kuunnellakko vaistoa? tunne kun on liian kiltin miehen kanssa.
Kaikin puolin hyvä mies, nauretaan ja viuhdytään yhdessä.mutta..vastusta miehestä riidan tullen ei ole.suorastaan välttelee riitoja ja itse hypin seinille.
Kommentit (29)
Koita, pystyykö hänen kanssaan ylipäätään keskustelemaan mistään hankalasta teemasta, ilman riitelyä. Jos ei niin.. no, sehän on pitkä miinus. Nimittäin sitten kaikki vaan lakaistaan maton alle eikä mistään keskustella, ei mistään. Nimim kokemusta on.
Jos rakastat miestä niin eroa, se on hänelle loppujen lopuksi parempi.
Sinä voit sitten hankkia itsellesi miehen joka haluaa perheriitoja ja paukuttaa turpaan tarvittaessa.
Lähinnä ongelma on nimenomaan se, että mies ns.taputtelee ongelmat eikä halua/uskalla lähteä puimaan niitä.tiedostan kyllä että on hullun hommaa toivoa riitoja, mutta parempi sekin kuin konfliktien totaalinen väistely.
Ja vielä..olen luonteeltani hyvin vahva, joten jyrään helposti miehen jos vastusta ei löydy ja silloin loppuu mielenkiinto.
Riidan? Jos haluat riitaa, niin hanki riidanhaluinen mies. Jos haluat tämän miehen, niin ota selvää, miten hänen kanssaan toimitaan.
Mulla samanlainen. Nykyään arvostan tätä hänen ominaisuuttaan ja loppumatonta rauhallisuuttaan suuresti, vaikka alkuun ärsytti suunnattomasti kun sen kanssa ei voinut tapella :D
Nykyäänkin sitten tappelen lähinnä itsekseni, eli osoitan mieltä, nalkutan ja vittuilen (jota mies ei yleensä edes huomaa), ja jos oikein raivostuttaa niin paiskon ovia. Mies sitten luimuilee jossain ja odottaa että rauhoitun. Ja rauhoitunkin kyllä yleensä nopeasti, onneksi.
Oletko kenties niitä naisia, joiden on pakko keksiä väkisin draamaa ja riitaa, että voisit kokea suhteen ns. oikeaksi suhteeksi? Äärimmäisen rasittavaa.
Niin, mitä se sun vaisto sanoo? Ettei mies ole sulle oikea, kun ei osaa riidellä?
itse en kestäisi sellaista miestä, joka myötäilisi mua liikaa, vaan miehen on oltava itsevarma ja sellainen joka tietää mitä tahtoo. Emme silti riitele juuri koskaan, mutta mielestäni kyse on enemmänkin siitä, että persoonamme ovat melkolailla tasapainossa keskenään, kaksi erilaista, mutta sopivasti samanlaista. En ymmärrä miksi hyvässä suhteessa pitäisi riidellä!
Tottakai vaistoa kannattaa kuunnella, mutta mieti myös, mistä tuntemukset johtuu, miksi tarvitset riitelyä ja "vastusta", voisko siihen vaikuttaa entiset suhteet tai lapsuudenkodin ja vanhempien käyttäytyminen?