Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita, jotka traumatisoituivat lapsena/nuorena THE RING - elokuvasta?
30.06.2021 |
Luulin nimittäin olevani ainoa, johon kyseinen elokuva vaikutti niin vahvasti. En pystynyt nukahtamaan kunnolla varmaan vuoteen, kun näin sieluni silmin Samaran ryömivän pitkin käytävää huoneeseeni.
Tämän seurauksena podin samaa jokaisen katsomani kauhuelokuvan jälkeen; en pystynyt nukkumaan vaan selasin tahtomattani mielessäni elokuvien pahimpia kohtauksia. Tämä on helpottanut vasta nyt yli 30-vuotiaana, ja pystyn vihdoinkin nauttimaan kauhuelokuvista ilman ahdistusta. Japanilaiseen kauhuun en tosin koske pitkällä tikullakaan.
Erästä keskustelua luettuani tulin siihen tulokseen, että The Ringin (2002) aiheuttamat traumat ovat eräänlainen sukupolvikokemus.
Onko täällä muita ko. elokuvan uhreja?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep. Olin 23 sen nähdessäni, käytiin leffassa katsomassa se (virhe).
Menin siihen aikaan töihin puoli kuudeksi. Kotia vastapäätä oli metsä, ja yhtenä pimeänä talviaamuna, kun tein lähtöä, siellä hyppi jänis. En ole eläissäni pelästynyt niin paljoa, enkä loikannut toiste niin korkealle. Sitä leffaa en myöskään ole koskaan katsonut toiste. Se filminpätkä missä oli pyörivä tuoli on silti jotenkin jäänyt takaraivoon.
Hyvin tehty leffa mut ei kyllä traumoja jäänyt. Mutta olinkin jo yli 20v.
Näin sen pienenä lapsena ja jep, jonkinlaiset traumathan siitä tuli. Pimeässä ja suihkussa silmät kiinni tuli yhtäkkiä Samara mieleen seisomaan eteeni.
Näin sen parikymppisenä teatterissa. Työpaikka oli vanhassa remontoitavassa hevostallissa. Useampana aamuna elokuvaillan jälkeen tuli jäätyä pihamaalle pidemmälle röökipaussille muuta remppaporukkaa odottelemaan, kun jotenkin hirvitti mennä sisälle yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin on! En ole pystynyt katsomaan yhtäkään kauhuelokuvaa Ringin jälkeen. Pelkäsin sen katsottuani jopa päiväsaikaan kaikkea. Mistään muusta elokuvasta ei ole mennyt yhtä pahasti ja pysyvästi joku mieleni osa rikki.
Juu lukioikäisenä sen katsoin teatterissa. Elokuva karmi mua niin paljon että harkitsin salista poistumista. Oksetti suorastaan. En nukkunut muutamaan päivään ja näen vieläkin joskus Samarasta painajaisia. En pystynyt kunnolla katsomaan edes jatko-osan traileria. Siinä elokuvassa nähdyt asiat jäivät päähän kuvina pitkäksi aikaa. Tuon kokemuksen jälkeen en enää oikein nauttinut kauhuelokuvista, varsinkaan japanilaisesta ns. tukkakauhusta tuli liian kamalaa katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan katsonut sitä alkuperäistä japanilaista?
Katsoin elokuvan ihan aikuisena ja pari päivää olin peloissani …
Eräs tuttu vielä läpällä tarjosi videokasettia….
Hitto mä pelkäsin telkkareita sen jälkeen. Ja pitkään. Onneksi enää ei tule lumisadetta tv:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto mä pelkäsin telkkareita sen jälkeen. Ja pitkään. Onneksi enää ei tule lumisadetta tv:stä.
Toi on Poltergeist.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto mä pelkäsin telkkareita sen jälkeen. Ja pitkään. Onneksi enää ei tule lumisadetta tv:stä.
Toi on Poltergeist.
No olihan Ringissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä! Katsoin leffan siskoni kanssa korona. Kesken leffan tuli sähkökatkos. Säikähdin todella, kun kaikki valot asunnosta sammuivat yhtäkkiä. Toki myös TV-ruutu pimeni hetkeksi. Kamalin kokemus ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kävin yläasteikäisenä katsomassa elokuvissa ja en nukkunut moneen viikkoon kunnolla. Jotenkin ne videon välähdyksenomaiset kuvat, se pyörivä tuoli, hiuksia kampaava nainen, ikkunassa seisova mies jne... Selkäpiitä karmii edelleen, ja silloin teininä jotenkin olin tosi varma että kuolen viikon päästä. Laskin vain päiviä elokuvan jälkeen että voin huokaista helpotuksestaa.
Katsoin tuon elokuvan 15-vuotiaana ja siihen loppui kauhuelokuvien kuluttaminen. Pelkäsin telkkareita ja varsinkin kaivoja monta vuotta eteenpäin. Hirveä elokuva.
Kyllä. Katsoin leffan ehkä 12 vuotiaana ja sen jälkeen en ole halunnut telkkaria huoneeseeni. Luulin päässeeni pelosta eroon, mutta ei.
Olen arkistossa töissä ja ison arkistomakasiinin viimeisessä nurkassa on vanha putki TV, jolla voi katsoa VHS aineistoa. Vihaan sitä televisiota. Meitä ei edes ole töissä muita, niin en pysty ulkoistamaan makasiinikäyntejä. Olen yrittänyt ystävystyä vahtimestarin kanssa, jotta hän veisi television johonkin varastoon missä minun ei tarvitse käydä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan katsonut sitä alkuperäistä japanilaista?
Katsoin elokuvan ihan aikuisena ja pari päivää olin peloissani …
Eräs tuttu vielä läpällä tarjosi videokasettia….
Mä katsoin sen miehen kanssa, kun ajattelin ettei enää pelota (jenkkiversio traumatisoi mut lapsena). Tai en edes varsinaisesti katsonut, kun melkein koko elokuvan pidin miehen kättä silmillä ja omia korvilla. Silti pelkäsin kuollakseni (traumat nousi pintaan heti)
Ja tottakai toinen meidän tenavista päätti sinä ensimmäisenä yönä hiipiä meidän huoneeseen. Siinä traumatisoitui varmaan lapsikin kun äiti karjuu kuin syötävä lapsensa nähdessään.
Joo todellaki! Joskus ahdisti nukkua äitin luona yöpyessä sohvalla telkkarin edessä… Olin 15 kun näin sen ekaa kertaa. Pahemmat traumat on kuitenkin jäänyt Kaunasta jonka olen katsonut yksin (!!) 14 vuotiaana. Tästä opin etten ikinä enää katso kauhuleffoja yksin. En ole vielä 10 vuoden jälkeenkään uskaltanut katsoa jatko-osia.
Alue: Aihe vapaa
Ai niin, ap jatkaa vielä, eli näin elokuvan yläasteikäisenä.