Lue keskustelun säännöt.
Lapset haluavat äitin leikkimään kanssaan..
26.06.2014 |
Uuh. Tänään taas harmi olo itsellä illasta. Lähdin töihin klo 6.45 ja mies oli aamupalalla lasten kanssa ja vei hoitoon, illalla kotona oltiin klo 17 ja ruokailut siinä. Sen jälkeen lapset tyhjensi konetta ja me siivottiin keittiö muuten. Lapset päiväkoti-ikäisiä. Välissä haalittiin ja suukoteltiin ja juteltiin kuulumiset. Lapset katsoi pikkakakkosta 15min. Sitten mies meni tekemään piharemonttia, meistä tuntui ettei enää jaksa ulos. Lapset halusivat että äitimtulee mukaan pelaamaan tai kotileikkiin, sovittiin sitten että leikitään hetki legoilla. Lapset kinastelivat kaikesta, kumpikin olisi tahtonut määrätä ja saada äidin jakamattoman huomion. Lopulta mä sanoin, että nyt riittää tämä menen tekemään iltapuuroa. Lapset oli harmistuneina ja vielä siinä puurolla sähelsivät ja kivahdin että nyt pestille ja mennään lukemaan iltasatu, onneksi on ilta ja pääsee nukkumaan. Kun pienet uinuivat tuli surku:lyhyt ilta, äiti ei leikkinyt juuri, kivahteli turhasta ja vielä osoitti että on onneksi nukkumisaKia kun ei muu kiinnosta (lasten kanssa puuhaaminen). Surku ja paha olo...liian usein illat näin. Itse väsynyt, haluaisi vaan rauhaa ja lepoa. Lapset hirmu rakkaita ja ymmärrän vanhemman kaipuun! Samalla ärsyttää, kun eivät osaa kahdestaan leikkivä vaan haöuavat aikuisen siihen, se vaan niin ylivoimaista iltasella...puuronkeittoon jne menee kyllä. Lapset myös saavat osallistua, mutta kun juurikin leikkimiseen halusisivat aina aikuisen mukaan! Ja sitten pettyvät, itselle jää huono äiti olo.
Kommentit (21)
Minulla sama setti, paitsi että lisäksi on vielä 2v, joka sitten vielä lopulta sotkee sen rauhallisen lukuhetken. Huono omatunto on kyllä jatkuvasti siitä että ehtiikö huomioimaan kaikkia tasapuolisesti. Välillä kaikki leikkivät omia leikkejään. Välillä olen vanhimman kanssa leikkinyt, mutta raskaaksi se välillä käy. Ehkä tärkeintä on että huomioidaan ja sylitellään tarpeeksi. Riita on kyllä tosi ikävää, mutta eiköhän sitä ole aina. Ehkä jämäkämpi suhtautminen auttaisi kanssa, eli selität selkeästi, että nyt et tuu ja teet jotain muuta. Lapset kyllä huomaavat viipyvän suhtautumisesi. Itse sorrun siis juuri tuohon, vanumiseen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtekää sinne ulos pikkukakkosen jälkeen niin piristyt itsekin. Sielläkin voi puuhailla yhdessä. Nyt on kuitenkin valoisat illat ja ihan mukava ulkoilla jossei sada.
Kyllä minä ainakin oon leikkinyt vaikka kuinka kun lapset oli pieniä. Eihän sitä aina ois jaksanut ja monesti sanoinkin että ei nyt mutta paljon leikittiinkin. Ne on niin vähän aikaa pieniä ja leikki-iässä että musta se oli korvaamatonta aikaa :)
Mulla on kanssa krooninen huono omatunto. Joskus (harvoin) saatan leikkiä monta tuntiakin ja lapsi siitä innoissaan sitten puhuu päivätolkulla. Oikein sydäntä pistää. Viimeksi huomasin, että mun rakentamat robottihahmot oli otettu unileluksi... onneks kohta on loma, niin ehditään touhuta enemmän.
