Tykkäättekö yövieraista?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:42"]

En tykkää. Meillä ei ole tarpeeksi peittoja tai tyynyjä eikä vierassänkyä. En halua, että meidän sohvalla nukutaan ja hikoillaan. Siitä huolimatta esim anoppi kutsuu itsensä ja miesystävänsä yökylään :(

Inhoan myös sitä, kun en voi nukkua rauhassa aamulla kuten haluan, koska vieraat herää aikaisin ja odottavat kahvia. Jos taas on minua myöhempään nukkuvia vieraita, en kehtaa ruveta itsekseni aamupalan tekoon, kun on se paine että pitäisi syödä yhdessä. Siinä sitten omassa kodissaan näkee nälkää ja miettii, koska saa kahvia. Ei, hyi.

[/quote]

Ettet nyt olisi oman elämäsi suurin ongelma ihan itse? Syökää kaksiosainen aamiainen. Ymmärrätkö ollenkaan, miten tarpeetonta tuollaista painetta on tuntea? Etolasta saa kosteudenpysäyttäviä lakanoita, suojaa sohva niillä tai hanki vieraspatjat.

Ennen kaikkea, opettele ottamaan oma tilasi ilman, että joudut pitämään muut sadan kilometrin päässä. Eikä vieraita tarvitse viihdyttää koko ajan. Jos on introvertti, voi selittää asian ja kertoa tarvitsevansa hetkeksi omaa rauhaa, ja vetäytyä vaikka omaan huoneeseen tai lähteä kävelylle. Vieraatkin luultavasti hengähtävät hetken rauhassa mielellään. Ennen kuin on opetellut kaiken tämän, vierailut tietysti eivät voi olla kovin tyydyttäviä.

Huh, ennemmin ottaisin appiukkoni kaltaisen juopon kuin tuollaisen miehen kuin sulla ap. Saat sanoa, että "kaverisi" sanoi näin. Senkin voit kertoa ja vaikka tulostaa päihderiippuvuus-sivuilta todisteita, että peliaddiktio on ihan alkoholismiin verrattavissa. 

Appi oli kännissä rasittava, mutta ei sentään koskaan väkivaltainen. Selvin päin ihana tyyppi. Siinä on se ero, että sen tyyppinen tuurijuoppo voi välillä olla viikonkin selvin päin, peliriippuvainen ei siihen pysty. 

Itse asiassa mun pojalla, kun muutti omilleen, meni opinnot pieleen pelaamisen takia - hänellä ei tyttöystävää. Kotona sitä aina rajoitettiin, ihan viimeisenäkin vuonna, vaikka oli jo täyttänyt 18. Meillä yksinkertaisesti ilmoitettiin, että jos ei lopu, nettipurkki lähtee varikolle, osta oma. Mä vähän sivusta seurasin, koetin kuitekin olla puuttumatta ensin. Mutta koska osasin pelätä asiaa, pyysin saada seurata opintojen edistymistä ja kerroin myös miksi. 

Minä tein sen, että sanoin pojalle suoraan, että sä olet nyt tuon pelaamisesi kanssa siinä pisteessä, että elämä menee samaan kuin appiukolla viinan kanssa ja pistin tekemään tämän testin: http://www.paihdelinkki.fi/testaa/netinkaytto ja muutenkin tulostin asiaa. Se auttoi hetkellisesti. Kaksipiippuinen juttu, kun ujon oloinen poika on alkanut jutella netissä pelikavereiden kanssa. Nyt on balanssi, hän tekee itse itselleen rajoituksia ja vähitellen opinnoistakin alkaa tulla jotain, nyt käy samalla paikkakunnalla avoimen kursseja ja olen luvannut avustaa kurssimaksuissa - aina siinä vaiheessa kun kurssista on arvosana mitä näyttää. Eli mä toimin pojan kanssa kuin jonkun pikkulapsen kanssa lahjonnalla. Pelaaminen meni siihen pisteeseen, että opinnoissa tuli burn out -tenttikaudella, kun poissaolojakin tuli niin paljon. Peliriippuvainen on sama kuin alkoholirippuvainen, ei myönnä ongelmaansa. Niinhän ne juopotkin painuvat kavereiden luokse, kun akka nalkuttaa. Meidän absolutisti -poika tosiaan vähän säikähti tätä vertausta alkoholismiin. Toivon, että jos löytää naisen (tosin niin ujo pelifoorumien ulkopuolella, että voi jäädä ikuiseksi vanhaksipojaksi), toivon, että naisen ei tarvitse pelaamista rajoittaa. Jos kävisi kuten ap:lla, asettuisin kyllä miniäni puolelle ja auttaisin tätä saamaan pojan raiteilleen. Se on kaikkien etu. 

