Lue keskustelun säännöt.
Ärsyynnynkö turhasta?
30.06.2014 |
Kaverillani on samanikäinen lapsi kuin minulla ja lapsemme ovat keskenään kavereita. Silloin tällöin (1-2 krt/vuosi ehkä) teemme yhdessä jonkin reissun. Usein jokin lapsille kiva paikka tms. Joka ikinen kerta käy niin, että kaverin lapsi saa ostaa ihan mitä haluaa kaupasta, vaikka jonkin lelun tms mitä millonkin, tällä reissulla. Kaveri ostaa lapselleen ihan kaiken mitä lapsi pyytää.
Itse reissuun menee jo rahaa ja se on yleensä lapsille ihan kiva muutenkin, niin en haluaisi sittten enää ostella mitään turhia ihan vaan sen takia että lapsi haluaa vaikkei edes tarvi. Yleensä vähän harkitsemme ostoksia. Lastani sitten aina harmittaa tosi paljon kun kaverinsa saa kaikkea ja kivasta reissusta jää ikävä fiilis.
En viitsi sitä kaverilleni sanoa, eikä se minulle kuulu mitä ostavat, mutta minusta se olisi kiva jos ostelisivat tavaransa jollain muulla kertaa kuin juuri silloin kun meillä on yhteinen reissu. Kun kuitenkin kaupassa käyvät usein muutenkin. Tällä kaverin lapsella kun on vielä tapana oikein lällätellä sillä että hän sai tällaisen. Vaikka jokin lego-paketti tms. Olen ollut huomaavinani että hän haluaa vähän tahallaankin tehdä sitä että pyytää kaikkea ja esittelee niitä sitten lapselleni ja on sitten vahingoniloinen kun lapseni ei saa niitä kaikkia.
Pettymyksiä pitää oppia sietämään, tiedän, mutta ikävää kun kiva reissu menee vähän pilalle aina tuosta.
Nipotanko turhasta? Mitä mieltä olette?
Kommentit (10)
Nipotat ihan turhasta. Me kun ollaan vuosien aikana kierrelty lasten paikoissa, niin aina antanut 3 lapseni ostaa jotain niiltä reissuilta. Ihan isoista tikkareista pehmoleluihin. Johan se nyt olis raukkamaista, jos sun vähävaraisuuden takia kaverikaan ei saisi ostaa omalle lapselleen mitään. Ei mekään olla mitään rikkaita, mutta silti on kiva ilahduttaa lapsia.
Meillä on kaveriperhe, jotka ovat huomattavasti rikkaampia kuin me ja niiden lapsille vasta ostellaankin enkä mä ole huomannut omissani sen suurempia kateuden merkkejä. Ei heidän ostoksensa todellakaan pilaa meidän reissuja. Ihan naurettava juttu. Opettele itse olemaan onnellinen kaverisi hyvästä tilanteesta ja opeta lapsesi iloitsemaan myös toisten onnesta ja lopettakaa se kadehtiminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska meillä ei osteta kaupasta aina, mitä halutaan, niin lomareissu on vähän poikkeus, mutta mä huomoiinkin sen mun reissubdjettiin...
Mielestäni et ärsyynny turhasta. Mutta puhu tosiaan lapsesi kanssa, että meillä ei nyt ole varaa ostella, ja ettei tavara tuo onnea muutenkaan, vaan tärkeintä on yhdessäolo. Anna niitten toisten ostella. Älä puutu asiaan.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:42"]
Mielestäni et ärsyynny turhasta. Mutta puhu tosiaan lapsesi kanssa, että meillä ei nyt ole varaa ostella, ja ettei tavara tuo onnea muutenkaan, vaan tärkeintä on yhdessäolo. Anna niitten toisten ostella. Älä puutu asiaan.
[/quote]
Kyse ei ole siitä ettei ole varaa. Meillä on hyvä rahatilanne ja parempi kuin kaverin perheellä. Mutta en halua lasta silti opettaa siihen että kun menemme kaupaan niin lapsi voi ottaa leluhyllystä ihan mitä haluaa ja ostan kaiken. Vähän mietimme etukäteen jne. Joskus toki teemme extempore-ostoksiakin, mutta ei joka kauppareissulla kaikkea.
Olen lapselle selittänytkin asiaa. Mutta hänestä ehkä tuntuu ikävältä se, kun kaveri sitten lällättelee että sai tällaisen ja tällaisen.
ap
Mä olen ostanut lapsille vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa, mutta silti ymmärtävät, kun sanon ei.
