G: Paras muisto isästäsi :)

Oma isäni kuoli kun olin ihan lapsi. Ainoa muisto on kun isä kalasti ja istuin veneen kokassa.

Isältäni olen saanut eläin ja luontorakkauden ja usein mietin, millaista olisi ollut jos hän olisi elänyt pidempään.

Odotan sitä vielä:kuolemaa. Viinaan menevä narsisti lastensa ahdistelija vaimon itkettäjä.

Teininä surin jonkun menneen poikaystäväni perään ja isä toi huoneeseeni pullollisen muumilimpparia ja istui hetken kanssani, ei sanonut mitään. Hetki jäi mieleen.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:39"]Ei mitään, isäni oli alkoholisoitunut turhake. Lapsuuteni oli PASKA! Ole iloinen isästäsi kaikilla ei sellaisia upeita muistoja ole. Jatkan kuitenkin elämääni ja katkeruudesta olen kutakuinkin selvinnyt.

[/quote]

Samanlainen oli minunkin isä.

Mun isäni ei ole mikään hirveä ihminen vaan fiksu ja kunniallinen mies, ei ole alkoholisti eikä väkivaltainen eikä rikollinen, mutta jotenkin en silti saa päähäni nyt mitään erityisen hyviä muistoja hänestä (hän on edelleen hengissä mutta tapaamme harvoin). Hän oli todella paljon poissa työmatkoilla meidän ollessamme pieniä, ja hän ja äitini riitelivät tosi paljon hänen ollessaan kotona, mikä oli kurjaa siitä huolimatta ettei se ollut mitenkään uhkaavaa tms. Äitini pyöritti meidän koko perhettämme siitä huolimatta että kävi normaalisti päivätöissä - minulla oli ihan kiva lapsuus, mutta kaikissa muistikuvissani se keskittyy nimenomaan äitini tekemisiin, ei isäni.

Joten kun sanon että onnellisimmat muistoni isästäni ovat ehkä jouluja ja muita perhejuhlia, isäni on niissä ollut lähinnä yksi osallistujista, ei missään nimessä muiston ydinhahmo.

Ei mitään, isäni oli alkoholisoitunut turhake. Lapsuuteni oli PASKA! Ole iloinen isästäsi kaikilla ei sellaisia upeita muistoja ole. Jatkan kuitenkin elämääni ja katkeruudesta olen kutakuinkin selvinnyt.

Mulla oli myös ihana isä, joka kuoli n. vuosi sitten syöpään. Huonoja muistoja ei ole.

Kalareissut. Isä kuoli 4 kuukautta sitten.

Isän kiinnostus, rakkaus ja arvostus. Luottamus, viimeiseksi sanoiksi jäi " itsepähän tiedät parhaiten". Isä kuoli keuhkokuumeeseen 20 v sitten, Parkinsonin tauti oli.

Isäni on ollut minulle hyvin tärkeä koko elämäni ajan, koska hän on ollut minulle ainoa vanhempi.
Silloin kun isosiskoni kuoli, oli kaikki todella sekavaa ja kamalaa viikkokausia. Yhtenä iltana menin isän luo itkien, heti ovella isä otti lämpimään halaukseen ja vei sohvalle istumaan. Istuttiin ja itkettiin yhdessä varmaan tunti. Isä halasi ja silitti hiuksia ja sanoi että kyllä me selvitään tästä, ja että kaikki järjestyy jotenkin. Myöhemmin juotiin kaakaota ja syötiin suklaata.

Tuo kuvaa isää parhaiten. Se on sellainen perustyyppi, mutta niin ihanan myötätuntoinen ja hyvä lohduttamaan ja löytää aina oikeat sanat tilanteeseen.

Paras muisto isästäni on vasta tulossa. Hän ei ole vielä kuollut.

Yhteiset tekemiset varsinkin nyt kun on itsellänikin lapsia. Tykkää tehdä retkiä meidän kanssa esim seurasaareen/korkeasaareen jne ja selvästi nauttii siitä. Aina valmis auttamaan asiassa kuin asiassa ja tukee/kannustaa ja ohjaa tarvittaessa, muttei kuitenkaan puutu jatkuvasti kun ei ole tarvis. Äärettömän hyvän isän olen saanut <3

Kannustaminen. "Teissä on ainesta". Hän loi vahvan perustan hyvälle, terveelle itsetunnolle.  Isä kuoli 14 vuotta sitten ja hän sairasti ALS-lihassurkastuma tautia. Kerittiin sanoa kaikki tärkeät asiat, mutta kyllä monesti toivoisin, että hän olisi näkemässä ja kannustamassa lastenlapsiaan. 

Paras muisto on varmuus siitä, että on oikeasti kuollut. Mun ei enää ikinä tarvitse nähdä sitä.

Isä kuoli muutama vuosi sitten, hyviä muistoja on paljon ja huonoja ei niinkään. Hieno mies joka esimerkillään opetti olemaan ahkera ja nöyrä. Oli ihana pappa mun lapsille. Ja oli se ihminen joka auttoi elämäni vaikeimpina hetkinä. 

Kuoli äkisti ja paljon jäi sanomatta mutta ne viimeiset päivät oli kyllä ihania kun oltiin kaikki mökillä. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:59"]

Paras muisto isästäni on vasta tulossa. Hän ei ole vielä kuollut.

[/quote]

Olisitte vaan peukuttaneet. Isäni on melkoinen ihmishirviö ja lasten ahdistelija.

Isäni kerran perkasi kalaa ja herkutteli. Sitten hän keksi että myös kalan silmän voisi syödä! ja hauskaa oli

Narsisti-isä. Ei ole hyviä muistoja. Ihanaa, kun joillakin on tavallinen ja mukava isä, kadehdin.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:39"]

Ei mitään, isäni oli alkoholisoitunut turhake. Lapsuuteni oli PASKA! Ole iloinen isästäsi kaikilla ei sellaisia upeita muistoja ole. Jatkan kuitenkin elämääni ja katkeruudesta olen kutakuinkin selvinnyt.

[/quote]

Jaa, mitään hyvää et siis lapsuudestasi mukamas muista? asuit siis ikkunattomassa slummissa? minkäköhänlainen paska sinä itse sitten olet ollut? mitä järkeä haukkua kuollutta sukulaistasi? ymmärrän kyllä raivosi jos sinua on vaikkapa lapsena hyväksikäytetty tai hakattu, muussa tapauksessa en!

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:39"]

Ei mitään, isäni oli alkoholisoitunut turhake. Lapsuuteni oli PASKA! Ole iloinen isästäsi kaikilla ei sellaisia upeita muistoja ole. Jatkan kuitenkin elämääni ja katkeruudesta olen kutakuinkin selvinnyt.

[/quote]

Jaa, mitään hyvää et siis lapsuudestasi mukamas muista? asuit siis ikkunattomassa slummissa? minkäköhänlainen paska sinä itse sitten olet ollut? mitä järkeä haukkua kuollutta sukulaistasi? ymmärrän kyllä raivosi jos sinua on vaikkapa lapsena hyväksikäytetty tai hakattu, muussa tapauksessa en!