Elämä esihenkiönä :(
Olen ihan poikki.
Tiesin että paikka johon reilu vuosi sitten menin olisi haastava ja henkilökunta erittäin negatiivista, mutta en arvannut millaista helv***** se tulisi olemaan ja miten se tuhoaisi terveyteni (unihäiriöitä ja rytmihäiriöitä).
Olen reilu ja oikeudenmukainen ja yrittänyt tehdä merkittäviä parannuksia ja pelkkää pas*** tulee niskaan paitsi asiakkailta.
Onko muilla tällaisia haastavia paikkoja vai olenko ainoa?
Voimat loppuu :( En nauti enää vapaista vaan silloin alkaa terrorismi whats upin kautta. Pelkään aina jo seuraavaa päivää.
Oma esihenkilöni on mahtava tyyppi.
Kommentit (5)
Tervetuloa paljon parjattuun keskijohtoon 🙂 Onhan tässä puun ja kuoren välissä, ja vastuu painaa. Omalla kohdalla palkka auttaa, mutta sekin riippuu alasta.
Jos oikeasti tilanne on niin paha kuin kerrot, vaihda työpaikkaa. Ei terveyttään kannata uhrata työn takia uhrata.
Joo olen miettinyt että pakko tehdä jotain muutoksia kun ei terveys kestä. Harmi kun rakastan työtäni ja en haluaisi luopua siitä.
On muuten viimeinen naisvaltainen työpaikka minne menen, alaisena 18 naista, olen siis nainen itsekin ja tämä reilu vuosi on ollut kuin maanpäällinen helv****.
Ap
Esimiehenä voisit pärjätä paremmin...
Oletko hankkinut johtamisvalmennusta itsellesi? Tai edes perusesimiesvalmiudet?
Henkilöstöjohtaminen on vain yksi johtamisen malli, jonka voi opetella, ihan kuten minkä tahansa muunkin työn.
Huolestuttavaa on, että edelleen esihenkilöiksi otetaan henkilöitä, joilla ei valmiuksia tehtävään ole. Eihän lääkäriksikään oteta ihmistä, jolla ei ole alan koulutusta.
Hakeudu osaamistasi vastaaviin tehtäviin, tuossa teet hallaa ihan kaikille.
Sellaista se on ”pikkupomoilla” eli niillä henkilöillä jotka toimivat suorittavan portaan ja päälliköiden välissä. Palkka ei ole kovin suuri yleensä, mutta vastuu ja velvollisuus painaa.