Tiedätkö ketään, joka olisi todennut äidiksi

Tiedän. 'Olisin jaksanut enemmän lasten kanssa'. Mut tiedän että tää on taas näitä nuoretäidithaukutaanpystyyn -ketjuja.

Mikä siinä nuoruudessa on niin raivostuttavaa, että se nyppii koko ajan?

Ai niin; joillekin se on jo taaksejäänyttä aikaa.

Olin 24 kun sain esikoiseni ja päälle 30 kun sain neljännen. Olen mielestäni ollut ihan ok äiti, joskus on ollut huonoja päiviä mutta olen vaan ihminen minäkin.

Omasta mielestäni olen ollut kaikille lapsilleni tasavertainen, säännöt on pysyneet ja niitä on joustettu kaikkien kohdalla samanlailla. Kuopus on nyt 2- vuotias ja jaksan samanlailla nyt mitä reilu 10 vuotta sitten esikoisen aikaan. Välillä haaveilen iltatähdestä ja voisin kuvitella saavani sellaisen 4-kymppisenä ja uskon että jaksan senkin samanlailla mitä tämän kuopuksen kanssa olen jaksanut nytkin.

Mikä ihmeen vanhojen akkojen uusi fraasi tämä "olen parempi äiti lapsilleni nelikymppisenä"? Häpeättekö että olette jättäneet lastenhankinnan niin myöhään? Peitättekö tätä mantraa hokemalla väsymyksenne pikkulapsiarkeen?

Nimim. 23v kolmen lapsen hyvä ja virkeä äiti

Nuorena olisin jaksanut paremmin, mutta en usko että olisin parempi äiti ollut.

No hiukan nuorempana olisin jaksanut paremmin ynnä olisin vielä ollut typerän hyväuskoinen elämän mahdollisuuksien suhteen. Aivan nuorena minusta ei olisi ollut äidiksi.

Olen saanut lapseni 24-, 28-, 29- ja 35-vuotiaana. Kaikki olen jaksanut hoitaa yhtä hyvin. Nyt 37-vuotiaana en haluaisi enää vauvaa, vaikka taatusti jaksaisinkin sen hoitaa.

Taisi olla vain numero seiska joka ymmärsi kysymyksen ja vastasi siihen. Naiset ovat niin kerta kaikkiaan rasittavaa sakkia, ei voi millään vastata kysymykseen, luetaan muka niin viisaina rivien välistä sitä ja tätä.

En tunne.

Millä tavalla tässä vastataan ap:n kysymykseen? Ei ketään kiinnosta sinun vertailusi eri ikävaiheiden välillä jolloin olet lapsia saanut. Jos olisit vastannut kysymykseen, että olisitko ollut parempi äiti alle 24-vuotiaana kuin silloin kun esikoisesi syntyy, silloin olisit tajunnut kysymyksen ja vastannut siihen oikein.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 21:11"]

Olin 24 kun sain esikoiseni ja päälle 30 kun sain neljännen. Olen mielestäni ollut ihan ok äiti, joskus on ollut huonoja päiviä mutta olen vaan ihminen minäkin.

Omasta mielestäni olen ollut kaikille lapsilleni tasavertainen, säännöt on pysyneet ja niitä on joustettu kaikkien kohdalla samanlailla. Kuopus on nyt 2- vuotias ja jaksan samanlailla nyt mitä reilu 10 vuotta sitten esikoisen aikaan. Välillä haaveilen iltatähdestä ja voisin kuvitella saavani sellaisen 4-kymppisenä ja uskon että jaksan senkin samanlailla mitä tämän kuopuksen kanssa olen jaksanut nytkin.

[/quote]

En tiedä ketään.

Kasin kommentti vastaa ap:n kysymykseen siinä missä seiskankin. Eli lapset on jaksettu hoitaa iästä riippumatta.

Minä en olisi ollut parempi äiti nuorempana, en vaikka sainkin lapseni ihan normaalissa lapsentekoiässä. Koen että henkinen kehitykseni ei ollut millään lailla siinä pisteessä ennen esikoisen syntymää, että olisin edes jollakin tasolla ollut parempi äiti lapsilleni nuorempana. Enkä oikeasti tiedä ketään, joka haikailisi sitä, että olisi ollut jollain tavalla viisaampi tai parempi nuorempana äitinä, en ole koskaan kuullut edes kenenkään puuskahtavan asiasta. Enkä siten ollen edes keksi perusteluja, miksi joku ylipäätään voisi olla "parempi" äitinä lapsentekoiän alku- tai vaikka keskivaiheella.

