Hesarissa juttu ihmisestä, jota ei kiinnosta ruoka. Kiinnostaako sinua ruoka?

Vierailija kirjoitti:

No laihdutteko te, joita ei ruoka kiinnosta? Pitääkö teidän tietoisesti lihottaa itseänne joskus?

Paino on helppo pitää kurissa mitä ruokaan tulee. Helppo jättää suolat, sokerit ja liiat rasvat pois kun kaikki maistuu jokseenkin samalta tai ainakaan ei koe mitään voimakkaita makuelämyksiä. Ei minun tarvitse itseäni tietoisesti lihottaa, mutta joka päivälle täytyy olla suunnitelma ruoan suhteen, koska muuten jäisi helposti syömättä. 

Kyllä kiinnostaa! Pakkokin rajoitteiden vuoksi, mutta kokkaan mielelläni. Slow food, lähi, luomu, säilöntä ja hävikin vähentäminen ovat ne minun juttuni. Puuhailisin niiden ja reseptikokeiluiden parissa päivät pitkät, ikävä kyllä joskus on käytävä töissä.

Ei erikoisemmin ruoka kiinnosta. Saatan laittaa jotain mutkikkaampaa ruokaa juhliin. Jos perhe ei ole kotona, syö perunoita ja sardiineja purkista, voileipiä tai ostan valmista ruokaa. Kaikki kotityöt ovat mieluisampia kuin ruuanlaitto, vaikka kahden lapsen äitinä osaan toki ruokaa tehdä. Olen huomannut, että ihmiset, jotka ovat hyvin kiinnostuneita ruuasta, kamppailevat myös ylipainon kanssa.

Bmi 22.

Kyllä se silloin kiinnostaa, kun on nälkä. Mutta ei harrastuksena ja ajanvietteenä.

Rakastan ruokaa. Siis ihan kaikkea ruokaa ja nautin jopa aamupuurosta ihan suunnattomasti. Eli ei tarvitse olla mitään ravintolatason ruokaa etten voisi kaksin käsin sitä ahmia. Aiheuttaa valitettavasti sen että haluan syödä usein ja mielellään paljon. En ole ylipainoinen (onneksi), koska treenaan useita kertoja viikossa että saan kulutuksen edes suunnilleen tasoihin.

Ystävä sen sijaan ajattelee ruokaa lähinnä polttoaineena ja onkin alipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ihmiset, jotka ovat hyvin kiinnostuneita ruuasta, kamppailevat myös ylipainon kanssa.

Bmi 22.

Eivät kaikki. Olen kiinnostunut ruoasta ja tykkään syömisestä. BMI 21.

Tykkään kokkailla itse ja olen iloinen, kun läheiset kehuu ruokiani. Nautin kyllä myös tilata ruokaa kotiin ja käydä ulkona syömässä.

En ole kiinnostunut ruuasta. Teen kuitenkin lounaan itse, teen sellaisia ruokia, johon ei tarvita kuin muutamaa raaka-ainetta eikä mitään erityisiä mausteita, esim. vähän suolaa riittää. Ostan usein valmissalaatteja, koska minulla jää helposti loppuosa ostetuista salaattiaineksista syömättä. Syön usein valmiita puuroannoksia iltapäivällä ja illalla, koska en tee päivällistä tai illallista. Hedelmiä syön aika paljon. Näkkileipää syön jonkin verran, lähinnä sen säilyvyyden takia.

Kiinnostaa ja ei kiinnosta. On paljon hyviä ruokia ja nautin niiden syömisestä, mutta minua ei hirveästi kiinnosta kokeilla uusia ruokia (useammin en tykkää niistä tai ei ole mitenkään ihmeellistä, joten tuttu ja turvallinen on yleensä parempi), enkä tykkää kokkaamisesta tai varsinkaan en saa mitään kiksejä uusien reseptien kokeilemisesta. En kovin usein käy ravintoloissa, ehkä juuri siitä syystä, että kotona tietää varmasti, saako hyvää ruokaa vai ei. Ravintolassa yleensä otan turvallisen eli tutun vaihtoehdon (koska en halua pettyä ja maksaa 30 euroa siitä ruuasta). Ravintolassa käymisessä parasta on se, ettei tarvitse itse tehdä ruokaa ja sitten tietenkin: jälkiruoka. Luulen, että koen itse makeat jälkiruuat vähän samalla tavalla, kuin osa ihmisistä kokeen ruuan. Niitä voin kokeilla paljon avoimemmin - koska ovat useammin hyviä. Jos se olisi millään muotoa terveellistä, söisin jokaisen aterian jälkeen jälkiruuan. Myös makean leipominen on paljon innostavampaa kuin ruoanlaitto tai suolaisen leipominen. Tosin parasta on se, jos ei tarvitse itse leipoa, vaan saa hyviä herkkuja ilman sitä vaivaa. Näistä syistä käyn kahviloissa paljon useammin kuin ravintoloissa. Koen saavani paljon enemmän siitä, että käyn kahvilassa syömässä kakkupalan kuin että kävisin ravintolassa (toki sielläkin voi syödä sen kakkupalan, mutta siihen päälle pitää maksaa kallis pääruoka).

Hienon päivällisen ja mikrossa lämmitetyn koko viikoksi tehdyn mössön ero on minulle niin olematon, että en vain mitenkään pysty haaskaamaan ruokailuun niin paljoa aikaa.

Fiilis olisi vähän sama kuin jos jäisi bensapumpulle tunniksi pyörimään ja nauttimaan eri bensalaatujen nyansseista tai jakamaan ihana tankkaushetki muiden tankkaajien kanssa. Mielummin tankki täyteen ripeästi ja sitten johonkin mielekkäämpiin puuhiin.

