Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tiuskiva kasvatustyyli taaperon äidillä - oikein vai väärin?
30.06.2021 |
Junassa kuuntelin kaukaa, kun joku aika leipääntyneen kuuloinen äiti hoki "ei, ei, ei!" ja "hiljaa!" jollekin noin vuoden ikäiselle taaperolle. Ja kun taapero halusi mennä kauemmas, niin äiti sanoi vain "moimoi, mene vaan". Taapero pudotti lelun, jolloin äiti huusi kuin koiralle "hae se lelu!". Se alkuperäinen itku ja kiukuttelu kuulosti siltä, että taapero olisi ollut syliä, juttelua ja leikittämistä vailla. Siihen äiti vain sanoi: "shhhh" ja "hiljaa" melkein tyhjässä junassa. Tuli jotenkin ikävä olo sen tilanteen vuoksi.
Olenko oikeassa vai väärässä, että noin vuoden ikäinen kaipaisi lähinnä äidin syliä ja huomiota sen sijaan, että käskytetään ja tiuskitaan? Mielestäni isommille voi puhua vähän suoremmin ja käskeäkin, mutta ei niin pienelle voi puhua kuin jollekin koiralle, vaan sen ikäiset kaipaavat syliä, lohdutusta ja huomiota (hyvällä, ei pahalla).
Kommentit (33)
Tuo tyyli ei ole kasvatustyyli vaan yksi henkisen väkivallan muodoista. ei sovi minkään ikäisen kasvattamiseen. Teitkö lasun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta hyvältä. Oli kyseessä minkä ikäinen tahansa, kyllä pitäisi lähtökohtaisesti puhua ystävällisesti. Vasta jos ystävällinen puhe ei tehoa, voi sanoa tiukemmin. Esim. siis aluksi "Kulta, voisitko hakea sen lelun takaisin?" Jos lapsi ei hae, olisi hyvä selittää ystävällisesti, miksi ja miten leluista pidetään huolta. Jos ei vieläkään usko, sitten voi jo sanoa tiukemmalla sävyllä: "Matti, hae lelu nyt takaisin."
Tuon ikäinen ei ymmärrä mitään sarkastisia 'mene vain heippa' -tyylisiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tyyli ei ole kasvatustyyli vaan yksi henkisen väkivallan muodoista. ei sovi minkään ikäisen kasvattamiseen. Teitkö lasun?
En tehnyt. Olin vain junassa matkustajana. Ehkä olisin voinut sanoa jotain tai kysyä kyseiseltä kasvattajalta ennemminkin, tosin kuljin vain aika lyhyen matkan. Tuli inhottava olo ja mietin, että olenko missannut jotain, kun itse pidin kyseistä kasvatustapaa ainoastaan ahdistavana. Ymmärrän vielä, että vaikka 5-vuotiaalle tai isommalle lapselle voi puhua vähän suorasukaisemmin, mutta kyseinen lapsi oli noin vuoden ikäinen ainoastaan, juuri kävelemään oppinut taapero, joka tapaili ensimmäisiä sanojaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen ei ymmärrä mitään sarkastisia 'mene vain heippa' -tyylisiä juttuja.
Sitä ihmettelin itsekin. Tuollaisesta tulee aivan pienelle, siis noin vuoden ikäiselle palleroiselle lähinnä turvaton olo, uskoisin. Mua ärsyttää ne, jotka lasuttelevat ja huolestuvat liian pienistä jutuista, mutta tuossa tapauksessa sillä äidillä oli homma todella pahasti hukassa. Se kasvatustyyli olisi sopinut lähinnä aikuiselle koiralle, ei edes koiranpennulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä. Oli kyseessä minkä ikäinen tahansa, kyllä pitäisi lähtökohtaisesti puhua ystävällisesti. Vasta jos ystävällinen puhe ei tehoa, voi sanoa tiukemmin. Esim. siis aluksi "Kulta, voisitko hakea sen lelun takaisin?" Jos lapsi ei hae, olisi hyvä selittää ystävällisesti, miksi ja miten leluista pidetään huolta. Jos ei vieläkään usko, sitten voi jo sanoa tiukemmalla sävyllä: "Matti, hae lelu nyt takaisin."
Olen samaa mieltä. Nyt se vanhempi hoki lähinnä "hae se lelu, hae se lelu" varmaan viisi kertaa peräkkäin. Ja tuli vaikutelma, että vanhempi antoi huomiota lähinnä ei-toivotusta käytöksestä.
Tässä yksi syy, miksi olen nykyään yh-isä. Ei tuollaisen kanssa pystynyt mitään onnellista perhe-elämää rakentamaan. Seurusteluvaiheessa antoi itsestään valheellisen kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi syy, miksi olen nykyään yh-isä. Ei tuollaisen kanssa pystynyt mitään onnellista perhe-elämää rakentamaan. Seurusteluvaiheessa antoi itsestään valheellisen kuvan.