Niistä perheistä tykkään, joiden kanssa on "yhteinen sävel" ja homma toimii. Oikeastaan yksi perhe on tällainen, heidän kanssa homma synkkaa hyvin, laitetaan yhdessä ruokaa, ollaan joustavia ruoka-ajoissa, tykätään tosi pitkälle samoista jutuista jne.

Majoitan toki muitakin ja tykkään nähdä ihmisiä ja tavata heitä. Joidenkin kanssa ei jaksaisi pitkiä aikoja. Toisilla on tosi tarkat ruoka-ajat ja sitten odotetaan, että on tiettyyn aikaan aina aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Eli tarkoittaa käytännössä sitä,e ttä mä en tee muuta kuin olen keittiössä. Joissakin perheissä myös nirsot lapset ärsyttää. Tai sen vielä tajuan, että lapsi voi olla nirso, mutta en sitä, että vanhemmat komppaa nirsoilua koko ajan ja jo ennen kuin lapsi sanoo mitään, ilmoitetaan että meidän Jasmina ei syö tota eikä tota eikä tota. Ja kyseessä vaikkapa ihan tavallinen leipä, joka vain eri merkkiä kuin heillä kotona tai maito, jossa väärä rasvaprosentti tms. Tuollaisten perheiden kanssa välillä nousee patti otsaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 20:47"]En yhtään tykkää yövieraista, en edes sukulaisista. Se kokoaikainen seurusteleminen, kun ei voi olla niinkuin kotona yleensä on, on rasittavaa.

Enkä tykkää myöskään itse yökyläillä.

[/quote]

Peesaan tätä. Vierailut pikaisesti päiväsaikaan (kutsuttuna) ja yöksi hotelliin!

Kyllä tykkään ihan, mutta ei toki pieneen asuntoon yli mahdollisuuksien. Esim. lasten kavereita otan ihan mielelläni yökylään.

Kokonaisen perheen majoittaminen on toki jo tilanpuutteen vuoksi hiukan hankalaa. Mutta jos kuitenkin majoittaa, kannattaa ottaa rennosti ja sanoa suoraan, miten haluaa toimittavan. Ei tarvitse koko ajan viihdyttää myökään. 

Lapsen yövieraat ok, mutta aikuisista yöpyjistä en tykkää yhtään. En kyllä itsekään koskaan yövy kenenkään muun kotona.

Mun vanhemmat ovat ainoat, jotka joskus 2 kertaa vuodessa yöpyvät meillä yhden yön ja se on totta kai ok. Mutta muita aikuisia ei yövy.

Tuollainen känni-yrjöämisjuttu olis mulle painajainen, josta joku ylempänä kirjoitti. Laittaisin pihalle enkä uudestaan pyytäisi koskaan.

Meillä on sekä kotona että mökillä vierassiipi, oma vessa, suihku ja sisäänkäynti. Mökillä jopa oma keittokomero. Yövieraat ei haittaa.

Musta läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa on kiva yökyläillä ja viettää aikaa vähän rennommin kuin tyypillisellä kahvi- tai päivällisvierailulla. Näin kesällä on kiva grillata ja saunoa ja istua iltaa yhdessä ja rupatella pitkään. Jos vietetään koko viikonloppu yhdessä, ehtii vaikka ulkoilemaan tai tekemään muutakin kuin vain istumaan pöydän ääressä.

