Lue keskustelun säännöt.
Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.
30.06.2021 |
Olen palstalla näkemäni kommentin johdosta kehittänyt itselleni kummallisen kiinnostuksen Mount Everestillä lepääviin kiipeilijöihin. Olin kuullut niistä aiemminkin, mutta luulin että on legendaa ettei ruumiita saada alas vuorelta.
Osa vainajista säilyy näkyvissä ja verrattain hyvässä kunnossa vuosiakin sääolosuhteiden vuoksi. Lämpötila ei koskaan laske alle nollan.
Niin sanotulla death zonella (lähellä huippua) on ollut nähtävissä useita ihmisiä jotka eivät koskaan selvinneet alas. Kiipeilijät siis kulkevat vainajien ohi pyrkiessään maailman korkeimmalle huipulle.
Ajatus on samaan aikaan tosi karmaiseva ja kiehtova. Miltä tuntuisi nähdä hautaamaton, vuorella vuosia levännyt ihminen? Miltä omaisista tuntuu kun läheistä ei koskaan saa haudata, vaikka ruumiin koordinaatit ovat tiedossa ja netti täynnä valokuvia? Miten nukkuvat yönsä ne kiipeilijät, jotka aikanaan ovat joutuneet hylkäämään vielä elossa olevan ihmisen mahdottomien pelastusolosuhteiden vuoksi?
En tiedä miksi tämä aihe nyt pälkähtää mieleeni säännöllisesti.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Green_Boots
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Francys_Arsentiev
https://sometimes-interesting.com/mount-everest-dead-bodies/
Kommentit (1996)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen kiivennyt tuntureita ja Norjan pienempiä vuoria sekä yksinäni että kahdestaan toisen kanssa. Everestin kiipeäminen kuulostaa hirvittävältä, mutta toisaalta ymmärrän jotenkin, mikä siinä kiehtoo. Olisi kiinnostavaa käydä ihan vaan perusleirissä katsomassa meininkiä ja se olisi varmasti tarpeeksi omaan vuorikuumeeseen. :D
Everestin perusleiriin patikoiminen ei ole retkeilyä harrastaneelle kummoinenkaan juttu, jos vain kohtuullisesti sopeutuu ohueen ilmaan. Hintaa tulee Nepalissa 2 viikon reissulle vajaa 1000€ jos lentää Luklaan ja takaisin, halvemmaksi jos kävelee sisään ja ulos, mutta aikaa menee reilu viikko enemmän (kannattaa silti). Siihen lennot Nepaliin ja asuminen Katmandussa, niin ollaan jossain 2200-2600€ haarukassa. Melkein samalla hinnalla pääsee valmiille Mandalan tai Aventuran matkalle, joka on kyllä lyhyempi mutta kaikki valmiiksi pakattuna.
Siis reippaasti vain suunnittelemaan, turha arastella. Itse kävin siellä kolmesti jo ennen internetin keksimistä.
____________
Vanha Jeti
No onko se pelkkä perusleiri mistään kotoisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Justhan joku sanoi miten harppi ruumiin yli reissullaan niin siellä kompastellaan jo ruumiisiin. Eihä niitä voi vaan sinne kasata muumioitumaan millään, ja roskia kanssa.
Kaikki voisivat pyhittää 2 v siihen että keskitytään vaan puhdistamaan rvainajista nuo vuoret.
Esim kotkia koulutetaan , sellaisen voisi kouluttaa kameran kanssa lentämään missä vaan ja löytämään ruumiita.
Kamala halu sulla sotkea viattomia eläinparkoja johonkin hengenvaaralliseen ihmisraatojen hakureissuun. Kyllä mun mielestä saa ihan ihmiset itse hakea ne oman väkensä ruumiit sieltä ja jättää eläimet pois tästä hommasta.
Ja en nyt muutenkaan ole ihan vakuuttunut, että joku vauvapalsta-kirjoittelija voisi tietää paremmin kuin esim. vuoristossa työtään tekevät asiantuntijat, ihan naurettavaa lukea näitä ehdotuksia.
Tavallaan voisi sanoa että myös ihminen joka jättää kavereitaan kuolemaan ja vie sen kamppeet on aika eläimellisessä moodissa itse.
Jokainen AV mamma suhtautuisi ihan viileän järkevästi siihen että isänsä, lapsensa, äitinsä tai tyttärensä päältä riisuttaisiin pelastautumisen rippeetkin vielä lopuksi kun tämä väsyy hankeen, eikö? Ja ainakin jos tämä anelisi vielä armoa siinä. Viimeinen puhelu olisikin äipältä jne:
-mitäs ajoit itsesi siihen tilanteeseenm heippa , älä edes yritä ulista
Ei kukaan heitä riisu.
