Lue keskustelun säännöt.
"Kerran elämässä" -tilaisuudet, jotka olet joutunut jättämään koronan takia väliin?
29.06.2021 |
Mullat:
* Omat häät (siirretty hamaan tulevaisuuteen, nyt on jo lapset ja farmariautot ja ruuhkavuosiarki, saa nähdä jaksetaanko enää järkätäkään mitään isompaa)
* Lapsen ristiäiset (pidettiin ihan pienellä porukalla)
* Molempien isovanhempien 90-v juhlat (tuskin enää pidetään, yli vuosi mennyt jo ja toinen mennyt aika huonoon kuntoon)
* Työmatka Tokioon, jossa en ole ikinä käynyt ja olen aina haaveillyt pääseväni käymään (osallistun virtuaalisesti)
* Harrastusseuran kilpailumatka jota varten treenattiin vuosia (tuskin tapahtuu enää kun nyt on lapsi ja ei aikaa treenata)
Mietin vaan, kun tuota Pietarin-reissua ei kuulemma voinut mitenkään jättää väliin kun oli kerran elämässä -tilaisuus. Ja vähän mietin sitäkin, että mitä kaikkea muuta kerran elämässä tapahtuvaa vielä jää meiltä kaikilta väliin neljännen aallon takia.
Kommentit (40)
Oli liput ostettuna Notre Damen kellonsoittaja -musikaaliin edelliskeväälle. Se peruuntui, mutta elättelen toivoa, että joskus parinkymmenen vuoden päästä esittävät uudelleen Suomessa.
Muuten on selvinnyt aika vähällä, puolitutun häihin ei tullut kutsua, uimaan pääsi paljon vähemmän kuin olisin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kuoli syöpään niin lyhyellä varoitusajalla, että puolisoni pääsi katsomaan äitiään vasta siinä vaiheessa, kun hän ei enää ehkä ollut edes tässä maailmassa. Oli myös muistisairaus, joten ei ehkä muistanut, miksi kukaan ei vieraile:((( Hautajaisissa oli käytännössä perheeni, eikä muita.
Olisimme halunneet järjestää mummolalleni 90-vuotissyntymäpäivät.
Lasten synttärit, koulunlopettajaiset, muut juhlat.
Ystävien tapaaminen.
Matkat.
Työelämä on yhtä Hel.. kun on pitänyt 1,5v väistellä ihmisiä.
Lapsen penkkarit ja lakkiaiset, toisen lapsen vanhojentanssit.
Siis eikö ne jalkapallokisat olisi vielä nähnyt ilmaiseksi omasta telkkarista?
Ei vaan voi käsittää, että nyt tulee neljäs aalto ja nyt menee todennäköisesti nurin lisää teattereita, ravintoloita jne jne jotka oli hädin tuskin selvinneet kolmesta ekasta aallosta, ja selviytyminen oli tämän kesän varassa. Ja taas kaikki yli 6 hengen kokoontumiset perutaan ja elämä on yhtä säätöä. Siis nythän jo on niin että ihan missä vaan voi olla muutama delta-variantin kantaja joukossa ja se on sitten menoa, kun leviää ulkonakin.
Minulla ei ole noin merkittäviä mitä muilla, mutta ylipäätään se ettei mitään tapahdu on raskasta. Pienistä jutuista kasvaa iso virta, esim. Egypti-näyttelyn olisin halunnut nähdä jne.
Ja myös se, että kun nyt esim. juhannnuksena näki muutamaa (joista kaikille annettu jo 1 tai 2 rokotusta) sukulaista niin "pieni pelko" kuitenkin takaraivossa.
Tahtoisin valvotut karanteenit, haluaisin elää "kuplassa" niin voisi olla huolettomammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummisetäni hautajaiset. Minut kyllä kutsuttiin, mutta en tietenkään mennyt.
