Miksi osa ihmisistä oppii elämästä ja osaavat kasvaa, mutta osa ei?

Empatia, kyky antaa anteeksi, kyky päästää irti, äly.

Vierailija kirjoitti:

SUomi on suht etääällä muusta euroopasta (eli tuo meri siinä välissä) ja alueellisesti jakautunut ja eurooppa taaas laajempi alue. Melko juro yksioikoinen kulttuuuuri.

Jos sanot että ihmisen pitäisi kasvaa ja muutoin tuntea häpeää niiin onhan meillä hyvinvointiyhteiskunta mutta muuutoin jokseenkin monet asiat vielä hyvin mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SUomi on suht etääällä muusta euroopasta (eli tuo meri siinä välissä) ja alueellisesti jakautunut ja eurooppa taaas laajempi alue. Melko juro yksioikoinen kulttuuuuri.

Jos sanot että ihmisen pitäisi kasvaa ja muutoin tuntea häpeää niiin onhan meillä hyvinvointiyhteiskunta mutta muuutoin jokseenkin monet asiat vielä hyvin mustavalkoista.

Tuleee sellanen olo etttä pitäiis koota palapeli tavallan täysin absoluuttisesti oikein ja sanoa oikeat sanat oikeallla hetkellä. SItten tuleee se että välttäää sanomasta ensimmäistä sanaa ja tunnustelee maaperäää enemmän filosofin silmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SUomi on suht etääällä muusta euroopasta (eli tuo meri siinä välissä) ja alueellisesti jakautunut ja eurooppa taaas laajempi alue. Melko juro yksioikoinen kulttuuuuri.

Jos sanot että ihmisen pitäisi kasvaa ja muutoin tuntea häpeää niiin onhan meillä hyvinvointiyhteiskunta mutta muuutoin jokseenkin monet asiat vielä hyvin mustavalkoista.

Tuleee sellanen olo etttä pitäiis koota palapeli tavallan täysin absoluuttisesti oikein ja sanoa oikeat sanat oikeallla hetkellä. SItten tuleee se että välttäää sanomasta ensimmäistä sanaa ja tunnustelee maaperäää enemmän filosofin silmin.

Se on siiinä tunnustelussakin hankalaa kun rivienväliistä on aistittavissa monia asioiita.

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SUomi on suht etääällä muusta euroopasta (eli tuo meri siinä välissä) ja alueellisesti jakautunut ja eurooppa taaas laajempi alue. Melko juro yksioikoinen kulttuuuuri.

Jos sanot että ihmisen pitäisi kasvaa ja muutoin tuntea häpeää niiin onhan meillä hyvinvointiyhteiskunta mutta muuutoin jokseenkin monet asiat vielä hyvin mustavalkoista.

Tuleee sellanen olo etttä pitäiis koota palapeli tavallan täysin absoluuttisesti oikein ja sanoa oikeat sanat oikeallla hetkellä. SItten tuleee se että välttäää sanomasta ensimmäistä sanaa ja tunnustelee maaperäää enemmän filosofin silmin.

Se on siiinä tunnustelussakin hankalaa kun rivienväliistä on aistittavissa monia asioiita.

Se on sellaiselle ihmiselle jolle on luontaiista olla hiljaa kuiin että eläiisi hetkessä persoonana kasvanut sellaiseen ympäristööön niin hiljaisuus tekee ihmisestä sen että kuunteleminen tällöin sellaisen ihmisen asemassa aiheuttaaa enemmän sitä defenssiä kuin aktiivisena osallistujana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SUomi on suht etääällä muusta euroopasta (eli tuo meri siinä välissä) ja alueellisesti jakautunut ja eurooppa taaas laajempi alue. Melko juro yksioikoinen kulttuuuuri.

Jos sanot että ihmisen pitäisi kasvaa ja muutoin tuntea häpeää niiin onhan meillä hyvinvointiyhteiskunta mutta muuutoin jokseenkin monet asiat vielä hyvin mustavalkoista.

Tuleee sellanen olo etttä pitäiis koota palapeli tavallan täysin absoluuttisesti oikein ja sanoa oikeat sanat oikeallla hetkellä. SItten tuleee se että välttäää sanomasta ensimmäistä sanaa ja tunnustelee maaperäää enemmän filosofin silmin.

Se on siiinä tunnustelussakin hankalaa kun rivienväliistä on aistittavissa monia asioiita.