Hypotermia voi aiheuttaa lämpimiä tuntoharhoja, mikä saattaa laukaista paradoksaalisen rii- suutumisen. Varmaa syytä tuntoharhojen esiintymiselle ei tiedetä. Yhden teorian mukaan lämpimät tuntoharhat ovat seurausta hypotalamuksen reseptorien toimintahäiriöstä, mikä ai- heuttaisi vääristyneet lämmön tunteet elimistössä. Toisen teorian mukaan elimistön puolus- tusmekanismit pettävät tietyssä elimistön lämpötilassa täysin, minkä seurauksena elimistön ääreisosien supistuneet verisuonet laajentuvat yhtäkkisesti ja aiheuttavat kylmälle iholle polttavan tunteen veren virratessa ääreisosiin. Sekavalla henkilöllä tämä aiheuttaa pakon- omaisen riisuutumisen, eikä henkilö itse ymmärrä olevansa hypoterminen. Jopa lähes tajuton henkilö voi yrittää riisuutua pakonomaisesti.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/263915/THESEUS%20Paleltum…Tämän tietää jokainen , mutta sinä et tiedä että heiltä todellakin riisuttiin kamppeita pois. Ne otettiin mukaan. En puhu edes heidän omasta harhoissa olemis riisuutumisesta.
En usko tuohon. Kenellä on muka aikaa ja voimia alkaa riisumaan kuolleen päältä vaatteita? Ja varsinkin, kun jono seisoo siinä takana. Aivan epäuskottavaa.
Oletko koskaan riisunut esim. sammuneelta aikuiselta vaatteita pois. Ei todella onnistu helposti. Jos hangessa makaa 80 kiloinen mies, niin takin riisuminen on varsin iso homma.
Ei ole uskon asia, happilaitteet ja muut vietiin, kertoivat ihan itse.
Hypotermia iskee kahdeksassa tonnissa, henkilö tuupertuu hankeen. Sitten muut varastaa kamppeet ja happipullot (totta kai). Sitten tämä henkilö kokee yllättävän ihmeparannuksen, ja juoksee munasillaan (koska vaatteet vietiin) takaisin leiriin (ilman lisähappea). Sitten kertoo muille, että hänen varusteet ja happi vietiin siellä ylhäällä. Joo, tätähän tapahtuu siellä ihan koko ajan....
Ihan itse virittelit tuon "kaikki ja kokoajan " vaan kiusataksesi. Pysy asiassa ole ole ihminen. Olet vaan riidanhaastajia. Et ikinä pääsisi retkikuntaan senjälkeen miten täällä käyttäydyt.
Oletko itse ollut retkillä? Millä vuorilla olet ollut?
Olen jo ketjussa kertonut , eli jospa ei nyt puhuta taas meistä vaan aiheesta. Mutta useilla olen ollut. Enkä aio jankata kanssasi tästä, ota tai jätä.
Millä ominaisuuksilla joutuu pois retkikunnasta? Siis onko tosiaan niin, että nepalilainen matkanjärjestäjä ei päästä matkalle, jos ei osaa käyttäytyä?
Piirit ovat pienet ja rotkoon heittämisillä uhkailijaa ei oteta edes lentokoneeseenkaan. Kaikki jää muistiin netissä.
Ohoh... Tosiaanko on niin, että nepalilainen matkanjärjestäjä ei ota koneeseen sellaista, joka on kirjoitellut epäasiallisia kommentteja. Miten he saavat selville, kuka ei sovi joukkoon?
-En siis ole missään kommentissani uhannut heittää ketään rotkoon, enkä ole muutenkaan uhkaillut. Aihe vaan kiinnostaa ja siksi kyselen.
Kyllä. Siellä tutkitaan koko internethistoria ennen kuin pääsee osaksi retkikuntaa. Kannattaa varmistaa, että on incognito ennen kuin tulee vauvapalstalle juttelemaan.
No ainakin niissä retkueissa joissa olen on tiedossa luonteet.
Miten he tietävät etukäteen jonkun luonteen? Ja sitten he ilmoittavat, että sinulla on sellainen luonne, että et pääse tämän toimiston retkille mukaan.
Luonne tiedetään kun piirit pienet niillä retkillä joissa itse olen esim. Uhkaus väkivallasta noin suoraan on erittäin vakavaa, tuo kuuluu viranomaisille. Sieltä se tieto näkyy sitten.
Ärsyttävä luonne ja pienet piirit. Huh huh. Tuollainen retki kuulostaa painajaiselta, vaikka mukana ei olisi yhtään väkivaltaista palstamammaa.