Lastenlasten synttäreitä. OIlen mennyt sitten jäljestäpäin, kun on tullut sellaisia aikoja, että tartuntoja on ollut vähän, ja synttärivieraita ei muita mun lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole noin merkittäviä mitä muilla, mutta ylipäätään se ettei mitään tapahdu on raskasta. Pienistä jutuista kasvaa iso virta, esim. Egypti-näyttelyn olisin halunnut nähdä jne.
Ja myös se, että kun nyt esim. juhannnuksena näki muutamaa (joista kaikille annettu jo 1 tai 2 rokotusta) sukulaista niin "pieni pelko" kuitenkin takaraivossa.
Tahtoisin valvotut karanteenit, haluaisin elää "kuplassa" niin voisi olla huolettomammin.
Egypti-näyttely oli virtuaalisena netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kanssa noita pienempiä juttuja, mutta yhden tutun vaimolla meni alzheimer siihen pisteeseen että ei kotona pärjännyt. Koronan takia vierailu oli tosi hankalaa alussa ja vaimo unohti sillä aikaa miehensä ja kaikki muutkin sukulaiset. Ei tunnista enää vaikka saa tavata. Hyvästely jäi tekemättä, vaimo vaan katosi kerralla.
Mulla aika vastaava tilanne oman äitini kanssa, mutta eri sairaus ja tapahtui nopeammin ja odottamattomasti. Eli ei ehditty varautumaan mitenkään.
Täytyy sanoa, etten jaksa olla hirveän empaattinen ihmisiä kohtaan, jotka vinkuvat siitä, ettei pääse jonnekin jumppaan tai keikalle.
Ikävä kuulla, mutta en silti ymmärrä muiden kokemuksen dissaamista. Se ei tuo äitiäsi takaisin vaikka kaikki muut kärsisivät yhtä paljon kuin sinä. Minulle yksin asuvana ja etätöitä tekevänä oli todella suuri menetys kun urheiluharrastukseni laitettiin tauolle, se oli ainoa paikka missä minulla enää avioeron jälkeen oli mitään sosiaalisia kontakteja ja urheileminen on muutenkin aina ollut minulle tehokkain tapa purkaa stressiä tai pahaa oloa. Eli kyllä vingun siitä jos en pääse jumppaan.
Toistaiseksi ei ole ollut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva näistä jutuista on "kerran elämässä"..
9-luokan päättäjäiset koululla vuosi sitten keväällä, niitä ei järjestetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla kyllä isoja, harmillisia menetyksiä ollut. Itse olen yliopisto-opiskelija, ja puolitoista viimeistä vuotta ja oma valmistuminen olivat koronan takia kaikki etänä. Kaikki nuoruuteen liittyvät asiat, tapahtumat ja tekemiset harrastuksia myöten ovat olleet tauolla käytännössä vuosia. Yhden käden sormilla voi laskea kaikki merkkihetket. Pidän itseäni onnekkaana tässä tilanteessa mutta myönnän että tässä kohtaa alkaa tuntua siltä, että oikeasti menettää nuoruutta. Jos tämä jatkuu vielä vuosia, olen varmaan melkein 30 ennen kuin elämä alka mitenkään muistuttaa entistä. Miten siitä olisi tarkoitus jatkaa aikuistumista "oikealla aikataululla", kun aivan varmasti haluan ottaa "menetettyjä vuosia" takaisin ja viettä huoletonta elämää, matkustaa ja juhlia? Uskon, että aloilleen asettuminen ja mahdollinen perheen perustaminen tulee siirtymään vuosilla monilla nyt 20-25 -vuotiailla.
Mua säälittää eniten te nuoret. On säälittävää katsoa, kuinka nuoret tapaavat toisiaan iltaisin paikallisessa Prismassa, kun nuorisojoukot eivät saa muualle mennä. Löydä siinä sitten tyttö/poikaystävä Prisman hyllyjen välissä 5 minuutissa. Koulut ja opiskelut ovat teillä olleet netissä. Mulle se itseopiskelu olisi sopinut, mutta ymmärrän, ettei kaikille. TET- ja työharjoittelut siirtyy, valmistumiset siirtyy. Harrastukset lopetettu. Ravintolat, festarit ja ekat ulkomaanmatkat jää teiltä välistä.
