Oletko tullut ikääntyessäsi paremman näköiseksi vai rumemman? Kun vertaat itseäsi esim 20v ja 40v iässä?

Ei kukaan vanhetessaan kaunistu.

Paremman! Nuorena olin ruma ja nelikymppisenä kaunis, omaan ikäluokkaan verrattuna todella kaunis.

Parikymppisenä olin vielä hyvin poikamainen ja lapsenkasvoinen. Kolmekymppisenä olen miehistynyt, mutta silti ikäistäni nuoremman näköinen. Ainakin naiset, kaiken ikäiset, tykkäävät nyt enemmän.

Näytän yhä samalta kuin 18-vuotiaana ja olen nyt 34. Mielestäni nyt olen kauniimpi, koska itseluottamusta on enemmän ja se näkyy.

Puolisoni sanoi että olen pysynyt saman näköisenä mitä olin 10-15v sitten. Mutta itsevarmempi olo ainakin on ulkonäön suhteen mitä ennen. Toki ikä ahdistaa mutta ikääntymisellekin voi tehdä itse paljon. N38

Olen melkein samannäköinen, mutta nyt on alkanut jo hieman tulla ryppyjä. Ja painan ehkä 5 kiloa enemmän.

Parikymppisenä olin malli. Nyt en enää ole.

Paremman näköiseksi.

Paremman.

Muihin samanikäisiin verrattuna olen kaunistunut. Olin kauneimmillani ehkä n. 35-40--vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä olin vielä hyvin poikamainen ja lapsenkasvoinen. Kolmekymppisenä olen miehistynyt, mutta silti ikäistäni nuoremman näköinen. Ainakin naiset, kaiken ikäiset, tykkäävät nyt enemmän.

Erittäin sama. 20v minä oli finninaamainen ruipelo, nyt olen MIES

Näytän paljon paremmalta.

Ehdottomasti paremmannäköinen nelikymppisenä. Vaikka iho ei ole yhtä sileä, niin kasvojen luut ovat asettuneet kauniimmin. Lisäksi olen löytänyt vuosien varrella oman tyylini, jolla on kokonaisuuden kannalta suuri merkitys.

Jos laihtuu 20 kiloa niin on ehkä paremman näköinen 40 weenä kuin jos olisi 20 kg painavampi ollut 20 weenä.

Huonompi. Lihonut ja valahtanut olemus. N42.

20v olin pahasti alipainoinen, huonoryhtinen ja kasvoissani oli ulkonäköä näkyvästi huonontava piirre. Itsetuntoni oli myös alamaissa, elin surkeassa parisuhteessa ja kuvittelin, ettei kukaan mies mua voisi koskaan rakastaa.

40v olin korjannut kasvoissani häiritsevän asian, harrastan säännöllisesti liikuntaa ja elämäntavat ovat terveelliset, joten ryhti on hyvä ja löytyy sopivasti lihasta. Nuoruuden parisuhteesta pääsin lopulta irtautumaan. Eletty elämä näkyy kasvoilta mm. ryppyjen ja haramaiden hiusten muodossa, mutta kaikkinensa pidän itseäni paremman näköisenä.

Luen tässä just Nesbøn kirjaa, jossa sanottiin eräästä naisesta näin: kuin Toyota - ei nuorten miesten suosikki, mutta se joka pysyy parhaassa kunnossa pisimpään.

Olen Toyota.

Paremmin pukeutuva olen kyllä ja jopa hoikempikin, mutta en minä nyt vanhetessani todellakaan ole kaunistunut. Eniten minua häiritsevät syvät nasolabiaalijuonteet jotka tekevät minulle tympeän bulldogin kasvot ja otsassa on vakoja niin että voisi perunaa kylvää. Minulla on kaiken lisäksi tyypilliset suomalaiset kasvonpiirteet jotka eivät ikäänny erityisen tyylikkäästi. Olen myös alkanut näyttää jotenkin rähjäiseltä vaikka laittautuisin kuinka, siitä huolimatta että kiinnitän paljon enemmän huomiota laittautumiseen kuin nuorempana.

Rumentunut (oon nyt 38), mutta koskaan en oo ollut kaunis, sievä, nätti, söpö. Korkeintaan sen verran ok, ettei tarvitse jatkuvasti hävetä tai alkaa käyttämään jotain burkaa piiloutuakseni. 

Pidän enemmän ulkonäöstäni nyt nelikymppisenä kuin parikymppisenä. Mielestäni olen kaunistunut vuosien saatossa. Mikään kaunotar en ole koskaan ollut.