Kyllähän noita löytyy. Tosi monet on sitä mieltä että olen onnekas kun sain niin aikaisin esikoiseni (18 vuotiaana) sillä mä jaksan vielä leikkiä ja touhuta sen kanssa ihan eri tavalla. Olen myös todennäköisesti nuori mummiksi tullessani joten jaksan vielä tehdä asioita lastenlastenikin kanssa :) ja itse olen myös tätä mieltä. Sitten olen myös kuullut yhden naisen sanovan ettei ymmärrä miten minä voin olla näin valmis äidiksi kun hän sai esikoisensa 28 vuotiaana eikä koe vieläkään välillä olevansa valmis. Näitä on kyllä vähän. Useammat harmittelee kun eintehnyt lapsia nuorempana.

Mä vaan ajan tällä sitä, että kukaan, kukaan joka saa lapsen, ei äidiksi tultuaan enää kuvittele, että olisi jotenkin ollut kypsempi aikaisempina elämänsä vuosina siihen hommaan. Oikea aika on just tasan tarkkaan silloin kun esikoinen syntyy eikä milloinkaan muulloin.

ap

Aamen.

Se on täysi klisee sanoa noin, anteeksi kun murskaan pilvilinnasi! Se on vain tapa päivitellä nuorelle äidille tuota jaksamista (itsekkin olen joskus jopa sortunut sanomaan niin, se on eräänlaista small talkia). Nelikymppinen äiti on aivan riittävän nuori ja vetreä touhutakseen omien lastensa kanssa, ikä ei merkitse yhtään mitään kun puhutaan alle viisikymppisistä ihmisistä.

Mulla on anoppi melkein seitsemänkymmentä ja äitini kuusikymmentä. Äiti hoki tuota aina että hän on niin nuori ja vetreä ja jaksaa niin touhuta kun sai meidät niin nuorina. Joopajoo, anoppi nyt vaan jaksaa ihan siinä missä äitinikin touhuta lastenlasten kanssa, ei mitään eroa ole touhuissa.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 21:51"]

Kyllähän noita löytyy. Tosi monet on sitä mieltä että olen onnekas kun sain niin aikaisin esikoiseni (18 vuotiaana) sillä mä jaksan vielä leikkiä ja touhuta sen kanssa ihan eri tavalla. Olen myös todennäköisesti nuori mummiksi tullessani joten jaksan vielä tehdä asioita lastenlastenikin kanssa :) ja itse olen myös tätä mieltä. Sitten olen myös kuullut yhden naisen sanovan ettei ymmärrä miten minä voin olla näin valmis äidiksi kun hän sai esikoisensa 28 vuotiaana eikä koe vieläkään välillä olevansa valmis. Näitä on kyllä vähän. Useammat harmittelee kun eintehnyt lapsia nuorempana.

[/quote]

Määrittele nyt mulle, miten "eri tavalla" sä touhuat lapsesi kanssa kuin mitä minä olen touhunnut lapseni kanssa, kun olen saanut esikoiseni kymmenen vuotta nuorempana kuin sinä? Mä käyn lasten kanssa uimassa, teen parinkymmenen kilsan pyörälenkkejä kaksi lasta kärryssä, ulkoilen kaksi kertaa päivässä neljän lapsen kanssa, haluatko kertoa mitä sä teet lastesi kanssa ja montako heitä löytyy ja millä ikähaarukalla?

Mua siis niin raivostuttaa tuo puhe nuorempien ylenpalttisesta jaksamisesta, ikäänkuin äitiys olisi pelkkää fysiikkaa, äitiys on paljon mieluummin henkistä laatua ja mieluummin olen henkisesti valmis äidiksi jos niistä kahdesta puolesta olisi pakko valita. Itse asiassa tuntuu, että teiniäidit vetävät röökiä partsilla posket lommolla eivätkä lastensa kanssa tee yleisesti ottaen paljon yhtään mitään.

Anteeksi, kymmenen vuotta vanhempana. Olin niin tuohtunut kirjoittaessani, että meni sanat sekaisin. 

t. 18

Typerää jossittelua millaista elämä olisi voinut olla, jos asiat olisivat menneet toisin. Kukaan ei voi tietää varmuudella miten olisi toiminut tilanteessa, jota ei ole tapahtunut muualla kuin omassa mielikuvituksessa. Jokainen elää omaa elämäänsä omassa tahdissaan ja saa vähän eri asioita. Elämä on nyt, ei eilen eikä huomenna. Sen mukaan on mentävä.