Te runsaasti laihduttaneet

Pitkä terapia auttoi. Minulla syömishäiriötausta, bulimia ja bed. Ei olisi muuten onnistunut.

Tämä olisikin mielenkiintoista kuulla. Olen laihduttanut monta kertaa, ja monella eri menetelmällä, mutta kilot ovat aina tulleet takaisin laihduttamisen jälkeen.

Laihduttaminen on helppoa, kilojen pois pitäminen on se vaikea osuus. Itse yritin monta kertaa, tein pitkään töitä oman pääkoppani kanssa. Lopulta onnistuin. Olen tyytyväinen

Ravitsemusterapeutin ohjauksessa onnistui minulla. Opin säännöllisen ruokailun merkityksen.

Ei mitenkään. Laihduin 15kg vahingossa, ihastuessa. No, mies vaihtoi työpaikkaa, itkin 9kk ja lihoin 17kg

N36 ja 101kg

Se on se terapia joka auttaa lähes kaikkeen. Ainakin täällä palstalla. Minäkin olen laihduttanut syömällä vähemmän.

Tahdon voimalla, ja hammasta purren. Periksi en antanut. Yritin myös useaan kertaan. Joka kerran jälkeen kaikki kilot tulivat takaisin. Viimein onnistuin. Samalla tavalla pääsin myös tupakoinnista eroon. Yritin monta kertaa, ja viimein onnistuin.

Olen sitä mieltä, että jokaisesta "yrityskerrasta" oppii aina jotain uutta, ja seuraavalla kerralla onnistuu sitten paremmin. Tupakoinnin lopettaminen opetti minulle sen. Muutaman kerran Yritin, ja viimein sitten onnistuin, sama laihduttamisessa.

Ruokarytmi kuntoon, annoskoot, lautasmalli, kasviksia. Ja se "sortuminen" Ei ole maailmanloppu. Elämä jatkuu seuraavana päivänä.

Tunnistamalla mikä on nälkää, mikä tylsyyttä.

Tunnistamalla mikä on nälkää ja mikä janoa.

Kaikki lähtee pääkopan sisältä.

Aikoinaan laihdutin painonvartijoissa. Harmi, kun niitä ei enää Suomessa ole. Itse tykkäsin. Oli helppoa. Pariin otteeseen Yritin, toisella kerralla onnistui. Seurasin vain niiden ohjeita. Kiloja tiputin 35 kg.

Cambridge- dieetillä. En edes kehtaa sanoa, että miten paljon. 50 kg

Otin avioeron. 2 vuodessa paino tippui 60 kg. En edes tajunnut, miten suuri rasite avioliitto, ja henkistä väkivaltaa käyttävä puoliso oli.

Ainakaan minun kropalle ei sopinut lautasmallisuositukset hiilareineen, laihduin heti parikymmentä kiloa kun aloin syödä enemmän rasvaa ja jätin hiilarit lähes kokonaan pois. Ei ole kilot tullut takaisin yli 10 vuodessa.

Samalla paranin bulimiasta.

Paras on liikunnan ja ruokailun yhdistelmä. Aina sanotaan, että liikunta ei juurikaan laihduta, vaan ruokavalio ratkaisee, mutta tässä isosta elopainosta on "hyötyä". Kyllä siinä vaan kaloreita palaa, jos esim. 90 kg nainen liikkuu reippaasti tunnin päivässä. Kalorivaje kannattaa myös pitää maltillisena, ei mennä yli 1000 kcal vajeen edes tilapäisesti, 500 kcal vajekin on hyvä. Mitään 1200 kcal ruokavaliota ei kannata yrittää, jos on iso ja painava ihminen ja harrastaa liikuntaa päälle. Johtaa vaan hirveään nälkävelkaan ja ahmimiseen. Isolle, liikkuvalle ihmiselle sopii paremmin esim. 1600-1800 kcal. Monien on myös helpompi ottaa pysyväksi elämäntavaksi säännöllinen liikunta ja järkevä ruokavalio jokaisen suupalan kyttäämisen sijaan.

Ihan kaloreita ja makroja laskemalla, kovalla itsekurilla ja sitkeydellä. 75 -> 55. Aikaa siihen toki meni, ja olin pitkään 60-kiloinen. Tuo 60 tuntuu olevan muutenkin sellainen paino, jota kohti keho pyrkii, mutta kun viihdyn vähän hoikempana niin aina välillä pudotan pari kiloa. On kyllä paljon mukavampaa laihduttaa kaksi kuin kaksikymmentä, vaikka ne kaksi kiloa lähteekin tämän kokoisena hitaammin kuin isompana.

En ole varsinaisesti koskaan laihduttanut, mutta laihduin parin vuoden aikana kymmeniä kiloja kun jäin koukkuun liikuntaan. Huomasin myös miten paljon paremmin se saa minut voimaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ennen en liikkunut juuri yhtään. Välillä vieläkin herkuttelen ja myös syön epäterveellisesti, muuta säännöllisen liikkumisen vuoksi kilot ei tule takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Paras on liikunnan ja ruokailun yhdistelmä. Aina sanotaan, että liikunta ei juurikaan laihduta, vaan ruokavalio ratkaisee, mutta tässä isosta elopainosta on "hyötyä". Kyllä siinä vaan kaloreita palaa, jos esim. 90 kg nainen liikkuu reippaasti tunnin päivässä. Kalorivaje kannattaa myös pitää maltillisena, ei mennä yli 1000 kcal vajeen edes tilapäisesti, 500 kcal vajekin on hyvä. Mitään 1200 kcal ruokavaliota ei kannata yrittää, jos on iso ja painava ihminen ja harrastaa liikuntaa päälle. Johtaa vaan hirveään nälkävelkaan ja ahmimiseen. Isolle, liikkuvalle ihmiselle sopii paremmin esim. 1600-1800 kcal. Monien on myös helpompi ottaa pysyväksi elämäntavaksi säännöllinen liikunta ja järkevä ruokavalio jokaisen suupalan kyttäämisen sijaan.

