Lue keskustelun säännöt.
Seurustelukumppanin tyytymättömyys elämäänsä
29.06.2021 |
Olen seurustellut miehen kanssa n. vuoden. Mies on ryhtynyt kehittelemään suuttumiskohtauksia, mököttämään ja valittamaan mm. omistusasunnon puutteesta ja siitä ettei auto ole riittävän uusi. Kuulemma mitään ei ole odotettavissa ja yhteiskunnan silmissä hän on epäonnistunut. Järkipuhe tai kuunteleminen ei auta, mies hermostuu enemmän ja väittää etten voi ymmärtää.
Itse asun myös vuokralla, en omista autoa. Kuitenkin mies ilmeisesti kokee tämän epäonnistumisena. Tienaan miestä vähemmän, hän itse on korkeasti koulutettu ja ihan hyvässä ammatissa. Kuulemma työkaveritkin nauravat selän takana vanhalle autolle, mikä on järjetön ajatus.
En käytä miehen rahoja, jos sitä joku ehdottaa. Ikää molemmilla n. 40 v.
Pitäisikö tässä odotella vai lopettaa suhde?
I
Kommentit (20)
Sulleko se suuttuu kun ei ole tyytyväinen itseensä? Vai ihan itseään parjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti hän on kyllä hyvin pessimistinen monessa asiassa. Alkuun en tällaista huomannut, mutta ilmeisesti sitten peitti sen. Vaikuttaa myös kuin mies sisimmässään halveksuisi minuakin niistä samoista asioista, joista väittää kaikkien halveksuvan häntä (mm. vuokralla asuminen). On alkanut vaikuttamaan jopa elitistiseltä valittaessaan kun joutuu "asumaan lähiössä kuin rupusakki."
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Kauanko tuota on kestänyt? Viikkoja, kuukausia? Päivittäistä, kerran viikossa?
Voi olla että vieraskoreus alkaa vain karista ja nyt hän uskaltaa puhua jo negatiivisistakin asioista, kun suhde on vakiintunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Onko hän muissakin asioissa itsekeskeinen?
Ei kuulosta kivalta. Olisiko ikäkriisi?
Älä siedä tiuskimista ja murjottamista. Totutat hänet ajattelemaan, että olet häntä alempiarvoinen ja siksi hänen pitää hävetä vielä sinuakin, ja kierre senkuin syvenee. Niin kauan kuin mies purkaa elämänpettymystään kiukutteluun, hän ei ole aikuista nähnytkään eikä hän siten myöskään ole luotettava hahmo elämässäsi eikä hänen varaansa voi laskea.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko tuota on kestänyt? Viikkoja, kuukausia? Päivittäistä, kerran viikossa?
Voi olla että vieraskoreus alkaa vain karista ja nyt hän uskaltaa puhua jo negatiivisistakin asioista, kun suhde on vakiintunut.
Kun kysyin viime viikolla mieheltä asiasta, sanoi ajattelevansa joka päivä kuinka hävettää kun on epäonnistunut. Se onnistumisen määritelmä on vain minusta käsittämätön, pyörii pelkän materian ympärillä. Säästämällä mies varmasti saisi sen paremman autonkin, mutta käsittääkseni kaikki mikä tulee, myös menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Onko hän muissakin asioissa itsekeskeinen?
Ei kuulosta kivalta. Olisiko ikäkriisi?
Älä siedä tiuskimista ja murjottamista. Totutat hänet ajattelemaan, että olet häntä alempiarvoinen ja siksi hänen pitää hävetä vielä sinuakin, ja kierre senkuin syvenee. Niin kauan kuin mies purkaa elämänpettymystään kiukutteluun, hän ei ole aikuista nähnytkään eikä hän siten myöskään ole luotettava hahmo elämässäsi eikä hänen varaansa voi laskea.
Tämäpä juuri. Ajattelin olla nyt ainakin viikon omissa oloissani erillään hänestä. Tokihan tulee mieleen, etten minäkään ole tarpeeksi hyvä, koska omaisuutta ei ole merkittävästi ja se tuntuu nyt olevan miehelle tärkeintä elämässä. Mies on itse akateeminen, minä ammattikorkean käynyt. Voi olla, että mies ajattelee ansaitsevansa parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Ei ole sun tehtävä toimia äitinä aikuiselle miehelle. Aikuinen mies kykenee ihan itse järjestämään asiansa, jos ei ole tyytyväinen elämäänsä. Älä sekaannu hänen ongelmiinsa. Hänhän kiukuttelee sulle jo nyt kuin pikkukakara. Et tule saamaan mitään palkintoa hyysäämisestä.
Hän myös halveksii sinua, kuten olet itsekin epäillyt. Vaikka olisikin tyytymätön saavutuksiinsa, niin hän on myös keskenkasvuinen, kun pitää ulkopuolisia mielipiteitä niin tärkeinä. Ja jos mies saa parannettua tilannettaan, sinä saat lähteä, koska hän tajuaa saavansa "paremman" kuin vuokramurjussa asuvan duunarin, joka on nähnyt hänet heikoimmillaan. Jss.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mielenterveysongelmalta. Rasittava tyyppi joka tapauksessa. En katselisi moista.
Voi jeesus sentään.