Kun lapset oli pieniä, yövieraat ahdisti ja itse yökylässä oleminen myös: kuopus nukkui yöt huonosti ja heräsi kuuden-seitsemän aikaan joka aamu ja oli aamuisin myös kova "juttelemaan". Kerran olimme kaveriperheellä yötä ja kun perheen isä kiukkuisena kiroillen raahusti keittiö-olohuoneen yhdistelmään (jossa siis nukuimme) ja sanoi jotain ihmisten aikoihin heräämisestä, meinasi itku tulla. Miksi pyysivät kylään? 

Samasta syystä ahdisti, jos meillä oli joku vauva-aikaan. Harvoin kyllä on, ja toisaalta sekin harmittaa. Nyt lapset nukkuu ihan hyvin, ja omassa kodissa osaan olla rennommin kuin kylässä, jos vaikka herään aikaisemmin niin tulen alakertaan kyllä enkä jää odottelemaan makkariin. 

Meillä on vuodesohva olohuoneessa jossa voi nukkua, ja kaksi rahi-patjaa ja yläkerran työhuoneessa vielä yksi sohva. Periaatteessa viisi aikuista mahtuisi yhtä aikaa, ja vuodevaatteetkin varmaan riiittäisi. 

Kyläilijöitä ei ole. 

Kavereita majoitan mielelläni, mutta sukulaiset saavat mennä ja menevätkin mielellään hotelliin. Sitten toki heitäkin, jos joskus on enemmän tilaa ja paremmat nukkumaoloosuhteet. Sohvasurffareitakin voisin ottaa, mutta mies ei. Itse en tykkää nukkua toisten luona.

Tykkään. Varsinkin appivanhempien vierailusta. Tulevat nyt viikonloppuna ja ovat meillä 10 päivää. Ihanaa, kun joku miettii ja tekee ruuat, viihdyttää lapsia ja antavat meille vanhemmille tilaisuuden nukkua vähän pidempään (lapset heräävät yleensä klo 6-7). Kun tulen töistä kotiin, saa oikeasti hengähtää vähän eikä heti tarvitse alkaa kokkaamaan ja pesemään pyykkiä. Asuvat meistä kaukana ja tekevät vierailut kolme kertaa vuodessa. Lapset on pieniä, joista nuorimmainen herättelee useammin yön aikana. Joten kyllä, olen erittäin kiitollinen näistä vierailusta, jotka antavat helpotusta tähän väsymykseen. Olen kyllä anopille sanonut, että voivat tulla ihan vain lomailemaan ja nauttimaan lastenlastensa seurasta, mutta kuulemma ihan mielellään antavat meille hengähdystauon arjen pyörittämiseen. Joten kyllä, tykkään kovasti meidän ainoista yövierailijoista :)

Mä luulen, että naiselle yövieraat on enemmän ongelma, kuin miehelle. Ukoille kaikki on niin helppoa.

Itse en pidä erityisesti yövieraista, mutta kestän heitä kyllä.

Vihaan lapsiperhevierailuja, vaikka olen itsekin pikkulasten äiti. Meillä tosin ei ole käynyt kuin yksi lapseperhe yökylässä, mutta he käyvätkin sitten pari kertaa vuodessa ja toipuminen kestää aina seuraavaan vierailuun asti. Kamala tapahtuma joka kerta ja jälkiä saa raivata ja jynssätä viikon heidän lähdön jälkeen. Olisivat aina innokkaasti kutsumassa itseään meille, muualle heitä ei vissiin päästetä sotkemaan enkä ihmettele.

Meillä on aika ihannetilanne, asumme omakotitalossa ja vierashuoneemme on piharakennuksessa. On kiva ja tilava, mm. oma kylpyhuone löytyy. Siksi yövieraat ei kauheasti rasita, herään aamulla kuitenkin ajoissa ja olen usein ehtinyt tehdä jos vaikka mitä ennen kuin yövieraat kömpivät ylös. 

En yhtään tykkää yövieraista, en edes sukulaisista. Se kokoaikainen seurusteleminen, kun ei voi olla niinkuin kotona yleensä on, on rasittavaa.

Enkä tykkää myöskään itse yökyläillä.

Tykkään.

Sehän tässä hassua on, että olen yleensä seurallinen ja tykkään kestitä vieraita. En vain jaksa niin pitkällisiä vierailuita kuin mitä yöpymiset on. T AP

En tykkää enkä vieraista muutenkaan.