Onneksi olen vanha. Eläisin muutenkin (melkein) tällaista elämää. Käyn töissä ja lenkitän koiraa. Vain harrastuksista ja sosiaalisista kontakteista on täytynyt tinkiä. Matkustaisinkin, mutta en tässä tilanteessa.
Omat valmistujaiset, lapsen vanhojentanssit ja lapsen yläasteen päättyminen :/
Lapset ja nuoret säälittää eniten, hoitokodeissa asuvien vanhusten takia heiltä viedään koko nuoruus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarhan kevätjuhlat. Harmittaa niin vietävästi. Lisäksi joutunut tekemään etänä töitä, tosi rankkaa kun joutunut syömään pelkästään vaimon kokkaamia ruokia, tykkään normaalisti syödä lounaan ravintolassa. Onneksi kotona on sentään kunnon työhuone asianmukaisella työtuolilla ja kolmen monitorin työpöydällä.
Ei minulla mutta pojalla jäi väliin oppilasvaihto lukiosta. Tämä harmitti, mutta ehkä vielä amk:sta voi lähteä. Lakkiaisiin ei päässyt katsomaan lakitusta, sekin olisi ollut tietysti hieman toista livenä kuin jälkikäteen videolta katsoa.
Omat ja varmaan 85% kaveriporukasta 50:set, oman pojan penkkarit (vanhat ehtivät just tanssia alta pois), lakkiaiset, aika monet muut synttärit (mm. kummilasten), nyt jää sylikummilasen konfirmaatio näkemättä, samoin rippijuhlat. Että onhan noita. Noi omat syntärit, eikä noi kavereidenkaan, ei pänni yhtään, mutta noi lasten juhlien peruuntuminen ottaa kyllä kupoliin. He olisivat juhlansa ansainneet.
Ei nyt mitään ihan elintärkeää ole jäänyt välistä. Miehen 50-vuotissyntymäpäivää oli tarkoitus juhlistaa reissulla Japaniin, mutta matkustetaan sitten myöhemmin kun se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kanssa noita pienempiä juttuja, mutta yhden tutun vaimolla meni alzheimer siihen pisteeseen että ei kotona pärjännyt. Koronan takia vierailu oli tosi hankalaa alussa ja vaimo unohti sillä aikaa miehensä ja kaikki muutkin sukulaiset. Ei tunnista enää vaikka saa tavata. Hyvästely jäi tekemättä, vaimo vaan katosi kerralla.
Mulla aika vastaava tilanne oman äitini kanssa, mutta eri sairaus ja tapahtui nopeammin ja odottamattomasti. Eli ei ehditty varautumaan mitenkään.
Täytyy sanoa, etten jaksa olla hirveän empaattinen ihmisiä kohtaan, jotka vinkuvat siitä, ettei pääse jonnekin jumppaan tai keikalle.
Jos sinulla on tuo asenne niin se varmaan olisi ihan ilman koronaakin eli silloin kun sinulla on se hetki elämässä, että on vaikeaa ja isoja suruja niin suhtaudutaan vihamielisesti ihmisiin, jotka ovat sillä hetkellä elmässään paremmassa vaiheessa ja harminaiheet ovat heillä pieniä.
Eväätkö itseltäsikin oikeuden harmistua tai pettyä enää ikinä mistään pikkujutusta, koska aina on monta muuta, joiden elämä on kovempaa?
Muuminäyttely kansallismuseossa. En päässyt, kun aukesi aikana, jolloin täältä ei suositeltu Uudellemaalle matkaamista. Ja näyttely sulki myös Korona-aikana. Niin surullinen.