Lue keskustelun säännöt.
Kaveri puhuu kolmatta vuotta vain miehestään
27.06.2021 |
Kyse kolmekymppisestä naisesta, joka ei osaa enää puhua muusta kuin miehestään ja parisuhteestaan. Ymmärrän, että avopuoliso on iso osa elämää, mutta homma alkaa jo käydä todella raskaaksi. Puheenaiheet liittyvät lähinnä siihen, miten hän taas leipoi miehelleen ja mies oli todella kiitollinen ja kehui hyväksi vaimoksi, miten mies innostui uusista alusvaatteista, mies kehui, mies sanoi sitä ja tätä, mies teki sitä ja tätä. Tosi hienoa, että menee hyvin, mutta kaipaan kaveriani. Kun häntä pyytää esimerkiksi kahville, ei hän voi tulla, jos miehellä ei ole menoa. Jos joskus päädymmekin kahville, istuu kaveri puhelimella viestittelemässä miehelleen ja raportoi jokaisen viestin minulle. Ei kysy koskaan minun kuulumisia, paitsi silloin, kun haluaa päästä avautumaan heidän riidastaan. Jos hän soittaa, tiedän, että parisuhteessa on ongelmia.
Jatkuuko tämä ikuisesti vai onko luonnekysymys? Ennen kateuskortin vetämistä mainittakoon, että olen onnellisessa parisuhteessa itsekin, mutta roolini on paljon muutakin kuin olla avopuoliso, ja tarvitsen myös omaa aikaa ilman miestäni. Meillä on yhteisiä kavereita, joiden kanssa olemme tästä puhuneet, mutta emme ole vielä uskaltaneet sanoa mitään suoraan. Emme kuitenkaan halua loukata.
Kommentit (25)
Seuraavan kerran sanot: Puhuttaisiinko tänään jostain muusta kuin siitä miehestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvainen. Mulla on tälläinen yksi ystävä ja mistään muusta ei enää puhu, ei edes lapsestaan. Kaikki pohdinta ja juttelu pyörii uuden miehen ympärillä. Tälläisellä ihmisellähän ei ole mitään omaa elämää ja itselläni jäänyt yhteydenpito tälläiseen ihmiseen aika vähiin.
Kuulostipa tutulta.. Itsellä on yksi juuri tuollainen ystävä. Tuntuu että ystävyys on muuttunut paljon, eikä syvempää suhdetta enää ole. Ystävä puhuu vain miehestään ja kehuu kaiken ihanuutta. Kertoo kaiken mitä ovat yhdessä tehneet tai mitä mies on sanonut, kuinka kehunut ja huomioinut. Tuntuu että häntä ei kiinnosta enää niinkään ystävyytemme vaan se että on tärkeä puhua mulle heidän upeasta parisuhteesta. Olen onnellinen että hänellä on ihana mies ja hän on onnellinen. Mutta monesti olen miettinyt mihin on hävinnyt se vastavuoroinen ystävyys ja palautuuko se enää koskaan. Surullista.
Oliko ystävälläsi aiemmin harrastuksia? Jatka sinä yhä omista muista menoistasi puhumista. Kysy hänen töistään ja mainitse omistasi. Livetapaamisissa juoman tai ruoan äärellä.
Kannattaa hankkia lapsia. Jossain vaiheessa ystäväsi puheenaiheet voivat siirtyä siihen, ja silloin olet elänyt omaa elämääsi.
Omassa kaveripiirissäni myös tällainen tapaus. Olemme hienovaraisesti yrittäneet vihjata ja korostaa esimerkiksi mökkireissun koskevan vain tyttöjä. Hän ei lähde edes vuorokaudeksi mihinkään ilman miestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa tälläisiä kanssanaisia tai sellaisia joilla ei ole muuta puheenaihetta ku omat lapset. Enkä tajua miksi nämä ihmiset luulevat ylipäätänsä että muita ihmisiä kiinnostaa heidän kumppaninsa ja parisuhteensa niin paljon että siitä lässyttämistä jaksaisi kuunnella koko ajan. Tulee vaan sellainen olo että elämässä ei ole muuta sisältöä kuin parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tälläisiä kanssanaisia tai sellaisia joilla ei ole muuta puheenaihetta ku omat lapset. Enkä tajua miksi nämä ihmiset luulevat ylipäätänsä että muita ihmisiä kiinnostaa heidän kumppaninsa ja parisuhteensa niin paljon että siitä lässyttämistä jaksaisi kuunnella koko ajan. Tulee vaan sellainen olo että elämässä ei ole muuta sisältöä kuin parisuhde.
