hautajaisruno kukkavihkoon

etsin lisää. Viestissäsi ei käynyt ilmi, kuinka läheiselle henkilölle värssy tulee.



' Yhä olet.

Yhä meille elät.

Yhä muistot vielä puhuu



Sydän itkee hiljaa... luonto on vaiti,

kuin aavistaen suuren tuskan.

Tuskan, johon samalla sekoittuu kiitollisuus.

Kiitollisuus siitä, että olit osa elämääni.



Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rajoille ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä, toivotan teille hyvää yötä

E.Leino

Miten paljon onkaan hellyyttä kädessä,

joka vilkuttaa jäähyväisiksi.



On kuin aurinko laskenut ois,

x:n silmä kun hiljaa sammui pois.



Tiedän että silmäs¿ mua,

seuraa vaikk¿ en näkis sua,

olet aina luonani,

- kiitos x, rakkaani.



Kiitos hoivasta lapsuuden

rakkaudesta minkä annoit meille

Ohjaten askelta hyvän teille.

Annoit eestämme parhaintas,

siunaamme, , sun muistoas.





Näitähän voi sitten muokatakin lyhyemmäksi, mieleisekseen.



-tust-

Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.



Ihan on se tie, joka meidät rauhaan vie.



Hän hoivan hellän antaa, tää Paimen turvainen.



Niin aukes portti viimeinen

valoon ja lauluun lintujen.

Katsoi Herra ajan täyttynee.



Vie yli suuren virran

viimeinen silta maan.

Soittavat lähtöa kellot

kullekin vuorollaan.



Suurin suru on sanaton,

syvin kaipaus äänetön.

Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.

Näistä löytyi, kiitos.