Dynaamisuus tärkeintä työntekijässä?

Meille on jouduttu viime aikoina palkkaamaan uusia työntekijöitä enemmän kuin ennen. Uusi esimies on syynä katoon, ja nyt olen huomannut trendin näissä uusissa työkavereissa: he ovat kaikki hirveän pirteitä, dynaamisia ja triatlonisteja/pitkänmatkan juoksijoita/useamman iron man -kisan suorittaneita jne. Kellään ei ole sen kummempaa substanssiosaamista alaltamme. Toki, ei tässä mitään ydinfysiikan tutkintoa tarvita, mutta muutama bo aloittanut on parin kk:n työskentelyn jälkeen aivan puhki ja hakemassa muita töitä. Me pidempään olleet, ja edellisen esimiehen palkkaamat, "vähemmän dynaamiset" osaajat ei olla erityisen arvostettuja, vaikka tosiasiassa me pidetään paikka pystyssä, yritetään parhaamme mukaan koulutettaa nämä uudet ja saadaan kaikki asiakaskyselyt (asiakkaat olleet yhteydessä uusiin, mutta kun huomaavat, että tietotaitoa ei ole, hommat tippuu käsistä, ja tyhjiä lupauksia täynnä, niin kaivavat sitten meidät vanhat parrat yhteystietolistoiltaan). Uusien asenne on tasoa "älä tuu neuvoo, kato kyl mä osaan, mä oon sentään kiivennyt matterhornille", mikä on myös esimiehen asenne.

Onko siis niin, että dynaamisuus on nylypäivänä tärkeämpää, kuin asiantuntijuus? Se joka huutaa kovimpaa, paukuttaa eniten rintaansa ja juoksee nopeiten voittaa, myös toimistossa?