Kun sinua jokin ärsyttää se on sinun itsesi ongelma. Pieni piiri tarkoittaa että liikumme aika ryhmänä ulkoryhmässä voi olla toki muita, isoissakin porukoissa olen ollut ihan todella paljon enkä pelkissä kiipeilyringeissä. Matkaan mahtuu aina monenlaista kun on aktiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen kiivennyt tuntureita ja Norjan pienempiä vuoria sekä yksinäni että kahdestaan toisen kanssa. Everestin kiipeäminen kuulostaa hirvittävältä, mutta toisaalta ymmärrän jotenkin, mikä siinä kiehtoo. Olisi kiinnostavaa käydä ihan vaan perusleirissä katsomassa meininkiä ja se olisi varmasti tarpeeksi omaan vuorikuumeeseen. :D
Everestin perusleiriin patikoiminen ei ole retkeilyä harrastaneelle kummoinenkaan juttu, jos vain kohtuullisesti sopeutuu ohueen ilmaan. Hintaa tulee Nepalissa 2 viikon reissulle vajaa 1000€ jos lentää Luklaan ja takaisin, halvemmaksi jos kävelee sisään ja ulos, mutta aikaa menee reilu viikko enemmän (kannattaa silti). Siihen lennot Nepaliin ja asuminen Katmandussa, niin ollaan jossain 2200-2600€ haarukassa. Melkein samalla hinnalla pääsee valmiille Mandalan tai Aventuran matkalle, joka on kyllä lyhyempi mutta kaikki valmiiksi pakattuna.
Siis reippaasti vain suunnittelemaan, turha arastella. Itse kävin siellä kolmesti jo ennen internetin keksimistä.
____________
Vanha Jeti
Mulla ilmeni nimenomainen helppous liikkua ohuessa ilmanalassa, voi paremmin siellä kuin alhaalla. Huomattavasti paremmin, hemoglobiinit viimeksi kyllä 160 jotain. Se juuri innostikin yrittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä noin toimita. Maksat vaan tarpeeksi, niin olet mukana.
Kyllä paremmat toimistot valikoivat hakijoita, mutta enemmänkin kokemuksen perusteella. Tosin jos on jo kiivennyt pari vaativaa 7-8000 vuorta, niin luultavasti on psyke kohtuullisessa kunnossa.
___________________
Vanha Jeti
Eli internethistoria ei kiinnostakaan? Oho, joku lipsautti valheen aiemmin.
Miten voikin olla, että ihminen, joka on _aina oikeassa_, EI tee virheitä ja on muutenkin _täydellinen_, valehtelee, että av-mammat ei pääse kiipeilyretkelle, koska kirjoittivat ilkeästi vauvapalstalla? En voi uskoa!
Alä sinä aliarvioi retkeläisiä joilla usea vuori takana. Mietihän miksi ei ja noin....
Mutta miksi et ole maininnut, millä vuorilla olet ollut?
Et ole rakentava persoona. Valitit että puhe kääntyy minuun. Puhutaan Everestistä.
Ketjussa on kirjoitellut pari henkilöä, jotka selvästi ovat olleet vuorilla. He ovat maininneet reissuistaan ja kertoneet kokemuksistaan. Sinä et ole maininnut mitään. Mutta annat ymmärtää, että olet kokenut vuorikiipeilijä. Tulee vaan mieleen, että oletkohan lainkaan kiipeilijä?
Jotkut eivät puhu mutta kiipeilevät silti. Ei ole tarvetta kertoa ja et uskoisikaan miksi vaivautua. Asia on jo kohdaltasi tullut selväksi että kiipeilet taatusti eri ryhmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen kiivennyt tuntureita ja Norjan pienempiä vuoria sekä yksinäni että kahdestaan toisen kanssa. Everestin kiipeäminen kuulostaa hirvittävältä, mutta toisaalta ymmärrän jotenkin, mikä siinä kiehtoo. Olisi kiinnostavaa käydä ihan vaan perusleirissä katsomassa meininkiä ja se olisi varmasti tarpeeksi omaan vuorikuumeeseen. :D
Everestin perusleiriin patikoiminen ei ole retkeilyä harrastaneelle kummoinenkaan juttu, jos vain kohtuullisesti sopeutuu ohueen ilmaan. Hintaa tulee Nepalissa 2 viikon reissulle vajaa 1000€ jos lentää Luklaan ja takaisin, halvemmaksi jos kävelee sisään ja ulos, mutta aikaa menee reilu viikko enemmän (kannattaa silti). Siihen lennot Nepaliin ja asuminen Katmandussa, niin ollaan jossain 2200-2600€ haarukassa. Melkein samalla hinnalla pääsee valmiille Mandalan tai Aventuran matkalle, joka on kyllä lyhyempi mutta kaikki valmiiksi pakattuna.