Sen lisäksi liikunta laihduttaa varsinkin jos on reippaasti ylipainoa. Ja vatsalaukku pienenee laihtumisen seurauksena, joten ei ole tarvetta syödä niin paljoa.

Minulla ainakin liikunnalla on ollut yhtä iso merkitys laihtumiseen kuin ruokavaliolla, ellei peräti jopa isompi.

Vierailija kirjoitti:

Paras on liikunnan ja ruokailun yhdistelmä. Aina sanotaan, että liikunta ei juurikaan laihduta, vaan ruokavalio ratkaisee, mutta tässä isosta elopainosta on "hyötyä". Kyllä siinä vaan kaloreita palaa, jos esim. 90 kg nainen liikkuu reippaasti tunnin päivässä. Kalorivaje kannattaa myös pitää maltillisena, ei mennä yli 1000 kcal vajeen edes tilapäisesti, 500 kcal vajekin on hyvä. Mitään 1200 kcal ruokavaliota ei kannata yrittää, jos on iso ja painava ihminen ja harrastaa liikuntaa päälle. Johtaa vaan hirveään nälkävelkaan ja ahmimiseen. Isolle, liikkuvalle ihmiselle sopii paremmin esim. 1600-1800 kcal. Monien on myös helpompi ottaa pysyväksi elämäntavaksi säännöllinen liikunta ja järkevä ruokavalio jokaisen suupalan kyttäämisen sijaan.

Ei liikunta juurikaan laihduta. Se on muuten terveellistä ja kiinteyttää.

Tjeha kenenkään luulla että liikkumalla laihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Laihduin 15kg vahingossa, ihastuessa. No, mies vaihtoi työpaikkaa, itkin 9kk ja lihoin 17kg

N36 ja 101kg

Olit sen miehen työ?

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan minun kropalle ei sopinut lautasmallisuositukset hiilareineen, laihduin heti parikymmentä kiloa kun aloin syödä enemmän rasvaa ja jätin hiilarit lähes kokonaan pois. Ei ole kilot tullut takaisin yli 10 vuodessa.

Samalla paranin bulimiasta.

Minä olen huomannut myös sen, että liika hiilareiden syöminen lisää makeanhimoa.

Ainakin minun tapauksessa. Ja silloin sitä tulee juuri syötyäkin karkkia, suklaata tai muuta epäterveellistä.

No mulla on vielä matkaa normaalipinon ylärajaan, mutta takana on n. 45-50 kilon painonpudotus ja näiden kilojen pudotus kestänyt 9 vuotta tähän päivään.

Ei tässä ole oikein muuta tullut tehtyä kuin yrittänyt muuttaa ruokailutottumuksia, ruokamääriä, yrittänyt liikkua enemmän, muokata ajatuksia että "repsahtaminen" on Ok (ja näitähän on sattunut paljon vuosien varrella ja kiloja tullut takaisinkin ja paljon), mikään ruoka/ruoka-aine ei ole kiellettyjen listalla, olla armollinen itselleen, jos jonain päivänä ei jaksa liikahtaa sohvalta, eikä jaksa huolehtia tuliko 500g kasviksia ja onko ruoka terveellistä (mikä on vaikeaa määritellä, koska jokainen mieltää terveellisen erilailla, mutta puhutaan nyt virallisterveellisestä määritelmästä). Kokonaisvaltainen elämäntapamuutos.

Tiedän, että mun kohdalla kilojen pudottaminen on ollut hidasta, ja välillä tekisi mieli heittää läskiksi (heh), koska tuntuu ettei mitään kropassa tapahdu, vaikka oikeasti on. Vaatteista tämän huomaa ja onhan kropan muoto jo vähän kohentunut. Mutta huonoina päivinä sitä vaan näkee löllöt ja sen, että voi ei, taas on tullut 500g lisää painoa, vaikka kyse saattaa olla vain turvotuksesta ja on kuukautiset päällä. 

Just valittelin äidille, että ei tästä tule mitään, kun paino pyörii samoissa lukemissa koko ajan ja mä alan nyt syömään kaikkea roskaa, koska mitä väliä millään, kun ei muutosta tapahdu. Hän sanoi höpsistä vaan ja naurahti. Noh, en sitten lyönyt läskiksi, vaan lähdin lenkille, koska jotenkin tuosta pienestä lausahduksesta sain voimia jatkaa. Vaikka vaa'an lukema tästä ei enää muuttuisi, niin onpahan tullut voimaa, kestävyyttä, jaksamista lisää ja mieli, sekä nukkuminen kohentunut. Todennäköisesti myös monien sairauksien tuloa on tullut estettyä. 

Matka siis jatkukoon...