Kuinka kauan keskimäärin nainen uskoo juoppomiehen lupailuja?

Vuosia. Jotkut eivät tajua ikinä.

Kunnes kuolema heidät erottaa.

Liian kauan, varsinkin jos on lapsia. Eukot uskottelee itselleen kirkkain silmin ettei ne lapset mitään huomaa tai kärsi, vaikka ukko vähän tissutteleekin. Kun se on muuten niiiin hyvä isä! Tosiasiahan on, että haluavat itse säilyttää elintasonsa, omakotitalon ja miehen tilipussin. Sama se vaikka lapset kärsii päihdeperheen vaikutuksista koko loppuikänsä. Ja nyt on keksitty vielä yksi hyvä pointti miksei voi erota: kuka niitä lapsia sitten suojelisi kun ovat isällään! Ei voi erota. Piste.

Uskoin 20 vuotta kunnes lähdin. Paljon lupauksia tuli nähtyä ja kaikki rikottuja. Edelleen lupailee. Liian kauan uskoin, luulin että hän ymmärtäisi hakeutua hoitoon ennen kuin menettää perheensä. Mutta hänelle se ykkönen ei ollut perhe, kyllä se oli alkoholi ja pakko oli lopulta katsoa peiliin ja vetää se ainoa johtopäätös.

minun mieheni ei ole ns. alkoholisti, sillä voi olla ilmankin, esim töissä ei koskaan juo ja työpäivinä illalla ehkä voi ottaa sen pari saunakaljaa ja siihen se jää. viikonloppusin juo kyllä usein ja paljonkin, mutta on luvannut sen lopettaa jos lapsia tulee.

mutta jos tulee jotain vastoinkäymisiä, niin kyllä alkaa juoda ja voi juoda vaikka viikon tai ylikin melkeen putkeen. lupaa aina lopettaa ja uskon lopulta, sitten taas petyn. kuitenkaan ei ole riippuvainen alkoholista, joten uskon että voi vielä lopettaa. meillä ei tosiaan ole lapsia, olen sanonut että sitten vasta tulee kun ryyppäys loppuu kokonaan ja jää niihin pariin saunakaljaa per viikko.

Minä katselin kaksi vuotta, siinä oli kaksi vuotta liikaa. Puoltoista vuotta oltiin seurusteltu, kun mies tapas jonkun vanhan työttömän kaverinsa ja rupes juomaan sen kaverinsa kanssa. No ei siinä menny ku muutama kuukausi ku mies oli iteki työtön. Minä yritin etsiä sille työtä, mutta mikään ei kelvannut. Päivät nukku ja yöt oli baareissa. Lopulta kävi ilmi että sillä on kakskyttonnia velkaa ulosotossa, josta suurin osa oli jo työssäkäynnin ajalta. Oli kuulemma pelannu velaks. Ilman juomista en varmaan vieläkään tietäis peliveloista, joka oli mulle ehkä suurempi syy sanoo heipat ku juominen.

Erotkaa, etenki jos teillä on lapsia.

T. Alkkisisän tytär

Onneksi uskoin vain 3 vuotta!

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 10:33"]

minun mieheni ei ole ns. alkoholisti, sillä voi olla ilmankin, esim töissä ei koskaan juo ja työpäivinä illalla ehkä voi ottaa sen pari saunakaljaa ja siihen se jää. viikonloppusin juo kyllä usein ja paljonkin, mutta on luvannut sen lopettaa jos lapsia tulee.

mutta jos tulee jotain vastoinkäymisiä, niin kyllä alkaa juoda ja voi juoda vaikka viikon tai ylikin melkeen putkeen. lupaa aina lopettaa ja uskon lopulta, sitten taas petyn. kuitenkaan ei ole riippuvainen alkoholista, joten uskon että voi vielä lopettaa. meillä ei tosiaan ole lapsia, olen sanonut että sitten vasta tulee kun ryyppäys loppuu kokonaan ja jää niihin pariin saunakaljaa per viikko.

[/quote]

olen pahoillani, tuosta se meilläkin alkoi. Oli raittiina vajaan vuoden että ehdittiin naimisiin ja saatiin lapsi alulle.

Edelleenkään ei juo töissä, älä luule että se on merkki alkoholismista, se on vain siellä loppuvaiheessa. Alkoholismi on kehittyvä tauti ja alku kuulostaa juuri noin harmittomalta teillä kuin se oli meilläkin.

