Onko lapsesi (ollut) sairaalakoulussa?

Kävin itse pari vuotta sairaalakoulua nuorisopsykiatrisen osaston yhteydessä. Koulussa meininki oli tosi lepsua, ketään ei kiinnostanut vaikket olisi käynyt koulussa ollenkaan, tai tehnyt siellä mitään, oli aika ankeaa meininkiä, ja mua naurattaa vieläkin katsoa mun yläasteen todistuksia ja niitä hyviä numeroita niissä, koska normaalikoulussa sillä oppimäärällä jota olen saanut, numerot olis varmaan pari-kolme alhaisempia...

Eli ei siis oikein vastannut normaalikoulua, harmi, olis ollut kiva oppia jotain ettei tuntuis että ne pari vuotta meni täysin hukkaan.

Itse olen myös ollut, psyykkisen sairauden takia. Tykkäsin paljon, luokat olivat tosi pieniä joten sai paljon henk.koht apua, enemmän kuin normi koulussa olisin saanut. Kävin puolikkaan kasi luokan.

Olen ollut sairaalakoulussa työssä. Lapsia oli 15, meitä aikuisia 18. opetus oli ainakin yksilöllistä. Se oli raskasta, mutta antoisaa. Muistan ikuisesti ne onnistumisen hetket, kun joskus nuori oli ollut puhumatta puoli vuotta ja sitten yhtäkkiä vastasi spontaanisti johonkin kysymykseen.

Joukossa oli myös hyvin sairaita lapsia, jotka lisäsivät muiden ahdistusta. Sitä kritisoin, koska parempikuntoisten paraneminen hidastui ja paikka oli noille sairaimmille väärä.

Minä olin vuosi kaksi sitten. Kävin loput ysiluokasta käsin sairaalakoulussa romahdettuani ja jouduttuani suljetulle osastolle. Omasta opestani en tykännyt, mutta muuten oli tosi kiva paikka.

t. teini

Kokemuksia sairaalakoulusta ja lasten psykiatrisesta sairaalasta

Olin itse aikanaan kutosella (fyysinen syy). Tein pitkälti omaan tahtiin tehtäviä, kun palasin omaan kouluun olin muita edellä.

Kävi osan yhdeksättä luokkaa masennuksen takia. Oli hyvä ratkaisu.