioita, ei tarvitse kipupsykologia."

En tiedä, mistä hän päätteli, että meditoin aktiivisesti ja että olen hakenut aktiivisesti netistä rentoutumisohjeita, sillä kumpikaan tieto ei pidä paikkaansa. Ehkei olisi kannattanut mainita myöskään komedioiden katsomista. :)

Olisi parempi, että hoitoalan ammattilaiset tekisivät tarkentavia kysymyksiä, eivätkä olettaisi niin paljon. Eivätkö he yhtään ajattele, kuinka vääriä käsityksiä seuraavat hoitoalan ammattilaiset voivat heidän kirjoittamistaan teksteistä saada? Nämä seuraavat ammattilaiset aloittavat potilaan tilanteen selvittämisen lukemillaan väärillä tiedoilla.

Lisäksi heidän kannattaisi miettiä, mikä tieto on olennaista potilaan jatkohoidon kannalta.

Onko tärkeää mainita Kantaan, minkä värisiin vaatteisiin potilas on pukeutunut?

Vierailija kirjoitti:

Kuunneltiin sydäntä, mitään ei kuulunut.

t: Sydämetön vai pelkästään elvytyksen tarpeessa?

Olin aivokuvauksessa kovan migreenin takia, neurologi vitsin murjasi kun tuli kertomaan "ettei siellä näkynyt mitään". Joo, nauroin tälle.

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli kirjattu diagnoosi jo hoidontarpeen arvioinnissa, pelkän puhelinkeskustelun perusteella, ennen kuin edes ehdin käymään vastaanotolla. Kun vihdoin pääsin lääkärille, niin hän ei vaikuttanut tykkäävän tästä "puhelindiagnoosista" ollenkaan. Hän tekikin omansa ja jälkikäteen nauratti, kun Omakannassa näkyi kaksi toisistaan poikkeavaa diagnoosia lyhyen ajan sisällä. Tai tuota toista pitäisi kai kutsua "diagnoosiksi".

Minulla on kannassa täysin vääriä diagnooseja eikä niitä sieltä poisteta, en tiedä miksi vaikka on useampi lääkläri todennut että ns "diagnoosi" on ollut väärä.

Ja lääkärit kuvittelevat, että jos potilas ei ole antanut lupaa potilastietojensa tarkastamiseen, niin syy olisi aina joku mielenterveysongelma tai muu hälyttävä tieto, mutta omalla kohdallani se on se, että minua vain ärsyttää väärin kirjoitetut tiedot.

Viimeksi kirjoitin kotona ylös, millaisia allergiaoireita olin mistäkin saanut, ettei lääkärin tekstiin voisi vahingossakaan tulla virheitä. Sitten olinkin aika vähäpuheinen siellä tapaamisessa, etten sekoita hänen ajatuksiaan. Lääkäri oli iloinen, että olin kirjoittanut asiat ylös, kun se helpottaa hänen työtään niin paljon - ja ettei tule sitten kirjoitettua väärin. No Kantaan hän oli kuitenkin kirjoittanut monta asiaa väärin.

Miten lääkärikäynneillä pitäisi toimia, ettei noita virheitä tulisi?

Voisiko lääkäriltä/hoitajalta kysyä heti siinä paikan päällä näin: Sopiiko, että luen nyt heti tuon oireistani kirjoittamasi tekstin, niin voit tehdä tekstiin korjaukset, jos niistä on vahingossa tullut väärä käsitys?