Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Paras muisto isästäsi :)
25.06.2014 |
Isäni kuoli syöpään tasan vuosi sitten. Urheasti taisteli ja jakoi meille elämänohjeita. Piti meille lapsille puhuttelut. Kehotti minua olemaan hyvä vaimo miehelleni ja käski vitsikkäästi kasvattamaan lapsistani lääkäreitä. Uhkaili tulevansa kummittelemaan, jos suren häntä liikaa. "Tiedän missä asut." hän sanoi.
Isä oli maailman paras ja hän oli aina tukenani, ihan kaikessa. Paras ukki lapsilleni. Hassu ja huumorintajuinen. Vaikka hänen kuolemansa jätti sydämeeni valtavan tyhjyyden, se tyhjyys täyttyi nopeasti lämpimillä muistoilla.
Olimme kaikki sisarukset isän kuolinvuoteella ennen poislähtöä. Isä nauroi, että älkää hittovieköön sitten laulako hautajaisissani.
Millaisia hyviä muistoja teillä on isistänne? :)
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:39"]
Ei mitään, isäni oli alkoholisoitunut turhake. Lapsuuteni oli PASKA! Ole iloinen isästäsi kaikilla ei sellaisia upeita muistoja ole. Jatkan kuitenkin elämääni ja katkeruudesta olen kutakuinkin selvinnyt.
[/quote]
Jaa, mitään hyvää et siis lapsuudestasi mukamas muista? asuit siis ikkunattomassa slummissa? minkäköhänlainen paska sinä itse sitten olet ollut? mitä järkeä haukkua kuollutta sukulaistasi? ymmärrän kyllä raivosi jos sinua on vaikkapa lapsena hyväksikäytetty tai hakattu, muussa tapauksessa en!
[/quote]
Juurikin niin. Isäni käytti minua vauvaikäisestä aina 7-vuotiaaksi saakka. Sainko lupasi raivota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä kuoli n. 7 vuotta sitten syöpään. Huumorintajua riitti, eikä isä suostunut kenenkään pompoteltavaksi vaan yleensä ratkaisi huumorin avulla kaikki pulmatilanteet. Kun olin lapsena sairas, niin iskä aina kävi sängynreunalla istumassa ja juttelemassa ja silittämässä kun tuli töistä kotiin. Iso ikävä on vieläkin, mutta onneksi päälimmäiset muistot on siltä ajalta kun isä oli terve ja ne sairausajan ikävät muistot on jääneet jo vähän taka-alalle. Kaikki oltiin isän vierellä kun hän kuoli.
Niitä hyviä muistoja ei juurikaan alkoholisti-isästäni ole...
Nykypäivänä häntä ei juurikaan meidän lasten elämä kiinnosta.
Lastenlapset eivät ukkinsa kanssa ole läheisiä, ehkä kuitenkin näin on ihan hyvä, heidän ei tarvitse todistaa tapahtumia, joita minä ja sisarukseni olemme joutuneet lapsuudessamme katselemaan vierestä.
Ihana 31! Ukista varmaan ihanaa olla ukki vaikka biologisia jälkeläisiä ei olekaan. :)
Oma isäni oli alkoholisti mutta lapsuuteni oli siitä huolimatta hyvä. Parhaat muistot ovat ne kun isä illalla nauratti kotona ja kertoi vitsejä ja matki murteita ja kieliä. Katsoimme aina yhdessä luontodokumentteja.
Alue: Aihe vapaa
Hautajaiset. Ihan oikeasti, isäni oli niin julma ihminen että hänen kuolemansa oli minulle pelkkä helpotus.