Huomasin entisen työkaverini kuolleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tuttu kuoli kans äskettäin, syöpään. Alle 50 kans. Yllätyin miten nopeasti meni. Pari päivää ennen kuolemaa vielä päivitteli somea ja yhtäkkiä onkin kuollut. En arvannut että on niin huonossa kunnossa.

Moni jättää kertomatta, koska ei halua että ihmiset pahoittelee tai säälittelee. Sitten se tuntuu kovin yllättävältä, kun ei ole oikeastaan edes tiennyt että tyyppi on ollut niin sairas. 

Ymmärrän kyllä. Silti en voi mitään sille tunteelle, kun saa tietää, että olin sitten sellainen "ystävä", jolle ei tahtonut kertoa. Mutta järki sanoo, että tottakai hänellä oli vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tuttu kuoli kans äskettäin, syöpään. Alle 50 kans. Yllätyin miten nopeasti meni. Pari päivää ennen kuolemaa vielä päivitteli somea ja yhtäkkiä onkin kuollut. En arvannut että on niin huonossa kunnossa.

Moni jättää kertomatta, koska ei halua että ihmiset pahoittelee tai säälittelee. Sitten se tuntuu kovin yllättävältä, kun ei ole oikeastaan edes tiennyt että tyyppi on ollut niin sairas. 

Ymmärrän kyllä. Silti en voi mitään sille tunteelle, kun saa tietää, että olin sitten sellainen "ystävä", jolle ei tahtonut kertoa. Mutta järki sanoo, että tottakai hänellä oli vaikeampaa.

Jollekin muullekin käynyt vasta samoin? Tai tunnet saman ihmisen. Tuntui kuin vastaisit mun puolesta. Itse koen olleeni vain tuttu. Kyllä se silti järkyttää.

On se vaan niin hämmästyttävää, että kun ihmisiä kuolee maailmassa kokoajan, niin joskus se osuu jonkun sinun tuntemasi kohdalle! Ei sitä olisi millään voinut uskoa?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tätä poloiset. Mä oo pro -juoppo. M38. 20 vuotta kiskonu kaljaa joka päivä. Elämä hymyilee eikä huolta huomisesta. Oloneuvoksena on mukavaa kun työn orjat minut elättää. Ei mitään vaivoja (no totta, puhuen muutaman kerran pitäny katkolla käydä huilimassa) ja mikäs sen mukavampaa kun avata hellepäivänä Pirkka olut kun Ekn työmuurahaiset rientävät rikastuttamaan orjuuttajiansa!

Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon rahaa on mennyt kurkusta alas? Mä olen sen verran pihi, että tuommoiseen en pystyisi. En kyllä muutenkaan. On muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

On se vaan niin hämmästyttävää, että kun ihmisiä kuolee maailmassa kokoajan, niin joskus se osuu jonkun sinun tuntemasi kohdalle! Ei sitä olisi millään voinut uskoa?

No se lienee ihan inhimillistä, että tuntemansa ihmisen, varsinkin jos tämä on jättänyt itsestään hyvän muiston, kuolema järkyttää. Se, että sinulla ei ole ketään ystäviä tai normaaleja tunteita, ei tarkoita etteikö muilla niitä olisi.

Kävi keväällä noin. Viikonlopuksi työkaveri leimasi ulos normaalisti, hyväntuulinen virne naamallaan ja sitten ei maanantaina enää tullutkaan töihin. Kuollut kotiinsa. En sanoisi että olin erityisesti surun murtama, mutta ei vaan näin kolmekymppisenä ole sattunut henkilökohtaisesti vastaan, että kovin herkästi täältä poistutaan.