Siis reippaasti vain suunnittelemaan, turha arastella. Itse kävin siellä kolmesti jo ennen internetin keksimistä.
____________
Vanha Jeti
No onko se pelkkä perusleiri mistään kotoisin?
Erittäin hyvä kysymys! Mitä sanoo Jeti ja muut sen kokeneet?
Missä leirissä everestillä muuten jeti olet käynyt korkeimmillasn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä noin toimita. Maksat vaan tarpeeksi, niin olet mukana.
Kyllä paremmat toimistot valikoivat hakijoita, mutta enemmänkin kokemuksen perusteella. Tosin jos on jo kiivennyt pari vaativaa 7-8000 vuorta, niin luultavasti on psyke kohtuullisessa kunnossa.
___________________
Vanha Jeti
Eli internethistoria ei kiinnostakaan? Oho, joku lipsautti valheen aiemmin.
Miten voikin olla, että ihminen, joka on _aina oikeassa_, EI tee virheitä ja on muutenkin _täydellinen_, valehtelee, että av-mammat ei pääse kiipeilyretkelle, koska kirjoittivat ilkeästi vauvapalstalla? En voi uskoa!
Alä sinä aliarvioi retkeläisiä joilla usea vuori takana. Mietihän miksi ei ja noin....
Mutta miksi et ole maininnut, millä vuorilla olet ollut?
Et ole rakentava persoona. Valitit että puhe kääntyy minuun. Puhutaan Everestistä.
Ketjussa on kirjoitellut pari henkilöä, jotka selvästi ovat olleet vuorilla. He ovat maininneet reissuistaan ja kertoneet kokemuksistaan. Sinä et ole maininnut mitään. Mutta annat ymmärtää, että olet kokenut vuorikiipeilijä. Tulee vaan mieleen, että oletkohan lainkaan kiipeilijä?
Jotkut eivät puhu mutta kiipeilevät silti. Ei ole tarvetta kertoa ja et uskoisikaan miksi vaivautua. Asia on jo kohdaltasi tullut selväksi että kiipeilet taatusti eri ryhmissä.
Jep, kaikille varmasti löytyy se sopiva ryhmä, jonka kanssa kemiat pelaa.
Toi yökkö olis varmaankin sopinut paremmin jenkkien tai eteläeurooppalaisten kanssa. Jouduin kerran suomalaisten kanssa hengaamaan eräässä espanjalaisessa ryhmässä ja kyllä meidän suomalaisten umpimielisyys suoraan sanottuna vähän hävetti, vaikka parhaamme mukaan yritettiin olla sosiaalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän niitä, jotka rakastavat ulkoilmaelämää ja itsensä haastamista sekä matkailua kauniissa maisemissa.
Silti en voi olla ajattelematta, että kuinka moni jättäisi kiipeämättä jos ei olisi somea tai jos ei voisi missään muuallakaan esitellä sitä, että on kiivennyt. Että kuinka paljon egolla on osuutta asiassa?
Esim. Missi Lotta Näkyvä vaikuttaa kiipeämisjutuillaan siltä, että haluaa vain näyttää kaikille, että on tosi kova tyyppi eikä pelkkä missi. Saa nähdä meneekö henki siinä touhussa, toisille jotain todistellessa.
Jotenkin säälittävää jonottaa jonnekin vuorelle. Jos se ei olisi tuollaista massaturismia niin ehkä siinä olisi vielä jotain hohtoa.
Ruumiit jääkööt sinne kun kerran sinne halusivat mennä. Itseäni hävettäisi, jos joku läheinen olisi siellä makaamassa. Onneksi en tunne ketään sen lajin pölvästiä.
Lotalla lienee taloudellinen intressi tuossa sen lisäksi että tykkää kiipeämisestä ja itsensä haastamisesta. Ajat muuttuu ja tällä lailla nykyään tehdään markkinointia ja usein hyvää tiliä. Siitä on nyt paljon esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolta toisesta jeti keskustelusta pätkä:
"Jotenkin suomalaisten kanssa matkan taitto ei vain onnistunut, liikaa päsmäröintiä ja toisten asioihin puuttumista, arvostelua ja mielipiteitä milloin mistäkin henkilökohtaisista asioista. Sekaryhmän kanssa homma toimi paremmin, ihmiset jotenkin kunnioittivat toisiaan enemmän eivätkä päsmäröineen. Neuvoivat kun kysyin, eivät koskaan kysymättä. Antoivat tilaa, sai olla välistä ihan vain rauhassa itsensä kanssa ilman, että se oli kenellekään ongelma."