Todellakin! Rakastan ruuanlaittoa (myös arkisin), katson ruoka(matka)ohjelmia ja Jamien kaikki jaksot, bongailen reseptejä, matkustan ruuan perässä jopa satoja kilometrejä. Mieheni  ja oikeastaan koko perheemme on samanlaisia.

Mulle ruuanlaitto ei ole mikään rasite, meillä on tehty nyt korona-aikanakin 2 ateriaa päivässä. Samoin olen hullaantunut oman pihan herkkuihin, saatan keittää pienen hillon vaikka jotain marjoja tulisi vain muutama kourallinen. Vähitellen jääkaappi ja pakastin on täynnä herkkuja talven varalle. Leivomme viikoittain, viimeksi ranskalaista tomaattipiirakkaa ja maisemakahvilan raparperipiirakkaa vähän muunneltuna. Eilen tehtiin kasvihuoneen ensimmäisestä munakoisosta, kesäkurpitsasta, sipulista, tomaateista ja tuoreista yrteistä ratatouillen tyylistä höystöä possunfileen kanssa. 

En voisi kuvitellakaan että ruoka olisi vain polttoainetta, jokaisen suupalan pitää olla täydellinen nautinto. Ja todennäköisesti olisin hyvin sairas jos ruoka ei maistuisi, sellaista ei ole vielä tapahtunut

Ihannetilanne olisi, että tulis toimeen vaan jollain ravintopillerillä.

T. Ruokaa muille koko ikänsä kokanneena en jaksa sitä syömisvouhkaamista enää, im free.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ihmiset, jotka ovat hyvin kiinnostuneita ruuasta, kamppailevat myös ylipainon kanssa.

Bmi 22.

Eivät kaikki. Olen kiinnostunut ruoasta ja tykkään syömisestä. BMI 21.

Meillä kaikki on laihoja/hoikkia/normaalipainoisia. Itse saavutin normaalipainon vasta 57v:nä, siihen saakka hoikka rimpula. Ruuan laadustahan se on kiinni. Syökö laadukasta kalaa ja kasviksia vai pizzaa ja mättöä. 

#31

Vierailija kirjoitti:

En ole kiinnostunut ruuasta. Teen kuitenkin lounaan itse, teen sellaisia ruokia, johon ei tarvita kuin muutamaa raaka-ainetta eikä mitään erityisiä mausteita, esim. vähän suolaa riittää. Ostan usein valmissalaatteja, koska minulla jää helposti loppuosa ostetuista salaattiaineksista syömättä. Syön usein valmiita puuroannoksia iltapäivällä ja illalla, koska en tee päivällistä tai illallista. Hedelmiä syön aika paljon. Näkkileipää syön jonkin verran, lähinnä sen säilyvyyden takia.

Tämä on ihan minun vastakohtani. Maustehyllyllä, jolla pidän päivittäin käytössä olevia mausteita, on tällä hetkellä 7 eri purkkia + tietysti suola ja pippuri siihen päälle. Tämän lisäksi minulla on erillinen maustekaappi, jossa on erikoisemmat mausteet vaikkapa etnisten ruokien laittoon. Sielläkin täytyy vierailla ainakin pari kertaa viikossa.

Minulle sinun tapasi elää kuulostaa ihan kidutukselta, mutta kukin tavallaan. Ja tavallaan olen myös kateellinen koska olisihan tuo aika vaivatonta ruokailua!

Kiinnostaa. En voisi kuvitella itseäni syömässä eineksiä ja pikaruokaa.

Ei kiinnosta, mutta pidän silti hyvästä ruuasta ja makuaistini on tarkka. Olen vain todella laiska adhd-ihminen, jota vie ihan kaikki muut asiat kuin ruuanlaitto (joka on hidasta). Olen lapsesta asti haaveillut, että syömisen voisi hoitaa pillerillä. Joskus kun olen kunnon luovassa flowssa, niin on todella tylsää keskeyttää vain siksi, että on nälkä ja olisi pakko syödä, ettei tule huono olo. Joskus illalla, jos en jaksa laittaa iltapalaa, mutta nukkuminen ei onnistu nälän vuoksi, juon vettä ja kaurahiutaleita. Ne turpoaa mahassa ja pitää nälän poissa.

Ei kiinnosta. Inhoan ruoanlaittoa, mutta onneksi ei tarvitse kuin itselle vääntää. Liikaa tulee kyllä syötyä kaikenmaailman valmisruokia, pikaruokia ym. Tykkään tietysti herkutella - kukapa ei - mutta syön elääkseni, en elä syödäkseni.

Inhoan kokkaamista. Luulen, että minulla on aika huono makuaisti, harvoin saan mitään wau-elämyksiä ruuasta vaikka söisin kehutussa ravintolassa. Syöminen on vähän sellainen välttämättömyys. En myöskään tajua herkuttelua. Miksi pitäisi syödä litra vaikkapa jäätelöä?

Siedän myös näläntunnetta hyvin. Ei minun tarvitse syödä, vaikka olisi nälkä. Ei vaikuta minuun juurikaan, jotkuthan on ihan raivona jos vähänkin nälättää.

Mua kiinnostaa ruoka kyllä ja syöminen, mutta ei ruoanlaitto. Olisi ihanaa, jos olisi oma kokki, joka tekisi joka päivä ruoat. 

Tottahan toki kiinnostaa.

Ruoka ei ole pelkästään tympeää energiatankkausta, vaan eräs elämän miellyttävimmistä puolista.

Kokonaisvaltainen kokemus, joka on parhaimmillaan hyvässä seurassa.