Jos ostat 1-2 kertaa vuodessa lapselle kaupasta mitä hän haluaa, niin useinhan käytte kaverin kanssa reissussa ja lapsesi menee siitä pilalle ja alkaa vinkumaan joka kerta leluja, niin silloin sä et ole osannut kasvattaa lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:52"]
Mä olen ostanut lapsille vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa, mutta silti ymmärtävät, kun sanon ei.
Jos ostat 1-2 kertaa vuodessa lapselle kaupasta mitä hän haluaa, niin useinhan käytte kaverin kanssa reissussa ja lapsesi menee siitä pilalle ja alkaa vinkumaan joka kerta leluja, niin silloin sä et ole osannut kasvattaa lastasi.
[/quote]
100 euron legopaketin? 300 euron tabletin? Alankin ostamaan tästä lähtien kaikki, kiitos kun kerroit hyvän vinkin.
Ap hyvä. Ei se toinenkaan perhe mitä tahansa ja milloin tahansa ostele, ne ovat halunneet että lapset saavat valita lelun muistoksi juuri tästä hauskasta speisiaaliretkestä. Sinä et halua lapsellesi tämmöisiä muistojensäilytyksen apuvälineitä, koska sun mielestä joku muu (säästäväisyys ja harkitssvaisuus kaiken rahankäytön suteen) on tärkeää. Se on ihan ok. Älä kuitenkaan vaadi, että kaikkien arvot ja kasvatuksen tavoitteet ovat samoja.
Kaverisi ei pilaa teidän retkeä erilaisilla tavollaan jos sinä et ota sitä pilaamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 10:52"]
Mä olen ostanut lapsille vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa, mutta silti ymmärtävät, kun sanon ei.
Jos ostat 1-2 kertaa vuodessa lapselle kaupasta mitä hän haluaa, niin useinhan käytte kaverin kanssa reissussa ja lapsesi menee siitä pilalle ja alkaa vinkumaan joka kerta leluja, niin silloin sä et ole osannut kasvattaa lastasi.
[/quote]
100 euron legopaketin? 300 euron tabletin? Alankin ostamaan tästä lähtien kaikki, kiitos kun kerroit hyvän vinkin.
[/quote]
Vinkuuko jonkun lapsi oikeasti lomamatkalla puuhamassa jotain 300 euron tablettia? Meillä lomamatkoilla ostetaan yleensä huvipaikkaan tai itse kaupunkiin liittyvää tavaraa, jotain muistoa. Siis lapset ihan itse haluavat ostaa niitä. Synttäri- ja joululahjaksi pyytävät puhelimia, tietokoneita jne. ei tavallisilla- tai lomakauppareissuilla.
Näitä viestejä lukiessa tulee aina mieleen, että vaikka mä olen palstan mukaan hukuttanut lapseni lahjoihin, niin olen myös osannut kasvattaa heidät oikein. Sitä ei monikaan tunnu hallitsevan.
Et nipota turhasta. Vedin itsekin pienessä mielessäni kilarit kun olin tutun ja lasten kanssa Tallinnassa. Mäkkärissä oli karseat jonot, me tilattiin ensin ruoat ja mentiin etsimään pöytää. Sitten kun tuttu tuli lapsineen pöytään niin tarjotin oli täynnä pirtelöitä ja jäätelöitä.
Joo-o. Selitä siinä sitten omille lapsille että te ette saa mutta noi saa. Meillä ei todellakaan silotella lasten elämää ja pettymyksiä osaavat sietää, mutta voi jumankauta ne ilmeet...
Joo-o, oli muutenkin sellainen reissu että ei toista kertaa yhdessä lähdetty pidemmälle. Liian erilaisia olimme (me aikuiset).
Minkä ikäisiä lapset ovat?
Jos ovat jo vähän vanhempia (ehkä kouluikäisiä) niin sitten voi etukäteen jo selittää omalle lapselleen, että matkalta ei sittem osteta mitään ylimääräistä ja että nautitaan siitä yhdessäolosta ja matkustelusta, ei ne tavarat tuo onnea.
Ap:n kysymykseen, että ärsyyntyykö hän turhasta niin sanoisin, että kyllä näin vähän on. Ei kannata antaa muiden tekemisten vaikuttaa omaan elämään niin paljon.