Siksi oma luottoporukka pelastaa retken kuin retken. Muistan kun jollaine retkellä meni muilta hermo naiseen joka oli lähihoitaja yökkö. Miten se purki koko puheripulinsa kerralla leiriin, selosti ääneen jokaikisen sukan pikottamisen ja ihon kutittamisen puhumattakaan kun ei edes yöksi aikonut vaieta. Onneksi nukutti sen verta ettei kukaan ärjässyt, se ääni oli vielä kimakka ja kulmikas ja välillä huutonaurua omille vitseille. No kyllä se siitä muuttui vaiteliaammaksi kun aikansa katseli selkiä.
Se oli tätä: -Aiku kamalaa, sulla rakko varpaassa, pysähdy nyt, siihen voi tulla myrkytys ja kuolioon menee koko jalka. Muistan kun eräskin vaan löy varpaan kiveen niin kahden viikon kuluttua luettiin isämeitää...
Ihan hienoa huolehtimista mutta miten joku osaakin huolestuttaa koko porukan niin perustellisesti tunnista toiseen. Telttojen välit alkoivat kummasti kasvaa kun retki edistyi. Viimeinen kysymys oli n keskiyöllä : Onhan kaikilla kaikki hyvin, aamulla on uusi päivä?
Paras osuus oli se puolesta ajatteleminen: -No mut meillähän on kaikilla täällä niin kivaa ja ei se mitään jos toi nyt tuolla ottaa lukua niin ulkopuolelle se vaan jää jos tota jatkaa, aiku vaikee luonne tiiätsä jotenki. Meillä kun äiti opetti jo pienenä sosiaalisuuteen niin on se vaan kaikkien kanssa tultava toimeen...
Porukka nousee hiljaa ja hajaantuu kukin omien ajatustensa kanssa.
Siis :D! Anteeksi E. mutta jos tunnistat tästä itsesi niin ollaan me muisteltu suakin monta kertaa.
Eräs teema oli alkuretkestä Onnellinen lapsuus, loppuretkestä mummista siskonmieheen kaikki niinku varmaa semmosia narsisteja tiätsä kun on oikkkkeeeen itsssekäs ja minä minä minä, niiku se Riitta siellä...
Tää puhu aina vielä niin että jokainen paikallaolija oli varma että se puhuu just sinusta vaikka mutkan kautta puhuikin muista sukulaisistaan. Loppumatkasta itkin katkeria kyyneleitä "kun te niin paljo jaksoitte munkin kuormaa kantaa, että tulee kova ikävä kaikkia ihania"
Tämän retken jälkeen päätettiin ettei ole realistista lähteä ihan kaikkien kanssa reissuun. No siihen sitten tuli palattuamme yksi nahkahousu kylään joka oli lähdössä Islantiin ihan random porukalla koska ennakkoluuloja ei saa olla, pitää olla avoin. Toivotin hymyillen hyvää matkaa satujen saarille.
tää emäntä siis itki loppumatkasta en sentään
Noloa touhua kirjoitti:
Ymmärrän niitä, jotka rakastavat ulkoilmaelämää ja itsensä haastamista sekä matkailua kauniissa maisemissa.
Silti en voi olla ajattelematta, että kuinka moni jättäisi kiipeämättä jos ei olisi somea tai jos ei voisi missään muuallakaan esitellä sitä, että on kiivennyt. Että kuinka paljon egolla on osuutta asiassa?
Esim. Missi Lotta Näkyvä vaikuttaa kiipeämisjutuillaan siltä, että haluaa vain näyttää kaikille, että on tosi kova tyyppi eikä pelkkä missi. Saa nähdä meneekö henki siinä touhussa, toisille jotain todistellessa.
Jotenkin säälittävää jonottaa jonnekin vuorelle. Jos se ei olisi tuollaista massaturismia niin ehkä siinä olisi vielä jotain hohtoa.
Ruumiit jääkööt sinne kun kerran sinne halusivat mennä. Itseäni hävettäisi, jos joku läheinen olisi siellä makaamassa. Onneksi en tunne ketään sen lajin pölvästiä.
“Somebody once said that climbing Everest is a challenge, but the bigger challenge would be to climb it and not tell anybody."
-Billi Bierling
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa testauttaa itsensä korkeiden siltojen ja paikkojen varalta ja arvioida hiukan koska mikään ei ole hidastuttavampaa kuin joku jumittuu keskelle tikkaita ja räystäitä jne. Milläs se sieltä tempaset, kun suunta eikä toinen ei tulee lukuun. Rauhottelemalla juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolta toisesta jeti keskustelusta pätkä:
"Jotenkin suomalaisten kanssa matkan taitto ei vain onnistunut, liikaa päsmäröintiä ja toisten asioihin puuttumista, arvostelua ja mielipiteitä milloin mistäkin henkilökohtaisista asioista. Sekaryhmän kanssa homma toimi paremmin, ihmiset jotenkin kunnioittivat toisiaan enemmän eivätkä päsmäröineen. Neuvoivat kun kysyin, eivät koskaan kysymättä. Antoivat tilaa, sai olla välistä ihan vain rauhassa itsensä kanssa ilman, että se oli kenellekään ongelma."