Se on sellaiselle ihmiselle jolle on luontaiista olla hiljaa kuiin että eläiisi hetkessä persoonana kasvanut sellaiseen ympäristööön niin hiljaisuus tekee ihmisestä sen että kuunteleminen tällöin sellaisen ihmisen asemassa aiheuttaaa enemmän sitä defenssiä kuin aktiivisena osallistujana.

ETtä kynnnys tavallaan kasvaa kokoaika kuin että olisi aktiivisessa vuorovaikutteisuuudessa koska kasaantuu liikaaa syitä tavallaan olla niinkuin hiljaa. SItten vaaan voi ajatella että heittäisi vaikka jotain yleismaailmallista ettei vahingosssakaan loukkaa ketään.

Ja kunn ihminen heittäää tavallan ilmasta jotain yleismaaailmallista mikä ei liity itse hetkeen niin sitä varmaaan pidetään taaas melko outona.

Mä luuulen että se logiiikka menee niiin että hiljaisena ihmisenä mietin ja murehdin liikaaa turhia ja stressaaan turhista asioiista, tekee passiiviseksi, en saa siksi esim kavereita, suhteeellisuuden taju yksinäisyydessä kasvaa ylisuuureksi ja se on noidankehä.

Henkinen laiskuus. Aina sanotaan "kun on lusikalla annettu ei kauhalla voi vaatia". Tämä lause vapauttaa ihmisen etsimästä itseään ja käytöstään. Aina voi syyttää jotain muuta . Samasta perheestä voi kuitenkin kasvaa sisarukset joista toinen on lusikalla ja toinen kauhalla saanut. Vaikka ensimmäinen oli paljon pidetympi ja "parempi" varsinkin äidin mielestä. Ja jälkimmäisen ei olisi pitänyt äitinsä mielestä syntyäkään koska oli niin surkea luuseri. Miten kävikään? 

Uusi palstahullu on syntynyt. Monologeja väärään ketjuun -hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minustakin mysteeri. Kaikilla tosiaan tulee elämänvarrella sellaista elämänkokemusta, josta voisi oppia. Mutta elämänkokemus tuntuu vaikuttavan eri tavoin ihmisiin. Toiset viisastuu ja toiset pikemminkin muuttuu vain vihaisemmiksi ja vähentävät ajattelua entisestään.

Tässä lienee kyse siitä, miten onnistuneesti kipeitä ja vaikeita elämäntilanteita kykenee käsittelemään ja kuinka hyvin niistä pystyy nousemaan katkeroitumatta. Ei tosiaan mikään helppo tehtävä. Osalle sitten jää näitä enemmän tai vähemmän tiedostettuja kipupisteitä vinouttamaan omaa toimintaa ja ajattelua. Joku tuolla jo resilienssin mainitsikin - osa on varustettu paremmalla psyykkisellä "vastustuskyvyllä".

Toisilla ylipäänsä on paremmat lähtökohdat elämälle. On ihan eri asia syntyä köyhään kuin hyväosaiseen perheeseen, itsestäänselvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minustakin mysteeri. Kaikilla tosiaan tulee elämänvarrella sellaista elämänkokemusta, josta voisi oppia. Mutta elämänkokemus tuntuu vaikuttavan eri tavoin ihmisiin. Toiset viisastuu ja toiset pikemminkin muuttuu vain vihaisemmiksi ja vähentävät ajattelua entisestään.

Tässä lienee kyse siitä, miten onnistuneesti kipeitä ja vaikeita elämäntilanteita kykenee käsittelemään ja kuinka hyvin niistä pystyy nousemaan katkeroitumatta. Ei tosiaan mikään helppo tehtävä. Osalle sitten jää näitä enemmän tai vähemmän tiedostettuja kipupisteitä vinouttamaan omaa toimintaa ja ajattelua. Joku tuolla jo resilienssin mainitsikin - osa on varustettu paremmalla psyykkisellä "vastustuskyvyllä".

Toisilla ylipäänsä on paremmat lähtökohdat elämälle. On ihan eri asia syntyä köyhään kuin hyväosaiseen perheeseen, itsestäänselvästi.

Tässä on esimerkki miten ei viitsitä ajatella vaan hoetaan tuttua mantraa.  P.kapuhetta sanon minä. Henkistä laiskuutta pahimmillaan.

UP

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ylipäänsä on paremmat lähtökohdat elämälle. On ihan eri asia syntyä köyhään kuin hyväosaiseen perheeseen, itsestäänselvästi.

