Onko teillä muilla samaa? Ajatukset omasta ulkonäöstä ei vastaa sitä, mitä näkee peilistä

Tässä iässä (67) ruumis vanhenee paljon nopeammin kuin sielu. Ällistyn joka ikinen kerta kun katson peiliin, ja vastaan katsookin äitini. Mietin vaan, tottuuko siihen ikinä...

Kyllä, tuttua on!

Ehkä nyt saan vielä peilille hymyilyä ja feikattua sopivassa valossa, että näytän ehkä siltä miltä kuvittelen.

Mutta kuvat ja videot! 😬😔

Eilen juuri pyysin, että minusta otettaisi kiva kuva sup-laudalla. Tiedättehän, kuinka ig on täynnä kauniita hoikkia naisia poseeraamassa laudan päällä.

Olen omasta mielestäni normaalipainoinen ja kuvittelen, että vartaloni on ihan ok, liikunnallisesti lihaksikas.

No juu, kaikki 97 otettua kuvaa ovat järkyttäviä! Kuka se keski-ikäinen lässähtänyt täti kyyryssä siellä laudan päällä on? Vartalo tasapaksu, ei rintoja, ei kapeaa uumaa, vaan tasapaksu pökkelö. Hiukset kastuneet, näyttivät joltain rotan hännältä. Ja juu, en julkaissut yhtäkään niistä kuvista

Ihmisen hyvä olo säteilee kauneutena ulospäin.

Kannattaa enemmänkin kiinnittää huomiota oman hyvinvoinnin edistämiseen kuin pelkkään ulkonäköön.

Keinoja jaksamisen lisäämiseen ja tasapainoiseen elämään. Vähäinen uni ja epäterveellinen ruoka vanhentavat.

Rento ja armollinen suhtautuminen omaan itseensä sekä muihin ihmisiin, että ympäristöönsä.

Kiire ja liian korkeat vaatimustasot omaan itseensä kuin myös oman kodin jatkuvaan panostamiseen, kuluttavat sekä vanhentavat ihmistä.

En ole huomannut. Ehkä päin vastoin että väl,illä tulee mietittyä että pitäisikö sitä laihdutta kun tuota mahaa vähän kertynty, mutta peilistä kun katselen itseäni niin takaisin tuijottaa komea ja raamikas mies. Asiaa varmasti auttaa, että saan jopa parikymppisiltä naisilta katseita terassilla ja uimarannoilla.

M45

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin, että ajattelen itseni rumaksi ja yllätyn aina positiivisesti kun katson peilikuvaa.

Mulla taas niin, että pidän itseäni rumana ja peilistä katsoo vieläkin rumempi otus.

Olen lihonut viimeisen vuoden aikana yli 15 kiloa ja sitä on hyvin vaikea katsoa peilistä. Ajattelen itseni edelleen hoikaksi ja samat kasvot, mutta peilistä tuijottaa paksu väsyneen ja turvonneen näköinen tyyppi, jota en tunne ollenkaan. Toki ehkä ne hormonit tekee myös ajatukset vähän suttuisiksi, ainut miinus ei todellakaan ole lihominen. Harmittaa, kun ennen energinen, laiha ja iloinen minä on poissa.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapa itseänne sellaisista valokuvista, joita ei ole muokattu lainkaan, ja joissa ette poseeraa, vaan kuvat on otettu luonnollisissa tilanteissa. Järkytys taattu.

Se on siinä kun kamera taltioi sen ilmeen joka sattuu olemaan silloin kun laukaisinta painetaan.

Toki kuvista näkee, miltä näyttää vaikka ei se koko totuus olekaan :D

Aina kannattaa vähän poseerata jos osaa ja huomaa.

Itse näytän mielessäni siltä miltä peilistä katsottuna näytän. Todellinen shokki tulee sitten aina silloin kun näen itseäni toisten ottamissa valokuvissa yms., enhän näytä ollenkaan tuollaiselta! Ja sama jos yritän itsestäni jotain selfieitä ottaa, siksi en sitä harrastakaan.

Ei kannata liikaa antaa arvoa peilikuvalleen eikä etenkään selfielle ellei se ole otettu kameralla, jossa on henkilön kasvoille valittu oikea objektiivi ja aukko.

Huom! Elokuvissakin eri näyttelijöillä voi olla eri objektiivi, joka sopii juuri heidän kasvoilleen. Tarvittaessa voidaan vääristää kasvoja kapeammiksi tai leveimmiksi.

Mitä tulee peiliin, sekin vääristää, mutta itse pidän peilin ilmiötä samantapaisena kuin taiteilijoiden kikkaa tarkistaa teoksessaan olevat virheet: Taiteilija usein joko kääntää teoksensa väärin päin tai digitaalisesti kääntää sen vastakkain. Näin taiteilija huomaa teoksensa virheet paremmin, koska ei ole tottunut katsomaan teostaan tietystä ”suunnasta.”

Annan esimerkin: Minulla on nallekarhu, joka on mielestäni todella miellyttävän näköinen. Eräs päivä satuin katsomaan nallea eteisen peilin kautta ja kappas! Nallen silmät ovat aavistuksen liian sivulla nenään nähden. Minun täytyi mitata tämä nallen kasvoilta uskoakseni, että se on totta, sillä en huomaa sitä ilman peiliä tai kameraa.

Yhteenveto: Olet kauniimpi luonnossa :) (Saattaa olla subjektiivinen)

Käytin tässä kuvanmuokkausohjelmaa sen verran että poistin kännykkä kameran tekemät vääristymät ja minulle selvisi, että olen kapeampikasvoinen kuin selfieissä ja nenäni on pienempi. Jostain syystä myös näytän kuvissa aina surulliselta ja poissaolevalta sekä lihavammalta. Kaupan peili on aina järkytys, koska olen niissä vielä laihempi kuin kotipeilissä. Joten ole tässä nyt sitten, että mikä olen?

Mä oon laihduttanut 70 kiloa, normaalipainoiseksi, ja olen päässäni edelleen aika tuhti. Peilistä katsoessa vartalo näyttää ihan hyvältä (vaatteet päällä toki, on löysää nahkaa) ja rauhoittelen itseäni, että en olekaan mikään punkero, mutta valokuvissa olekin sitten taas varsin tanakka. Yritän siis vältellä valokuviin päätymistä ja niiden katsomista :D