Siksi oma luottoporukka pelastaa retken kuin retken. Muistan kun jollaine retkellä meni muilta hermo naiseen joka oli lähihoitaja yökkö. Miten se purki koko puheripulinsa kerralla leiriin, selosti ääneen jokaikisen sukan pikottamisen ja ihon kutittamisen puhumattakaan kun ei edes yöksi aikonut vaieta. Onneksi nukutti sen verta ettei kukaan ärjässyt, se ääni oli vielä kimakka ja kulmikas ja välillä huutonaurua omille vitseille. No kyllä se siitä muuttui vaiteliaammaksi kun aikansa katseli selkiä.
Se oli tätä: -Aiku kamalaa, sulla rakko varpaassa, pysähdy nyt, siihen voi tulla myrkytys ja kuolioon menee koko jalka. Muistan kun eräskin vaan löy varpaan kiveen niin kahden viikon kuluttua luettiin isämeitää...
Ihan hienoa huolehtimista mutta miten joku osaakin huolestuttaa koko porukan niin perustellisesti tunnista toiseen. Telttojen välit alkoivat kummasti kasvaa kun retki edistyi. Viimeinen kysymys oli n keskiyöllä : Onhan kaikilla kaikki hyvin, aamulla on uusi päivä?
Paras osuus oli se puolesta ajatteleminen: -No mut meillähän on kaikilla täällä niin kivaa ja ei se mitään jos toi nyt tuolla ottaa lukua niin ulkopuolelle se vaan jää jos tota jatkaa, aiku vaikee luonne tiiätsä jotenki. Meillä kun äiti opetti jo pienenä sosiaalisuuteen niin on se vaan kaikkien kanssa tultava toimeen...
Porukka nousee hiljaa ja hajaantuu kukin omien ajatustensa kanssa.
Siis :D! Anteeksi E. mutta jos tunnistat tästä itsesi niin ollaan me muisteltu suakin monta kertaa.
Eräs teema oli alkuretkestä Onnellinen lapsuus, loppuretkestä mummista siskonmieheen kaikki niinku varmaa semmosia narsisteja tiätsä kun on oikkkkeeeen itsssekäs ja minä minä minä, niiku se Riitta siellä...
Tää puhu aina vielä niin että jokainen paikallaolija oli varma että se puhuu just sinusta vaikka mutkan kautta puhuikin muista sukulaisistaan. Loppumatkasta itkin katkeria kyyneleitä "kun te niin paljo jaksoitte munkin kuormaa kantaa, että tulee kova ikävä kaikkia ihania"
Tämän retken jälkeen päätettiin ettei ole realistista lähteä ihan kaikkien kanssa reissuun. No siihen sitten tuli palattuamme yksi nahkahousu kylään joka oli lähdössä Islantiin ihan random porukalla koska ennakkoluuloja ei saa olla, pitää olla avoin. Toivotin hymyillen hyvää matkaa satujen saarille.
tää emäntä siis itki loppumatkasta en sentään
Kuulostaa nyt siltä että hänellä oli kuitenkin ihan positiivinen reissu koska ei kukaan itke mistään ihanista jos on oikeasti huonot välit ja selkää vaan käännetään. Eli teillä oli joku klikki siinä joka inhosi tätä tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuka tahansa tasapianoiselta ja myhäilevältä näyttävä ihminen saattaa muuttua huutavaksi kauhukangeksi vaikka keskellä siltoja. Eikä voi sille yhtään mitään. Tiedän naisen joka huutaa normisillallakin ja menee keskiviivaa pitkin lyyhyssä yli. Saati narusillalla, riippusillalla, joka on jännä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolta toisesta jeti keskustelusta pätkä:
"Jotenkin suomalaisten kanssa matkan taitto ei vain onnistunut, liikaa päsmäröintiä ja toisten asioihin puuttumista, arvostelua ja mielipiteitä milloin mistäkin henkilökohtaisista asioista. Sekaryhmän kanssa homma toimi paremmin, ihmiset jotenkin kunnioittivat toisiaan enemmän eivätkä päsmäröineen. Neuvoivat kun kysyin, eivät koskaan kysymättä. Antoivat tilaa, sai olla välistä ihan vain rauhassa itsensä kanssa ilman, että se oli kenellekään ongelma."