Mulla on samanlainen työkaveri ja oon siinä käsityksessä, että kokee elämänsä tosi kiinnostavaksi +olettaa, että muitakin kiinnostaa jutut miehestä ja lastensa harrastuksista. Kerran sanoi yhdestä tutusta ne, sinkkunaisesta, ettei sillä ole elämää. Siinä kohtaa kyllä meinasin sanoa, että on sen sinkun jutut miljoonakertaa kiinnostavammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tälläisiä kanssanaisia tai sellaisia joilla ei ole muuta puheenaihetta ku omat lapset. Enkä tajua miksi nämä ihmiset luulevat ylipäätänsä että muita ihmisiä kiinnostaa heidän kumppaninsa ja parisuhteensa niin paljon että siitä lässyttämistä jaksaisi kuunnella koko ajan. Tulee vaan sellainen olo että elämässä ei ole muuta sisältöä kuin parisuhde.
Sama täällä. Mut miten puuttua tähän? Pystyykö jotenkin asiasta mainitsemaan loukkaamatta vai antaako jatkaa samaa rataa? Mä en kans jaksa erästä joka koko ajan puhuu vaan miehestään tai lapsistaan. Kateudesta ei oo kyse vaan kun ei oikeesti kiinnosta. Vaan jos tyypille sanoisi jotain niin luulisko että oon vaan kateellinen...!?
Kolmen vuoden monologi miehestään on tosi kova suoritus peruspalstamammalle. Siinä on varmasti kaikki syödyt lasten vanukkaat, pilatut juhannukset ja muut pyhät perseisistä sohvista puhumattakaan käsitelty moneen kertaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tälläisiä kanssanaisia tai sellaisia joilla ei ole muuta puheenaihetta ku omat lapset. Enkä tajua miksi nämä ihmiset luulevat ylipäätänsä että muita ihmisiä kiinnostaa heidän kumppaninsa ja parisuhteensa niin paljon että siitä lässyttämistä jaksaisi kuunnella koko ajan. Tulee vaan sellainen olo että elämässä ei ole muuta sisältöä kuin parisuhde.
Mulla on yksi kaveri, joka sanoo myös, ettei kestä ihmisiä, jotka puhuvat vain lapsistaan. No mistä hän puhuu? Töistään :D Ja siis jatkuvasti. Se yksi harjoittelija oli huono. Asiakas oli taas sitä ja tätä. Työkaveri ei tehnyt asiaa x. Kahvi loppui. Siis en tajua, miksi muita kiinnostaisi heidän työpaikkansa asiat noin yksityiskohtaisesti. Jokainen voisi reflektoida omaa toimintaansa ja pohtia, että onko todella pakko jauhaa vain omista asioistaan, olivat ne sitten mitä olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takertunut rakkauteen tai oikeastaan pakkomielteeseen. Oma kaverini puhuu ainoastaan itseäänsä miellyttävästä musiikista ja itsekin toivoisin muitakin aiheita. Ja toinen kaverini on kanssa sellainen, joka puhuu kokoaika mitä on hankkinut ja taloudestaan ja koirastaan....
On se itsellänikin puuduttavaa kuunnella vain toisen kuulumisia, ilman että tätä kiinnostaisi edes mitä minä haluaisin puhua. Tämä jälkimmäinen kaveri ei oikein itselleni anna puheen vuoroa ja tämän kaverina on rankkaa. Muuten ei olla toisissamme yhteydessä paitsi silloin, jos tulee kadulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takertunut rakkauteen tai oikeastaan pakkomielteeseen. Oma kaverini puhuu ainoastaan itseäänsä miellyttävästä musiikista ja itsekin toivoisin muitakin aiheita. Ja toinen kaverini on kanssa sellainen, joka puhuu kokoaika mitä on hankkinut ja taloudestaan ja koirastaan....
On se itsellänikin puuduttavaa kuunnella vain toisen kuulumisia, ilman että tätä kiinnostaisi edes mitä minä haluaisin puhua. Tämä jälkimmäinen kaveri ei oikein itselleni anna puheen vuoroa ja tämän kaverina on rankkaa. Muuten ei olla toisissamme yhteydessä paitsi silloin, jos tulee kadulla vastaan.
Mulla on kaveri joka puhuu vain itsestään, omista kuulumisista, miehestä, ostoksista, lapsista... Mulle tulee olo etten enää edes jaksa jutella takas ja kertoa omia asioita hänelle. Kun tuntuu että toista ei edes kiinnosta. Ei huvita. Ja tuo koko ajan kuuntelijana oleminen tuntuu tosi kuormittavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takertunut rakkauteen tai oikeastaan pakkomielteeseen. Oma kaverini puhuu ainoastaan itseäänsä miellyttävästä musiikista ja itsekin toivoisin muitakin aiheita. Ja toinen kaverini on kanssa sellainen, joka puhuu kokoaika mitä on hankkinut ja taloudestaan ja koirastaan....