Käske miehesi aikuistumaan. Parikymppiset kollit yleensä vinkuvat autoistaan. Ja ajatus aikuisten naureskelusta selän takana jonkun auton takia on ihan absurdi. Ketä oikeasti aikuista nelikymppistä kiinnostaa jonkun toisen auto millä ajaa? Autot voivat toki kiinnostaa yksilötasolla, mutta yleensä tuossa iässä on jo tuollaiset ryhmäytymishärpäkkeet jääneet kauas taakse. Ei nelikymppiset hanki enää ryhmäpaineesta tiettyjä vaatteita, tai leluja, autoja. Eivätkä arvota toisia jonkun kulkuvälineen kautta. Puhumattakaan naureskele, koska siinä iässä ymmärretään elämän realiteetit ja sekin, että vaikka toisella olisi tonnin ritsa, niin hänellä saattaa olla miljoonan euron sijoitukset tms. Tai elämä on vienyt niin, että pitää ajaa vanhalla autolla.
Vain keskenkasvuinen voi vinkua noin kuin ukkosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Voisiko mies olla yksinäinen? Itse ainakin olisin ihan rikki ilman läheisiä ystäviä.
Vähän ohis mut vuokramurju voi olla parempi, isompi, hienompi kun se omistusasunto ja pieni koulutusero ei välttämättä palkassa hirveästi näy. Ei kai siinä niin hirveen hieno suhde ole, jos heti oman tilanteen parannuttua pitää lähteä etsimään toista tasoa. Riippuu tietenkin millaisista tasoista puhutaan. Voi olla että oman tilanteen parannuttua ei silti ole miehen taso mikään hulppea, eikä hirveän paljon tasokkaampaa ole tarjolla, mitä tulee taloudelliseen tai koulutus tasoon. Monestihan on vielä vallalla taso, jossa parisuhteessa mies on se enemmän tienaava ja koulutetumpi. Tietenkin jotkut miehet ehkä haluaakin että esim. se nainen on se mies, joka tienaa enemmän ja on korkeammin koulutetumpi, ja joskushan on niin, että puntit on täysin tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Olet tehnyt kaiken voitavasi. Jos mies ei tajua edes arvostaa tukeasi, lähtisin sinuna kävelemään. Älä jää kattelemaan moista tai se alkaa myrkyttää suakin. Tiuskikoot yksinään sitten se mies.
kuulostaa kroonisesti tyytymättömältä narsistilta, sanot et autos ja asunnos ei ole vikaa ,ovat mitä ovat piste. kroonisesti tyytymätön ei ole ikinä tyytyväinen, vaikka olisi miljonääri ruikutus jatkuis vaan. syy valitukseen on sisäinen olo ei puitteet elämäs.
Edellinen miesystäväni oli samanlainen,tienasin häntä vähemmän ja jollain tapaa koin että olin syyllinen ettei saatu hienompaa asuntoa, parempaa autoa jne. Piti olla merkkivaatteet ja laukut mutta mikään ei olisi saanut kuitenkaan maksaa mitään. Syyllisti aina kun ostin kotiin jotain että ei koskaan saada mitään kun tuhlaat kaiken. Kun erosimme ja otin mukaan ostamani tavarat(ei oltu naimisissa)niin hänelle valkeni mihin olin ”tuhlannut” kaikki rahani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Olet ottanut syliin? Miehet eivät todellakaan ole sylin tarpeessa silloin kun niitä joku asia harmittaa tai vaivaa. Ihan kuin se jotenkin ratkaisisi ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Olet ottanut syliin? Miehet eivät todellakaan ole sylin tarpeessa silloin kun niitä joku asia harmittaa tai vaivaa. Ihan kuin se jotenkin ratkaisisi ongelman.
No mikä sitten ratkaisisi? Seksi? Raha? Mikä? Naisen pitää tietysti raottaa revaa ja antaa miehelle kymppitonni, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Vertaillaan miten oma elämä on mennyt siihen miten läheisillä on mennyt. Parhaat kaverit asuvat varmaan omistusasunnoissa. Entä jos yrittäisit olla kannustava ja välittävä sen sijaan, että yrität päästä loukkaantumaan?
Olen ollutkin, ottanut syliin, kuunnellut ja yrittänyt keksiä ratkaisuja. Mies sen sijaan tiuskii ja murjottaa. Hänellä ei oikeastaan ole läheisiä kavereita.
Voisiko mies olla yksinäinen? Itse ainakin olisin ihan rikki ilman läheisiä ystäviä.
Joitakin tuttavia on, mutta mies ei jaksa vaivautua tapaamaan näitä. Kyse ei ole ajanpuutteesta enkä minä sitä rajoita. Emme asu yhdessä. Mies on tavannut minun ystäviäni, minä en hänen. Eikä tuttavista mitenkään läheisiä ystäviä tule jos niitä ei tapaa juuri koskaan. Ap
Ihan ymmärrettäväähän tuo on. Autot ynnä muut ehkä miehelle sellaisia statussymboleja. Varmaan hänestä tuntuu että ei ole menestynyt elämässään niin hyvin kuin toivoi.
Tue ja kannusta toteuttamaan haaveensa. Ellei mies sitten ole ihmisenä vain perusnegatiivinen.