Ymmärrän täysin. Itse olen varmaankin liian lepsu ja lälly isommillekin, mutta pienet tarvitsevat silti syliä, leikitystä ja juttelua - ei tuollaista käskyttämistä ja turvattomuuden tunteen luomista. Ei mikään ihme, että Suomessa kaikkein yleisin kiintymyssuhde on turvaton sen normaalin turvallisen sijaan, kun lapsia kasvatetaan spartalaisesti tiuskimalla kuin koiria.
T. Ap
Ap:n kuvailusta tulee vaikutelma että ko. äiti on joko todella pahalla päällä, tai sitten hänellä on vakava mt-häiriö.
Mt-potila saa olla vastuussa toisesta ihmisestä. Tämä voi tarkoittaa, että toisen ihmisen saa traumatisoida. Lasu voi auttaa ainoastaan erotilanteessa, jos mt-potilaalle on olemassa parempi vaihtoehto jota suosia. Käytännössä väkivaltaan ei voida muuten puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi syy, miksi olen nykyään yh-isä. Ei tuollaisen kanssa pystynyt mitään onnellista perhe-elämää rakentamaan. Seurusteluvaiheessa antoi itsestään valheellisen kuvan.
Ymmärrän täysin. Itse olen varmaankin liian lepsu ja lälly isommillekin, mutta pienet tarvitsevat silti syliä, leikitystä ja juttelua - ei tuollaista käskyttämistä ja turvattomuuden tunteen luomista. Ei mikään ihme, että Suomessa kaikkein yleisin kiintymyssuhde on turvaton sen normaalin turvallisen sijaan, kun lapsia kasvatetaan spartalaisesti tiuskimalla kuin koiria.
T. Ap
Eikö spartalaiset ollu vähäsanaisia ja kurinalaisia itsekin, ei tiuskivia. 7-vuotias lapsi oli jo itsenäinen.
No ei nyt tollasesta lasua tehdä. Ei jeesus. Vaikka kaikki av-mammat omaakin täydelliset lehmänhermot ja ovat aina hyvällä päällä, niin ette te tiedä mitä niille epätäydellisille ihmisille on juuri käynyt. Näette hetken toisen elämästä ja epäilette sen perusteella että lasu olisi aiheellinen. Jos kyseessä on tosiaan se että lasta on hyssytelty ja kielletty eikä muuta.
Ei varmasti ole optimaalista kasvatusta mutta ei nyt lasun arvoista todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä. Oli kyseessä minkä ikäinen tahansa, kyllä pitäisi lähtökohtaisesti puhua ystävällisesti. Vasta jos ystävällinen puhe ei tehoa, voi sanoa tiukemmin. Esim. siis aluksi "Kulta, voisitko hakea sen lelun takaisin?" Jos lapsi ei hae, olisi hyvä selittää ystävällisesti, miksi ja miten leluista pidetään huolta. Jos ei vieläkään usko, sitten voi jo sanoa tiukemmalla sävyllä: "Matti, hae lelu nyt takaisin."
Olen samaa mieltä. Nyt se vanhempi hoki lähinnä "hae se lelu, hae se lelu" varmaan viisi kertaa peräkkäin. Ja tuli vaikutelma, että vanhempi antoi huomiota lähinnä ei-toivotusta käytöksestä.
Joidenkin ihmisten on vaikea edetä reagoinnissaan "2-vuotiaan tasoa" pidemmälle, siksi he jämähtävät toistoon ja kieltoihin. Se on sellaista MINÄ-MINÄ-ajattelua, jossa asenteena on, että tahto pitää puskea läpi väkisin kun muut keinot eivät riitä. Ei suostuta hyväksymään sitä tosiasiaa, että omat keinot ovat vääriä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvailusta tulee vaikutelma että ko. äiti on joko todella pahalla päällä, tai sitten hänellä on vakava mt-häiriö.
Mt-potila saa olla vastuussa toisesta ihmisestä. Tämä voi tarkoittaa, että toisen ihmisen saa traumatisoida. Lasu voi auttaa ainoastaan erotilanteessa, jos mt-potilaalle on olemassa parempi vaihtoehto jota suosia. Käytännössä väkivaltaan ei voida muuten puuttua.
Voi se olla, että oli vain pahalla päälläkin. Toisaalta moni masentunut tai ahdistunutkin (=yleisimmät mt-häiriöt) on muita kohtaan lempeä sekä empaattinen, joten en leimaisi kaikkia mt-ongelmaisia missään nimessä. Mielestäni niillä ei ole mitään tekemistä tuollaisen kanssa. Enemmänkin tuli mieleeni joku tunnekylmyys, äärimmäinen itsekkyys tai persoonallisuuspoikkeama ja nehän siis eivät ole mt-ongelmia määritelmällisesti. Normaali empaattinen ihminen ei käyttäydy niin kylmästi, vaikka olisi mitä masennusta mukana.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt tollasesta lasua tehdä. Ei jeesus. Vaikka kaikki av-mammat omaakin täydelliset lehmänhermot ja ovat aina hyvällä päällä, niin ette te tiedä mitä niille epätäydellisille ihmisille on juuri käynyt. Näette hetken toisen elämästä ja epäilette sen perusteella että lasu olisi aiheellinen. Jos kyseessä on tosiaan se että lasta on hyssytelty ja kielletty eikä muuta.
