Näkökulma miehen haluttomuuteen

Täälläkin on ollut kirjoituksia aiheesta kun mies ei haluakaan. Ajattelin tuoda keskusteluun yhden näkökulman lisää, joka liian usein jää mielestäni huomioimatta. Ja samalla saan purkaa omaa tilannettani, sillä liippaa melko läheltä.

Yleensä kun nainen ihmettelee miehen äkillistä haluttomuutta, tälläkin palstalla melko pian huudellaan pettämistä ja uutta mielenkiintoisempaa kumppania. Mutta entäs kun kyse onkin jostain niin isosta häpeästä ettei mies voi edes omalle puolisolleen tunnustaa.

Meillä mieheni (olen siis itse nainen) on ollut aina aktiivisempi aloitteen tekijä, itse voisin olla pidempiäkin aikoja ilman seksiä kunhan muuta lämpöä ja läheisyyttä suhteesta löytyy. Yht'äkkiä mies ei kuitenkaan aloitteita juurikaan enää tehnytkään eikä myöskään innostunut minun aloitteistani. Mies oli muutenkin äreä ja etäinen, ja vältteli kontaktia. Odotin tuolloin kuopustamme ja ensimmäinen ajatukseni olikin että noinkohan on löytynyt joku toinen. Aikani miehen kiukuttelua katsottuani aloin vaatia selitystä. Tiukkasin onko mies käynyt vieraissa. Mies purskahti itkuun. Pyysi etten nauraisi ja näytti minulle penistään. Se oli hurja näky. Punainen ja verestävä, kipeän näköinen. Mies tunnusti että viime aikoina on ollut hirveää kipua ja seksi ja kosketus aiheuttaa suoranaista tuskaa. Tilannetta oli jatkunut jo jonkun aikaa, muttei ollut uskaltanut kertoa. "Mikä mies semmoinen nyt on, joka ei naistaan saa tyydytettyä?". 

Alkuun olin kiukkuinen miehelle, en vaivan vuoksi, vaan sen ettei ollut puhunut. Yhteisiä vuosia kuitenkin takana jo miltei parikymmentä, lapsia kohta kolme ja ikääkin yli kolmekymmentä. Mutta mies selitti ettei ollut kestänyt sitä häpeää ja pelkäsi etten pitäisi häntä enää miehenä, kun on vajavainen. Ajatteli että kyllä tilanne aikaa myöden korjautuu. No ei korjautunut. Nyt muutamaa vuotta ja useita kokeita ja lääkärikäyntejä myöhemmin syyksi on paljastunut kasvain. Penis on leikattu ja kaikki näennäisesti hyvin. Mutta miehen itsetunto on edelleen matalalla. Penis ei tule koskaan enää toimimaan normaalisti, ja vaikka olen koittanut miehelleni vakuutella etten ole tervettä muualta etsimässä, hän ei aina jaksa uskoa.

Olemme opetelleet uusia tapoja harrastaa seksiä, sillä on kausia jolloin yhdyntä ei vaan onnistu. Mutta voin kertoa, että on se opettelu ollut mukavaakin. :) Ja pikkuhiljaa on mieskin alkanut uskoa, kun sanon että hän on minulle se tärkein ja rakkain, peniksellä tai ilman. Me naiset emme kuulemma vaan aina osaa edes kuvitella miten tärkeä miehen värkki heille itselleen on. 

Eli jos mies ei seksiä halua, ei vika välttämättä ole kumppanissa tai siinä että pettämistä olisi. Jotain vakavaa voi oikeasti olla, mutta häpeä kertoa on liian suuri. Tämä rohkaisuksi asian kanssa tuskaileville.