On se itsellänikin puuduttavaa kuunnella vain toisen kuulumisia, ilman että tätä kiinnostaisi edes mitä minä haluaisin puhua. Tämä jälkimmäinen kaveri ei oikein itselleni anna puheen vuoroa ja tämän kaverina on rankkaa. Muuten ei olla toisissamme yhteydessä paitsi silloin, jos tulee kadulla vastaan.
Mulla on kaveri joka puhuu vain itsestään, omista kuulumisista, miehestä, ostoksista, lapsista... Mulle tulee olo etten enää edes jaksa jutella takas ja kertoa omia asioita hänelle. Kun tuntuu että toista ei edes kiinnosta. Ei huvita. Ja tuo koko ajan kuuntelijana oleminen tuntuu tosi kuormittavalta.
Täysin samallalailla itsekin tunnen ja enimmäkseen viihdyn itsekseni ja perheeni kesken. Luulisi sentään aikuis-iällä ymmärtävän vuorovaikutusta ja huomioisi sitä kuuntelijaakin.
Ei ne kaverisuhteet toimi ilman vuorovaikutusta, ei ainaskaan hyvät sellaiset.
Minä en mahda mitään, mutta mietin, että tulee kyllä kunnon romahdus, jos mies ottaa ja lähtee.
Minulla on yksi kaveri, joka myös puhuu koko ajan itsestään. Aiheet on vaihtunut matkalla: ensin valitettiin rahapulaa tai kerrottiin bileistä, sitten siirryttiin siihen miten kallista kaikki on ja mitä kaikkea kallista aikoo ostaa, hänen töistään (no se on etäisesti kiinnostavaa kun ollaan samalla alalla), nyt puheenaihe on jatkuvasti se, kuinka paljon rahaa hän on saanut myymällä äitinsä tavaroita (äiti kuoli hiljattain, toki siitä on puhuttu myös paljon ja se on tietenkin ymmärrettävää) ja muusta äidiltä saadusta perinnöstä ja siitä mitä aikoo ostaa niillä rahoilla. Ihan todella puuduttava tyyppi. 90% puheenaiheista liittyy rahaan, sen tienaamiseen tai tuhlaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri, joka myös puhuu koko ajan itsestään. Aiheet on vaihtunut matkalla: ensin valitettiin rahapulaa tai kerrottiin bileistä, sitten siirryttiin siihen miten kallista kaikki on ja mitä kaikkea kallista aikoo ostaa, hänen töistään (no se on etäisesti kiinnostavaa kun ollaan samalla alalla), nyt puheenaihe on jatkuvasti se, kuinka paljon rahaa hän on saanut myymällä äitinsä tavaroita (äiti kuoli hiljattain, toki siitä on puhuttu myös paljon ja se on tietenkin ymmärrettävää) ja muusta äidiltä saadusta perinnöstä ja siitä mitä aikoo ostaa niillä rahoilla. Ihan todella puuduttava tyyppi. 90% puheenaiheista liittyy rahaan, sen tienaamiseen tai tuhlaamisen.
Kuulostaa siltä, kuin kaverillasi olisi stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Omassa kaveripiirissäni myös tällainen tapaus. Olemme hienovaraisesti yrittäneet vihjata ja korostaa esimerkiksi mökkireissun koskevan vain tyttöjä. Hän ei lähde edes vuorokaudeksi mihinkään ilman miestään.
Surullista kuinka jotkut naiset heittävät roskiin oman elämänsä ja alkavat elämään vain miehensä kautta. Kun suhde päättyy, mitä jää näille naisille? Ei mitään muuta kuin suuri tyhjyys. Siinäpä on sitten tekemistä, että saa itsensä kasaan ja oppii elämään itsensä kautta.
Mulla oli nuorempana kaveri joka raahasi poikaystävänsä joka paikkaan. Ei kunnioittanut muiden tahtoa, vaikka kyse oli tyttöjen illasta. Alkoi vain kamala rääkyminen kuinka Tapsa saa tulla, jos Tapsa haluaa. Puhui myös tälle jätkällensä muiden asiat. Meidän kaveruus ei kestänyt. Eikä kyllä suhde Tapsankaan kanssa.
Kuulostaa siltä että kaverisi elää vain miehelleen. Itsetunto ongelmia? Onko niistä jutellut teille?