Siksi oma luottoporukka pelastaa retken kuin retken. Muistan kun jollaine retkellä meni muilta hermo naiseen joka oli lähihoitaja yökkö. Miten se purki koko puheripulinsa kerralla leiriin, selosti ääneen jokaikisen sukan pikottamisen ja ihon kutittamisen puhumattakaan kun ei edes yöksi aikonut vaieta. Onneksi nukutti sen verta ettei kukaan ärjässyt, se ääni oli vielä kimakka ja kulmikas ja välillä huutonaurua omille vitseille. No kyllä se siitä muuttui vaiteliaammaksi kun aikansa katseli selkiä.
Se oli tätä: -Aiku kamalaa, sulla rakko varpaassa, pysähdy nyt, siihen voi tulla myrkytys ja kuolioon menee koko jalka. Muistan kun eräskin vaan löy varpaan kiveen niin kahden viikon kuluttua luettiin isämeitää...
Ihan hienoa huolehtimista mutta miten joku osaakin huolestuttaa koko porukan niin perustellisesti tunnista toiseen. Telttojen välit alkoivat kummasti kasvaa kun retki edistyi. Viimeinen kysymys oli n keskiyöllä : Onhan kaikilla kaikki hyvin, aamulla on uusi päivä?
Paras osuus oli se puolesta ajatteleminen: -No mut meillähän on kaikilla täällä niin kivaa ja ei se mitään jos toi nyt tuolla ottaa lukua niin ulkopuolelle se vaan jää jos tota jatkaa, aiku vaikee luonne tiiätsä jotenki. Meillä kun äiti opetti jo pienenä sosiaalisuuteen niin on se vaan kaikkien kanssa tultava toimeen...
Porukka nousee hiljaa ja hajaantuu kukin omien ajatustensa kanssa.
Siis :D! Anteeksi E. mutta jos tunnistat tästä itsesi niin ollaan me muisteltu suakin monta kertaa.
Eräs teema oli alkuretkestä Onnellinen lapsuus, loppuretkestä mummista siskonmieheen kaikki niinku varmaa semmosia narsisteja tiätsä kun on oikkkkeeeen itsssekäs ja minä minä minä, niiku se Riitta siellä...
Tää puhu aina vielä niin että jokainen paikallaolija oli varma että se puhuu just sinusta vaikka mutkan kautta puhuikin muista sukulaisistaan. Loppumatkasta itkin katkeria kyyneleitä "kun te niin paljo jaksoitte munkin kuormaa kantaa, että tulee kova ikävä kaikkia ihania"
Tämän retken jälkeen päätettiin ettei ole realistista lähteä ihan kaikkien kanssa reissuun. No siihen sitten tuli palattuamme yksi nahkahousu kylään joka oli lähdössä Islantiin ihan random porukalla koska ennakkoluuloja ei saa olla, pitää olla avoin. Toivotin hymyillen hyvää matkaa satujen saarille.
tää emäntä siis itki loppumatkasta en sentään
Kuulostaa nyt siltä että hänellä oli kuitenkin ihan positiivinen reissu koska ei kukaan itke mistään ihanista jos on oikeasti huonot välit ja selkää vaan käännetään. Eli teillä oli joku klikki siinä joka inhosi tätä tyyppiä.
Oli positiivinen reissu ja aika aikaa kutakin kestää tuota mutta jos saa valita niin mieluummin ei. Se klikki oli olemassa ja jokainen tunnisti sen kyllä. Inhosta en puhuisi, harmiton kilkattaja, mutta kun tauotta äänessä niin ei. Vähän sama kun radio olisi 24 t auki, sama kanava sama ohjelma, toistuu ja toistuu vain maisema vaihtus.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka tahansa tasapianoiselta ja myhäilevältä näyttävä ihminen saattaa muuttua huutavaksi kauhukangeksi vaikka keskellä siltoja. Eikä voi sille yhtään mitään. Tiedän naisen joka huutaa normisillallakin ja menee keskiviivaa pitkin lyyhyssä yli. Saati narusillalla, riippusillalla, joka on jännä,
Kirjoitat jotenkin niin veemäistä tekstiä etten ihan heti usko että sinäkään olet se porukan suosikki...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka tahansa tasapianoiselta ja myhäilevältä näyttävä ihminen saattaa muuttua huutavaksi kauhukangeksi vaikka keskellä siltoja. Eikä voi sille yhtään mitään. Tiedän naisen joka huutaa normisillallakin ja menee keskiviivaa pitkin lyyhyssä yli. Saati narusillalla, riippusillalla, joka on jännä,
Kirjoitat jotenkin niin veemäistä tekstiä etten ihan heti usko että sinäkään olet se porukan suosikki...