Ja älä usko ettei ole riippuvainen alkoholista. Jos sitä täytyy saada rentoutumiseen niin on hän. Minulle myönnettiin vasta eron jälkeen että ennen lomaa, ennen viikonloppua, ennen joka juhlaa, ensimmäinen ajatus on että mitä haen alkosta, ja miten se vapaa järjestetään niin ettei tarvitse olla ajokunnossa.

nro 5

Niin monta vuotta kuin nainen on valmis valuttamaan elämästään hukkaan. Joillain koko (yleensä juopon) loppuelämä. Surullista, vierestä seuraan tilannetta enkä voi auttaa kun mikään ei auta, uskoo aina vaan uudelleen ja uudelleen ne lupaukset :(

Seuraan naapurissa tilannetta, jossa tosi nuori tyttö elättää vanhempaa juoppoa miestä. Vauhdikas taiteilijaelämä käynnissä kodin ulkopuolella, kotiin palattua mies dokaa verhot kiinni ja tyttö siivoaa ja kantaa viinaa. Erillään he saisivat ehkä elämänpäästä kiinni, mutta yhdessä he ovat tuollaisessa oudossa kuviossa, jossa mies on tytölle sekä statussymboli että autettava. Tyttö alistuu ja hoivaa miestä omituisen voitonriemuisesti, kuin mies olisi jotain harvinaislaatuisen upeaa, jota vain hän osaa käsitellä ja johon vain hänen rakkautensa riittää.

Tällainen kuvio on minulle uusi. Olen tavannut vain kärsiviä juoppojen puolisoja.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 10:33"]

minun mieheni ei ole ns. alkoholisti, sillä voi olla ilmankin, esim töissä ei koskaan juo ja työpäivinä illalla ehkä voi ottaa sen pari saunakaljaa ja siihen se jää. viikonloppusin juo kyllä usein ja paljonkin, mutta on luvannut sen lopettaa jos lapsia tulee.

mutta jos tulee jotain vastoinkäymisiä, niin kyllä alkaa juoda ja voi juoda vaikka viikon tai ylikin melkeen putkeen. lupaa aina lopettaa ja uskon lopulta, sitten taas petyn. kuitenkaan ei ole riippuvainen alkoholista, joten uskon että voi vielä lopettaa. meillä ei tosiaan ole lapsia, olen sanonut että sitten vasta tulee kun ryyppäys loppuu kokonaan ja jää niihin pariin saunakaljaa per viikko.

[/quote]

Oletko oikeasti noin tyhmä?

Sanoisin , että noin 10-15 vuotta. Sen jälkeen on loppunut sekä usko että toivo, ja jäljellä on vain päivä kerralla ennen parempaa elämää. Siinä vaiheessa elämä muuttuu helpommaksi, kun on sopeutunut eikä tule enää niin paljon riitaa.

12:n kuvaama tilanne ei ole mitenkään harvinainen eikä outo. Nainen voi käyttää valtaa tuollaisen miehen kanssa, toisaalta myös kiillottaa marttyyrinkruunuaan osoittamalla, kuinka erinomainen ihminen hän on - ainakin parempi kuin se mies.

Joudun seuraamaan tällaista raastavaa tilannetta. Kai se niin on, että mitä enemmän kuluu aikaa, sitä vaikeampaa juoposta eroaminen on. Ystäväni on tuhlannut juoppoon jo yli 10 vuotta elämästään eikä loppua näy - paitsi välillä, noin kerran parissa kuussa on laittamassa juoppoa pihalle, mutta heltyy aina lupauksille ja on taas niin ihanaa ja puhuu lämpimästi tästä hauskasta ja mukavasta juoposta miehestään.... kunnes se alkaa taas: ryyppäys-morkkis-lupaukset-lupausten uskominen. Ja taas mennään. Raastavaa kun en voi mitenkään auttaa, ystävän parhaat vuodet valuvat viemäristä alas. Fiksuja ottajia kyllä hänelle löytyisi, hyvä työ, nätti, hauska ja fiksu nainen, mutta joku siinä luuserijuopossa viehättää... en käsitä kyllä yhtään että mikä se voi olla.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:07"]