Olen sitä mieltä, että aikuisen ei tarvitse leikkiä mutta se että aikuinen antaa huomion ja heittäytyy leikkiin lapsen kanssa antaa lapselle tosi paljon. Ja koen, että joskus siihenkin kannattaa viitsiä. Ainakin omien kanssa olen huomannut tämän, ovat valtavan onnellisia jos olen leikissä välillä mukana ja muistavat päivän parhaana hetkenä kun leikittiin yhdessä. Vaikka meillä joka päivään kuuluu sylittelyä, halittelua, usein yhdessä ulkoilua ja joka ilta kirjan lukemista. Aikuisen väsyneen työssäkävijän mielestä se leikkiminen yhdessä kaikista turhinta ja vaativinta, mutta näen että lapset kokevat sen aivan toisin. Ainaki omien kohdalla näin. En tiedä vaikuttaako sukupuoli, persoona ainakin, meillä kaksi aktiviista tyttöä jotka ihailevat jotenkin äidin tyyliä, äidin tapaa leikkiä ja suhtautua-kai katsovat aikuisesta naisesta mallia pienen tytön elämässä. Pääsevätköhän poikien äidit tässä suhteessa helpommalla..? Toki kyllä isänkin ottavat mielellään leikkiin mukaan.
Varmaan olen liian lepsu ja viipyilevä, lapset näkevät että en raaski kieltäytyä, toisaalta ei kenenkään etu että mukana on äiti joka ei ole täysillä siinä läsnä ja miettii jo seuraavaa siirtoa, että 10 min päästä viimeistään iltapalan laittoon ja missä ne huomiset työvaatteet onkaan...
Ainainainen huono omatunto, äidillä :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hoitanut asian niin että en ikinä ole lasten kanssa leikkinyt eivätkä osaa sitä ikinä myöskään vaatia. MInä olen aikuinen ja teen aikuisten hommia,lapsilla omansa. Olen läsnä, jutelen, teen kotihommia mutta en pyöri lattioilla leikkimässä barbeilla tai legoilla. Toimii!
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 09:22"]
Minä olen hoitanut asian niin että en ikinä ole lasten kanssa leikkinyt eivätkä osaa sitä ikinä myöskään vaatia. MInä olen aikuinen ja teen aikuisten hommia,lapsilla omansa. Olen läsnä, jutelen, teen kotihommia mutta en pyöri lattioilla leikkimässä barbeilla tai legoilla. Toimii!
[/quote]
Toimii myös se, että laittaa lapset kehää leikkimään parin neliön alueella. Ei tuu sotkua tai muuta. Jos tähän tottuvat, eivät muuta osaa pyytää. Onko mielekästä? No ei ole. Lasten kanssa leikkimällä tulee vielä entistä läheisemmäksi. Tämän itsekin huomannut. Lasten ollessa hereille en ikinä surffaa tai katsele telkkaria, sen ehtii sitten kun ovat nukkumassa. Ei tarvi sitten parin vuoden päästä surkutella kun lapset eivät seuraani kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se piharemppa oli pakko tehdä just silloin?? Kyllä meillä lapset sai sen ajan illalla.
Välillä ei vaan aina jaksa, ihan ymmärrettävää. Onhan kuitenkin viikonloput aikaa leikkiä! Lomalla myös :) Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset vaan selkeästi pettyneitä ja soimaan itseäni kun en vaikka puolta tuntia jaksa panostaa leikkiin heidän kanssa ja kaiken kukkuraksi kivahtelen. Ap
Eihän sitä aina meinaakaan jaksaa! Oletko kokeillut vaikka kapsaista lapset kainaloon, istahtaa sohvalle ja lukea jonkin hyvän tarinan? Mulle tulee aina hyvä mieli kun lapset kuuntelevat lukemista, rauhoittuvat ja minä saan olla heidän lähellään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään jaksa leikkiä. Tylsäähän se on. Luen kyllä ja pelaan, hassuttelen ja vaikka leivotaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan iltasella lukemista niin eivät halua, se oliskin mitä jaksaisi ja saisi olla lähellä. meillä luetaan iltasatu viekukkain ennen nukahtamista ja kai se lapsista riittää lukemispuoleen. Ap
välillä lapsia pitää käskyttää. sen sijaan että katsot että ne kinaa huomiosta, sanot ehdot että äiti leikkii vain jos ette riitele. sen sijaan että lähdet pois ja ne pettyy. lapsille pitää kertoa mitä niiltä odotetaan
En leiki ikinä. Luen ja pidän sylissä, kuuntelen, juttelen. Pusutan ja halaan. Otan mukaan kotiaskareisiin. Mutta en leiki. Kolme iloista ja tasapainoista lasta.
Ei minustakaan aikuisen tarvi leikkiä. Vanhemmat on vanhempia, ei leikkikavereita.
Näköjään monella ongelma kun ei jaksa kaikkea. Itselläni on yksi lapsi ja aina pyytää minua leikkimään, harvoin leikkii yksin. Olen välillä ajatellut, että jos olisi toinen lapsi ei kinuaisi minua leikkimään. No ei taitaisi niinkään päästä pälkähästä.