Pakko sanoa että mäkin tiedän yhden tyypin jonka kanssa en koskaan lähtisi edes lyhyelle kesäleirille, saatika sitten viikkojen vuoristonousulle. Kyseinen tyyppi on työkaverini. Vaikka koen olevani sosiaalinen ihminen ja muutkin ovat sanoneet että tulen monenlaisten kanssa hyvin toimeen, rajansa kaikella.
Sitä viiltävän pistävää, välillä hajoavaa ääntä kun kuuntelee puoli tuntia, on valmis hyppäämään jostain korkealta. Ja on siis aivan jatkuvasti äänessä. Kerran oltiin kahdestaan samassa vuorossa 1.5 h. Koko tämän ajan, siis oikeasti puolitoista tuntia, tämä ihminen jankutti monologiaan. En itse sanonut sanaakaan väliin enkä mitenkään olisi ehtinytkään, viimeisen tunnin ajan en reagoinut enää edes hymähtelemällä. Kaikki käytiin läpi tyrnimarjojen poiminnasta 10 vuoden takaiseen Japaninreissuun asti. Ja kaikki nämä jutut olen kuullut kymmeniä kertoja aikaisemminkin. Monesti tuntuu siltä ettei hän edes hengitä välissä, niin tauotonta se kovaääninen yksinpuhelu yleensä on.
Tuollaisia ihmisiä on siis oikeasti olemassa. Kärsivällisimmänkään sosiaalisen perhosen psyyke ei sitä kauaa kestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka tahansa tasapianoiselta ja myhäilevältä näyttävä ihminen saattaa muuttua huutavaksi kauhukangeksi vaikka keskellä siltoja. Eikä voi sille yhtään mitään. Tiedän naisen joka huutaa normisillallakin ja menee keskiviivaa pitkin lyyhyssä yli. Saati narusillalla, riippusillalla, joka on jännä,
Kirjoitat jotenkin niin veemäistä tekstiä etten ihan heti usko että sinäkään olet se porukan suosikki...
Sama fiilis. Kiva, jos tuo henkilö vielä tunnistais itsensä noista jutuista. 😬
Sinä kuitenkin taisit? Olen sellainen puurtaja en kälätä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka tahansa tasapianoiselta ja myhäilevältä näyttävä ihminen saattaa muuttua huutavaksi kauhukangeksi vaikka keskellä siltoja. Eikä voi sille yhtään mitään. Tiedän naisen joka huutaa normisillallakin ja menee keskiviivaa pitkin lyyhyssä yli. Saati narusillalla, riippusillalla, joka on jännä,
Kirjoitat jotenkin niin veemäistä tekstiä etten ihan heti usko että sinäkään olet se porukan suosikki...
Pakko sanoa että mäkin tiedän yhden tyypin jonka kanssa en koskaan lähtisi edes lyhyelle kesäleirille, saatika sitten viikkojen vuoristonousulle. Kyseinen tyyppi on työkaverini. Vaikka koen olevani sosiaalinen ihminen ja muutkin ovat sanoneet että tulen monenlaisten kanssa hyvin toimeen, rajansa kaikella.
Sitä viiltävän pistävää, välillä hajoavaa ääntä kun kuuntelee puoli tuntia, on valmis hyppäämään jostain korkealta. Ja on siis aivan jatkuvasti äänessä. Kerran oltiin kahdestaan samassa vuorossa 1.5 h. Koko tämän ajan, siis oikeasti puolitoista tuntia, tämä ihminen jankutti monologiaan. En itse sanonut sanaakaan väliin enkä mitenkään olisi ehtinytkään, viimeisen tunnin ajan en reagoinut enää edes hymähtelemällä. Kaikki käytiin läpi tyrnimarjojen poiminnasta 10 vuoden takaiseen Japaninreissuun asti. Ja kaikki nämä jutut olen kuullut kymmeniä kertoja aikaisemminkin. Monesti tuntuu siltä ettei hän edes hengitä välissä, niin tauotonta se kovaääninen yksinpuhelu yleensä on.
Tuollaisia ihmisiä on siis oikeasti olemassa. Kärsivällisimmänkään sosiaalisen perhosen psyyke ei sitä kauaa kestä.
Ap
Kuvasit juuri matkaseuramme ihan piirulleen, josta kerroin.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Kuulostaa ihan mahdolliselta reissulta joskus tulevaisuudessa, kunhan saa vähän vielä kuntoa kohotettua ja rahaa säästettyä. Olen tällä hetkellä opiskelija yliopistolla, eli raha on tiukassa. Täytyy siis nyt tyytyä vielä tuntureiden tallaamiseen. :)