Joudun seuraamaan tällaista raastavaa tilannetta. Kai se niin on, että mitä enemmän kuluu aikaa, sitä vaikeampaa juoposta eroaminen on. Ystäväni on tuhlannut juoppoon jo yli 10 vuotta elämästään eikä loppua näy - paitsi välillä, noin kerran parissa kuussa on laittamassa juoppoa pihalle, mutta heltyy aina lupauksille ja on taas niin ihanaa ja puhuu lämpimästi tästä hauskasta ja mukavasta juoposta miehestään.... kunnes se alkaa taas: ryyppäys-morkkis-lupaukset-lupausten uskominen. Ja taas mennään. Raastavaa kun en voi mitenkään auttaa, ystävän parhaat vuodet valuvat viemäristä alas. Fiksuja ottajia kyllä hänelle löytyisi, hyvä työ, nätti, hauska ja fiksu nainen, mutta joku siinä luuserijuopossa viehättää... en käsitä kyllä yhtään että mikä se voi olla.

[/quote]

hassua kyllä mutta ihan kuin puhuisit minusta... 15 vuotta sitten. Huono itsetunto, pelko jäädä yksin, pelko ettei pärjää yksin... lisätään siihen että jossain vaiheessa se mies saa uskomaan että "juon vain kun olet niin kamala " ja että "ei kukaan muu jaksaisi tuollaista kuin minä"

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:07"]

Joudun seuraamaan tällaista raastavaa tilannetta. Kai se niin on, että mitä enemmän kuluu aikaa, sitä vaikeampaa juoposta eroaminen on. Ystäväni on tuhlannut juoppoon jo yli 10 vuotta elämästään eikä loppua näy - paitsi välillä, noin kerran parissa kuussa on laittamassa juoppoa pihalle, mutta heltyy aina lupauksille ja on taas niin ihanaa ja puhuu lämpimästi tästä hauskasta ja mukavasta juoposta miehestään.... kunnes se alkaa taas: ryyppäys-morkkis-lupaukset-lupausten uskominen. Ja taas mennään. Raastavaa kun en voi mitenkään auttaa, ystävän parhaat vuodet valuvat viemäristä alas. Fiksuja ottajia kyllä hänelle löytyisi, hyvä työ, nätti, hauska ja fiksu nainen, mutta joku siinä luuserijuopossa viehättää... en käsitä kyllä yhtään että mikä se voi olla.

[/quote]

hassua kyllä mutta ihan kuin puhuisit minusta... 15 vuotta sitten. Huono itsetunto, pelko jäädä yksin, pelko ettei pärjää yksin... lisätään siihen että jossain vaiheessa se mies saa uskomaan että "juon vain kun olet niin kamala " ja että "ei kukaan muu jaksaisi tuollaista kuin minä"

[/quote]

Ystäväni juoppo mies saa aina juomisen syyksi ystäväni "vittumaisen käytöksen" ja "vittuilun". Haukkuminen kännissä on nykyään arkipäivää. "En jois jos sä et aina vittuilis" on yleinen lause tämän juopon suusta ja muut solvaukset siihen päälle. Niin kauan, että ystäväni itsee tilannetta, sitten se vallantunne tyydyttää juopon. Ystäväni ei päällepäin vaikuta huono-itsetuntoiselta, mutta sisimmässään on, vaikkei tätä myönnä.

Olisiko sinulla jotain sanoa, jokin viisas neuvo, minkä olisit halunnut kuulla vielä eläessäsi juopon kanssa? Jokin, mitä voisin ystävälleni sanoa?

*) itkee tilannetta

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:07"]

Joudun seuraamaan tällaista raastavaa tilannetta. Kai se niin on, että mitä enemmän kuluu aikaa, sitä vaikeampaa juoposta eroaminen on. Ystäväni on tuhlannut juoppoon jo yli 10 vuotta elämästään eikä loppua näy - paitsi välillä, noin kerran parissa kuussa on laittamassa juoppoa pihalle, mutta heltyy aina lupauksille ja on taas niin ihanaa ja puhuu lämpimästi tästä hauskasta ja mukavasta juoposta miehestään.... kunnes se alkaa taas: ryyppäys-morkkis-lupaukset-lupausten uskominen. Ja taas mennään. Raastavaa kun en voi mitenkään auttaa, ystävän parhaat vuodet valuvat viemäristä alas. Fiksuja ottajia kyllä hänelle löytyisi, hyvä työ, nätti, hauska ja fiksu nainen, mutta joku siinä luuserijuopossa viehättää... en käsitä kyllä yhtään että mikä se voi olla.