Tottakai, mutta nyt ei ole kyse tästä. AP kysyi, miksi osa ihmisistä oppii elämästä ja kasvaa ihmisinä, osa sitten taas ei. Ulkoiset seikat kuten kodin / koulun / ystäväpiirin jne. esimerkki voivat auttaa siinä, kuinka hyvin ihminen oppii itseään, tunteitaan, ajatuksiaan tulkitsemaan sekä tekojaan ja vastuitaan punnitsemaan, mutta jos itseltä puuttuu halu ja mielenkiinto kehittää itseään, tätä ei tapahdu. 

Resilienssi puolestaan viittaa siihen, kuinka hyvä vastustuskyky ihmisellä on koettuja vastoinkäymisiä vastaan. Lannistutaanko niistä kokonaan, vai voisiko ne nähdä myös kehityshaasteina? Elämä ei ole oikeudenmukaista (todellakaan!), mutta aloilleen makaamaan jääminen ja "itkupotkuraivarit" ei auta ketään eteenpäin. Eroja ihmisissä on siinä, kuka jaksaa nousta jaloilleen aina uudelleen. Ulkoisia oloja emme kenties voi valita, mutta sisäisen suhtautumisen kyllä. Tässäpä sitä aikuisuutta.

Tulee mieleen Päätalon Kalle. Oli selvästi herkin ja luovin perheensä jäsenistä. Isänsä halveksi kaikkia taiteilijoita eikä pitänyt yhtään minään. Tämä on sitten hyvin diplomaattinen ilmaisu asiasta... Kirjoista voi lukea ne karummat luonnehdinnat. Kallen sisaruksetkin olivat kovin erilaisia kuin hän, pitivät kirjojen lukemista yms. ihan tyhjänpäiväisenä ajan hukkana. Ja sitten kuitenkin tuo mieletön, raaka kasvuympäristö tuotti kuitenkin sen Kallen, "ruman ankanpoikasen"...

Kumpaankohan ryhmään itse mahdan kuulua. Ei aavistustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen Päätalon Kalle. Oli selvästi herkin ja luovin perheensä jäsenistä. Isänsä halveksi kaikkia taiteilijoita eikä pitänyt yhtään minään. Tämä on sitten hyvin diplomaattinen ilmaisu asiasta... Kirjoista voi lukea ne karummat luonnehdinnat. Kallen sisaruksetkin olivat kovin erilaisia kuin hän, pitivät kirjojen lukemista yms. ihan tyhjänpäiväisenä ajan hukkana. Ja sitten kuitenkin tuo mieletön, raaka kasvuympäristö tuotti kuitenkin sen Kallen, "ruman ankanpoikasen"...

Ihan tavallinen tuon ajan kasvuympäristö. Ei siinä mitään mieletöntä raakuutta ollut.

Kukaan ei maininnut sitä, että joitakin koulitaan kovemmin, ja toiset pääsee elämässä vähemmällä. Ekat oppii tod.näk. enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ylipäänsä on paremmat lähtökohdat elämälle. On ihan eri asia syntyä köyhään kuin hyväosaiseen perheeseen, itsestäänselvästi.

Tottakai, mutta nyt ei ole kyse tästä. AP kysyi, miksi osa ihmisistä oppii elämästä ja kasvaa ihmisinä, osa sitten taas ei. Ulkoiset seikat kuten kodin / koulun / ystäväpiirin jne. esimerkki voivat auttaa siinä, kuinka hyvin ihminen oppii itseään, tunteitaan, ajatuksiaan tulkitsemaan sekä tekojaan ja vastuitaan punnitsemaan, mutta jos itseltä puuttuu halu ja mielenkiinto kehittää itseään, tätä ei tapahdu. 

Resilienssi puolestaan viittaa siihen, kuinka hyvä vastustuskyky ihmisellä on koettuja vastoinkäymisiä vastaan. Lannistutaanko niistä kokonaan, vai voisiko ne nähdä myös kehityshaasteina? Elämä ei ole oikeudenmukaista (todellakaan!), mutta aloilleen makaamaan jääminen ja "itkupotkuraivarit" ei auta ketään eteenpäin. Eroja ihmisissä on siinä, kuka jaksaa nousta jaloilleen aina uudelleen. Ulkoisia oloja emme kenties voi valita, mutta sisäisen suhtautumisen kyllä. Tässäpä sitä aikuisuutta.

Joskus on hyväkin olla vastarannan kiiski, eikä alistua kaikkeen ja käydä pohjaan makaamaan.