Minä en voi onnitella, jos joku sanoo odottavansa kaksosia.

Täh?

Tappotuomio kenelle? Jos on syytä, hae nopeasti apua!

Ensi alkuun on raskasta, myönnän. Lapset kuitenkin kasvavat ja ikää myöten heistä tulee leikkikaverit ja parhaat ystävät. Äitiä ei tarvita läheskään niin paljon kun on se toinen kaverina. 

Meidän kaksoset täyttävät tänä vuonna 19 v. Paljon on kaikkea mahtunut mutta vaikeudet ovat kasvattaneet meistä kaikista keskimääräistä vahvempia ihmisiä.

Nyt jännitetään yliopiston pääsykokeiden tuloksia :)

Ei kaikille. Ihmisillä on erilaiset voimavarat ja tukiverkot. Jos on omakohtaista kokemusta, ei voi välttämättä todeta, että kaksi menee siinä kuin yksikin, mutta voi todeta jotain positiivista ja kaunista, vaikka ei ihan sitä mieltä olisikaan. Esim. olipas uutinen ja halaus kuulostaa positiiviselta, vaikka et yhtään positiivista sanaa päästäisi suustasi.

Ei muiden tilanne ole sama kuin omasi. Jo sen perusteella voit kyllä onnitella uutisista.

Oletpa itsekäs :(

Kyllä se on niin hirveä rasti saada kaksoset että sitä ei voi kuvitella jos ei ole omia.

Traagista, mutta totta. Olen ollut tilanteessa, jossa äiti sanoi odottavansa kaksosia. Sanat juuttuivat kurkkuuni. En voinut onnitella. Muistan kaksosraskauden vaikeana, fyysisesti täysin uuvuttavana, itseni avuttomana ja avun tarpeessa olevana. Muistan synnytyksen kauheudet, lapsivuodeajan helvetin, sitten kahden vuoden valvomiset. Muistan hirveän melun ja vaikeudet päästä kotoa yhtään mihinkään (kaksi vanhempaakin lasta), muistan parisuhdevaikeudet, taloudelliset vaikeudet.. miten siinä voi onnitella kun itse tietää, mitä se on. Ei siinä "tuplahymyt" joita blogeissa hehkutetaan, tunnu yhtään missään, koska arki nyt vain on niin raskasta. Eikä helpota, kun ei edes sitä kehtaa valehdella.

Mä tiedän parsikunnan, joka kärsi pitkään lapsettomuudesta. Haaveena oli ollut useampi lapsi, ja kerta kaikkiaan molemmat ovat niin lapsirakkaita ja ihania ihmisiä, että kyllä varmasti koko lähipiirillään suretti heidän puolesta lapsettomuus. Saivat sitten "yllätyksenä" kaksoset ihan luomuna, niin en kyllä tiedä yhtään henkilöä joka ei olisi ollut aidosti onnellinen heidän puolestaan. Siinä on unettomuus, itkut, kiireelliset vaipanvaihdot ja syötöt niin pieni juttu tuollaisen kokemuksen jälkeen, että enpä ole ks vanhempien ikinä kuullut valittavan pikkulapsiajan rankkuudesta yms. Ja onhan kaksosista ihan oikeasti ajan myötä enemmän iloa kuin surua, jos niitä lapsia aivan aidosti haluaa eikä tee niitä vain sen vuoksi "kun on tapana". Toki on alku kaksinverroin rankempi, mutta ei sitä vauva- ja pikkulapsiaikaa kauaa kestä, ja iän myötä kaksoissisaresta tulee varmasti rikkaus.