[/quote]

hassua kyllä mutta ihan kuin puhuisit minusta... 15 vuotta sitten. Huono itsetunto, pelko jäädä yksin, pelko ettei pärjää yksin... lisätään siihen että jossain vaiheessa se mies saa uskomaan että "juon vain kun olet niin kamala " ja että "ei kukaan muu jaksaisi tuollaista kuin minä"

[/quote]

Ystäväni juoppo mies saa aina juomisen syyksi ystäväni "vittumaisen käytöksen" ja "vittuilun". Haukkuminen kännissä on nykyään arkipäivää. "En jois jos sä et aina vittuilis" on yleinen lause tämän juopon suusta ja muut solvaukset siihen päälle. Niin kauan, että ystäväni itsee tilannetta, sitten se vallantunne tyydyttää juopon. Ystäväni ei päällepäin vaikuta huono-itsetuntoiselta, mutta sisimmässään on, vaikkei tätä myönnä.

Olisiko sinulla jotain sanoa, jokin viisas neuvo, minkä olisit halunnut kuulla vielä eläessäsi juopon kanssa? Jokin, mitä voisin ystävälleni sanoa?

[/quote]

kaipa se niin on että ihan kuin alkoholistia ei voi auttaa kuin hän itse, niin alkoholistin vaimoakaan ei voi autta kuin hän itse. Asioita jotka ovat jääneet mieleeni, mitä muut ovat sanoneet ja mihin lopulta tartuin.. siksi että tiesin että sanoja on aidosti välittänyt minusta:

"huonossa suhteessa ei pidä olla" (tämä tuli äidiltä)

"hän ei muutu. Tuo vain pahenee vuosien myötä" (tämä alkoholistimiehensä jättäneeltä)

"olet ihana ihminen ja ansaitset parempaa, älä usko häntä jos hän sanoo toisin, hän haluaa vain hallita sinua ja että et lähtisi" (tämä ystävättäreltä jonka kanssa olemme tunteneet koko ikämme)

Lisäksi soitin erilaisiin kriisipuhelimiin... luin alkoholismista... läheisriippuvuudesta.

Vaikein asia oli ymmärtää ja myöntää itselleni että mies oli alkoholisti. Moni sanoo että "jos hänellä on työ hän ei ole alkoholisti"

Kun sen myöntää itselleen, alkaa vähitellen hakea tietoa ja apua, ja kaikki oireet aukeavat ja loksahtavat paikalleen.

Viimeinen asia oli että lupasin itselleni: jos minun mielenterveys uhkaa mennä, lähden.

Lupaa hänelle että vaikka hän soittaisi yöllä että nyt lähtee ja jättää miehensä niin sinun lattialla saa nukkua etkä syytä häntä mistään. Monta kertaa mietin että nyt lähden - mutta ei ollut paikka jonne olisin kehdannut mennä, ei ketään kenelle olisin kehdannut myöntää että olen ollut niin typerä että olen katsonut alkoholistia näin kauan. Häpeä. Pelko. Ahdistus.

Juopon kaa eläneenä sanoisin et mulle oli ahaa-elämys tajuta et mun tekemisillä ja sanomisilla ei oo vaikutusta juomiseen. Juoppo kyllä itse aina syytti mua esim. v*ttuilusta ja mä aloin uskoa siihen itsekin. Eron jälkeenkin oon huomannut lankeavani miettimään miten juoppoa voisi suojella omalta juomiseltaan...

Lämmin kiitos 16! Olen ollut ystävälleni tukena juuri niin, etten syyllistä häntä! Muuten hänellä ei olisi ketään. Muutkin ystävämme kyllä tarkoittavat parasta, mutta tulee usein syyllistäviä lauseita, kuten "huomasin jo 10 vuotta sitten että miehesi on täys juoppo" yms, mihin en itse todellakaan sorru, vaikka niin ajattelisinkin! Pidän nyt tärkempänä, että hänellä on minut, jonka luo voi aina tulla ja joka ei syyllistä, vaikka samat asiat käydään läpi jo miljoonatta kertaa. Ymmärrän kuitenkin, ettei ero ole helppo missään tilanteessa, ja juopot ovat usein silti hyviä suustaan.

Suurin toiveeni tällä hetkellä on, että se ukko painuisi helvettiin, löytäisi jonkun toisen naisen, jolle kelpaisi itselleenkin se viinan juonti, näin ystäväni olisi helppo päästä eroon. Vaan viinan ryydyttänyttä nelikymppistä juoppoukkoa ei ihan sentään käsistä viedä markkinoilla.  Toivossa oin hyvä elää...