Mikä ihmeen kiire joillakin 20-24-vuotiailla on olla aikuisia?

Vieläkö sä jatkat näiden ketjujen tekemistä

Ja olla sitten veloissa vai? Pakkohan Se on tuon ikäisen jo ottaa vastuuta. Itse tienata ja huolehtia itsestään. Tuon ikäinen on jo aikuinen.

T: Onnellinen 24v kahden lapsen äiti

Mitäköhän mun äiti olis tuumannu, jos olisin ehdottanut jääväni 24-vuotiaaksi asti kotiin pyörimään... Varmaan tosi hyvää.

No katsos kun sen ikäinen on aikuinen. Se ois vähän niin kuin pakko mennä töihin ja itseä elättää?

ikis ☺

Sama kiire kuin lapsilla olla teinejä, teineillä "opiskelijoita"...

Jaa että ei kannattaisi huolehti esimerkiksi laskujen maksusta ajallaan tai työnteosta? Olen varmaan sitten huono ihminen kun olen 16-vuotiaasta asti käynyt töissä ja asunut omillani sekä huolehtinut kaikki käytännön asiat itse. Mieluummin olisi pitänyt vaan asua mamman helmoissa 24-vuotiaaksi asti ja alkaa sitten miettiä, että pitäisikö sitä elämässä joskus vaikka tehdä jotain hyödyllistä.

Lakikin sanoo että 18-vuotiaana pitää alkaa ottaa sitä vastuuta. Onko tämä ikis siis itse joku hieman päälle parikymppinen joka on jäänyt henkisesti lapsen tasolle, ja yrittää levittää sitä kantaa miten sen ja sen ikäinen on vielä lapsi? Muistaakseni täällä oli joskus ketju jossa väitettin 24-vuotiaan olevan teini tai jotain, onko ikis siis 24?

Vastaan omasta puolestani. Jätin 21-vuotiaana poikaystäväni koska ei suostunut muuttamaan yhteen kanssani. Asuin tuolloin vielä vanhempien luona koska en halunnut asua yksin. Sitten otin epätoivoisena ensimmäisen joka kelpuutti ja suostui muuttamaan yhteen ja hankkiuduin mahdollisimman nopeasti raskaaksi ja kihloihin, naimisiin mies suostui vasta 26-vuotiaana.

Kaiken tämän tein koska en kestänyt olla yksin. Minulla ei ollut ketään muuta kuin perhe, kavereita yritin epätoivoisesti saada opiskeluista ja järjestötoiminnasta mutta kukaan muu kuin poikaystävät ei ollut seurastani kiinnostunut. Siksi, vaikka kaikkea tuota myöhemmin kadunkin, ymmärrän silloista itseäni: ilman miestä ja lasta elämäni ei olisi ollut mitään ikimuistoista bilertystä vaan sydäntäsärkevää yksinäisyyttä, vuodesta toiseen.