Ei varmasti ole optimaalista kasvatusta mutta ei nyt lasun arvoista todellakaan.
Ei hyssytellyt, silitellyt tai sylitellyt, vaan puhumalla ilmaisi kaiken. Lapsi istui vieressä tai käveli. Mutta näin toki vain lyhyen hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi syy, miksi olen nykyään yh-isä. Ei tuollaisen kanssa pystynyt mitään onnellista perhe-elämää rakentamaan. Seurusteluvaiheessa antoi itsestään valheellisen kuvan.
Ymmärrän täysin. Itse olen varmaankin liian lepsu ja lälly isommillekin, mutta pienet tarvitsevat silti syliä, leikitystä ja juttelua - ei tuollaista käskyttämistä ja turvattomuuden tunteen luomista. Ei mikään ihme, että Suomessa kaikkein yleisin kiintymyssuhde on turvaton sen normaalin turvallisen sijaan, kun lapsia kasvatetaan spartalaisesti tiuskimalla kuin koiria.
T. Ap
Eikö spartalaiset ollu vähäsanaisia ja kurinalaisia itsekin, ei tiuskivia. 7-vuotias lapsi oli jo itsenäinen.
Varmaan tuokin tyyli voi tehota ja 7-vuotiaana on sitten itsenäinen kivikasvoinen lapsi, joka istuu ryhdikkäästi.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi syy, miksi olen nykyään yh-isä. Ei tuollaisen kanssa pystynyt mitään onnellista perhe-elämää rakentamaan. Seurusteluvaiheessa antoi itsestään valheellisen kuvan.
Ymmärrän täysin. Itse olen varmaankin liian lepsu ja lälly isommillekin, mutta pienet tarvitsevat silti syliä, leikitystä ja juttelua - ei tuollaista käskyttämistä ja turvattomuuden tunteen luomista. Ei mikään ihme, että Suomessa kaikkein yleisin kiintymyssuhde on turvaton sen normaalin turvallisen sijaan, kun lapsia kasvatetaan spartalaisesti tiuskimalla kuin koiria.
T. Ap
Ei ole oikein kasvattaa koiriakaan huonoilla metodeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen ei ymmärrä mitään sarkastisia 'mene vain heippa' -tyylisiä juttuja.
Sitä ihmettelin itsekin. Tuollaisesta tulee aivan pienelle, siis noin vuoden ikäiselle palleroiselle lähinnä turvaton olo, uskoisin. Mua ärsyttää ne, jotka lasuttelevat ja huolestuvat liian pienistä jutuista, mutta tuossa tapauksessa sillä äidillä oli homma todella pahasti hukassa. Se kasvatustyyli olisi sopinut lähinnä aikuiselle koiralle, ei edes koiranpennulle.
Olin kahdeksan, kun minua yritettiin ensimmäisen kerran "kasvattaa" sarkastisesti. En tietenkään tajunnut mistä on kyse.
Kyllä pahoinpitely on aina aihe tutkinnalle, periaatteessa. Mutta jos pahoinpitelijä on silminnähden ongelmainen, lasu ei lasta pelasta - ehkä päinvastoin.
Niin se vain on tässä maailmassa, että pahoinpitelyä ilmenee. Ja joskus ulkopuolisen on vaikea arvioida tilannetta kokonaisvaltaisesti. Silloin hän helposti vain sekaantuu asioihin, joista ei paljoa ymmärrä.
En pidä pahana ilmoittaa aloituksessa kuvaillusta henkilöstä, jonka käytös vaikuttaa häiriintyneeltä, jos se "moi moi" ja "mene vain" oli ironiaa. Eihän 1-vuotiasta voi päästä kauemmaksi, kaatuilut voi aiheuttaa kallonmurtumia!
"No Minna täs moi, onko lastensuojelussa? Tekisin ilmoituksen tosta yhdestä matkustajasta joka puhuu kyllätyneeseen sävyyn lapselleen. En tiedä nimeä tai muutakaan. Istun vaan 4 penkkiriviä taaempana. En myöskään tiedä yhtään kotioloista ym. Ai tulette ottamaan lapsen huostaan? No hyvä. Ne muuten jäi just äskeisellä pysäkillä pois. Onnea etsintään, heippa"
Alue: Aihe vapaa
Ehkä siitä lapsesta tulee todella hyväkäytöksinen isompana tuolla tyylillä ja olen itse liian lepsu ja hoivaava lapsia ja lemmikkejäkin kohtaan, mutta toisaalta tunnistin hieman omaa lapsuuttani, jossa äitini oli kylmä ja tunteeton tiuskija minulle. Sellainen ikävällä tavalla tuttu tyyli vain saa kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitä.