Lue keskustelun säännöt.
Lapsen asioista sopiminen etävanhemman vanhempien kanssa?
25.06.2021 |
Pitäisikö antaa vain periksi?
Olen nyt 1.5v yrittänyt saada lapsen isän sopimaan lapsen tapaamisiin liittyvät asiat, mutta mies vain vilkuttelee.
Erosimme vajaa 2v sitten ja mies tapasi pian uuden naisen, jonka jälkeen lakkasi tapaamasta lasta ja maksamasta elareita. Syytti siitä minua, koska olin huomauttanut hänelle, että toistuvat oharit satuttaa lasta ja hänen Pitäisi edes yrittää pitää kiinni sovitusta eikä aina peruuttaa hänen ja lapsen tapaamisia, jotta pääsee itse viihteelle tai kaverin kanssa pelaamaan fudista tai mitä kaikkea näitä nyt oli.
Minä kuulemma hyökkäsin hänen isyyttään vastaan ja haukuin huonoksi isäksi ja siksi lakkasi tapaamasta lasta. Aikani yritin hieroa sopua, ehdottaa lastenvalvojaa (jonne mies ei saapunut), perheneuvolaa ja erilaisia sovitteluja.
Mikään ei sopinut miehelle, ei vastannut yhteydenottoihin yms. Lopulta sain sovittua elatusasiat oikeusteitse. Mies on tässä 1.5v aikana muutaman kerran tehnyt paluun ja alkanut tapaamaan lasta ja sitten taas vain kadonnut, ilman selitystä.
Olen yrittänyt saada häntä luopumaan huoltajuudesta, sillä selvästi vastuunkantaminen ei häneltä luonnistu ja hän on itse sanonut, että ei aio antaa meille lupaa muuttaa ulkomaille, jos minulle avautuisi työmahdollisuus sinne.
Nyt hän on muutaman kuukauden aikana taas alkanut tapaamaan lasta, mutta aina, kun muistutan, että haluaisin sopia asiat virallisemmin, mutta kuitenkin ihan meidän kesken, sellaiset selvät pelisäännöt siitä milloin pitää ilmoittaa aikatauluja yms. Että mekin voimme suunnitella elämäämme, niin mies aloittaa taas ns. Mykkäkoulua. Ei vastaa viesteihin tai puhelimeen, ei tiedusteluihin tai emailiin, mutta olettaa, että me sitten olisimme valmiita, kun hän sopii ilmoittaa.
Olen tehnyt hänelle selväksi, että en halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä, sillä psyykkeeni ei vaan enää kestä. En vain halua nähdä tai oikeastaan ollaa muuten tekemisissä kuin viestein, mutta mies siis ei saa tätäkään hoidettua vaan vitkuttelee.
1.5v ajan miehen äiti on yrittänyt hoitaa asiat poikansa puolesta (mm. Lapsi ollut mummolassa ja mummo soittanut isää paikalle tapaamaan lasta, koska muuten ei tapaisi) ja olen yrittänyt sanoa, että huoltajana hänen Pitäisi pystyä hoitamaan nämä asiat itse, kun huoltaja kerran haluaa olla.
Pitäisikö siis vain antaa olla ja alkaa hoitaa lasta koskevat asiat lapsen mummon kanssa? Olen yrittänyt isälle ehdottaa kaikkea mahdollista ja tullut vastaan niin paljon kuin oma mielenterveys antaa periksi, mutta nyt en enää vain jaksa.. perheasiainsovitteluun menisin, mutta ei mies suostu. Mietin lastensuojelua, jos olisi joku objektiivinen meidän kanssa siinä, mutta tuskin mies siihenkään suostuisi.
Alanko siis hoitamaan asiat vain mummon kanssa?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä sinä kuvittelet siitä olevan, että asiat sovitaan virallisesti?
No varmaan juuri se, että mies joko noudattaa sovittua tai ei, mutta ei voi tulla huutelemaan mitään muuta ylimääräistä.
Nythän isä tuntuu tekevän kuten haluaa, silloin kuin haluaa ja jos äiti haluaa, että isällä ja lapsella on edes jonkinlainen suhde, niin pakko vaan antaa lapsi. Jos asiat sovittuna, mustaa valkoisena, niin äidin ei tarvitse kuunnella isän oikkuja tai tuntea syyllisyyttä mistään, hän antaa lasta isälleen silloin, kun sovittu eikä muuna aikana tarvitse isän ulinaa kuunnella
Isä sitten itse päättää pitääkö kiinni sovitusta vai ei. Jos ei, niin se on isän päätös, mutta äidin ei tarvitse asiaa sen enempää miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vuosia sitten
oli samantyyppinen tilanne lapsensa suhteen. Ei auttanut edes lapsen mummon puheet tuttavani ex suhteen. Lopulta tilanne päätyi siihen, että tuttavani haki oikeudesta lapsensa yksinhuoltajuutta ja hän sai sen aika helposti. Tuttavallani oli sen verran vahvat todisteet, jotka helpottivat yksihuoltajuuden saamista.
Nykyään yksinhuoltajuuden saa vain, jos se on lapsen etu ja siihen tarvitaan todistusaineistoa.
Ja sitä todistusaineistoa kannattaa olla pitkältä aikajaksolta.
Kirjaa tapaamiset ja peruuttamiset päivämäärä ja kellon tarkkuudella. Ja kaikki dokumentit esim. viestit kannattaa säilyttää.
Tämä totta. Minä yritin hakea oikeusteitse yksinhuoltajuutta, kun isä ei tavannut lasta, vastannut viesteihin, maksanut elareita ja käytti rankkoja huumeita. Asianajaja sanoi, että turhaa lähteä oikeuteen, sillä tuskin tulen yksinhuoltajuutta saamaan.
Nykyään ollaan niin isien asialla, että ei sillä ole väliä onko se isä lapsensa elämässä mukana vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vuosia sitten
oli samantyyppinen tilanne lapsensa suhteen. Ei auttanut edes lapsen mummon puheet tuttavani ex suhteen. Lopulta tilanne päätyi siihen, että tuttavani haki oikeudesta lapsensa yksinhuoltajuutta ja hän sai sen aika helposti. Tuttavallani oli sen verran vahvat todisteet, jotka helpottivat yksihuoltajuuden saamista.
Nykyään yksinhuoltajuuden saa vain, jos se on lapsen etu ja siihen tarvitaan todistusaineistoa.
Ja sitä todistusaineistoa kannattaa olla pitkältä aikajaksolta.
Kirjaa tapaamiset ja peruuttamiset päivämäärä ja kellon tarkkuudella. Ja kaikki dokumentit esim. viestit kannattaa säilyttää.
Tämä totta. Minä yritin hakea oikeusteitse yksinhuoltajuutta, kun isä ei tavannut lasta, vastannut viesteihin, maksanut elareita ja käytti rankkoja huumeita. Asianajaja sanoi, että turhaa lähteä oikeuteen, sillä tuskin tulen yksinhuoltajuutta saamaan.
Nykyään ollaan niin isien asialla, että ei sillä ole väliä onko se isä lapsensa elämässä mukana vai ei.
On hienoa että isien asioita (tasa-arvoa) ajetaan nykyään enemmän, mutta on se kyllä outoa, jos maalaisjärki unohdetaan. Mitä hyötyä lapselle huoltajasta joka ei edes paikalla?
Voi olla, että tulevaisuudessa yksinhuoltajuuden hakeminen on tarpeen.