miten te yhden lapsen vanhemmat selviätte tästä tylsyydestä

Ei kai 1-vuotias voi itse päättää, että katsoo koko päivän telkkaria?

Vain tylsillä ihmisillä on tylsää. Minulla on aina enemmän kiinnostavaa puuhaa kuin ehdin tekemään. Ei toivoakaan, että ehtisin jotain lastakin tässä hoitamaan.

En ymmärrä kysymystä.. Minulla on yksi lapsi, miehen lapsi on meillä joka toinen vkonloppu ja kuinka onnellinen olen silloin kun lapsella on tekemistä ja leikkikaveri ettei minun tarvitse olla keksimässä leikkejä/leikkiä lapsen kanssa, vaan saan tehdä omia juttuja/kotitöitä jne.. Ei sillä ettenkö olisi onnellinen kun olen lapseni kanssa, mutta mitkään leikit ja pelit ei ole mun juttu..

Hanki nyt ihmeessä jotain sisältöä elämääsi! Muutakin kuin lapset...

Kyllä yhden kanssa oli raskainta, voi sitä leikkimisen määrää! Eli ymmärrän tylsyyden, mutta jännä ettei lapsi innostu leikkiin mukaan. Silloin kun esikoinen oli vielä yksin, niin me leikittiin monta tuntia päivässä. Nyt onneksi kaksi leikkii keskenään paljon.

Me emme tehneetkään mukuloita tuutin täydeltä. Itse järjetämme ainokaisellemme virikkeellisen kavuympäristön. Siinähän sitä sitten tee voitte sysätä lapsenne toisten lastenne 'hoitoon' ja jatkáa maapallon täyttämistä geeneillänne.

Jo vuorotyö tai jopa epäsäännölliset työajat tuppaavat kaventamaan elämänpiiriä. Minulla ei lapsettomanakaan ollut enää vuosiin mitään säännöllistä läsnäoloa vaativia harrastuksia, koska työskentelin kaupan alalla, ja työajat siis olivat, mitä olivat. Onneksi harrastuksiin on aina kuulunut myös sellaisia asioita, joita varten ei tarvitse lähteä mihinkään. Vapaa-aikana siis luin, katsoin elokuvia, kokkailin.

Netissäkin olen paljon, mutta kyllähän täältäkin voi oppia kaikenlaista.  Esimerkiksi juuri pienen lapsen kanssa kotona ollessa kiinnostuin asumisesta ja sisustuksesta aivan eri tavalla kuin aiemmin. Mitään en edes ostanut, mutta sisustussivuja ja asuntoilmoituksia oli helppo selata huvikseen aina, kun aikaa liikeni. 

Mä olen varmaan hieman tylsämielinen, mutta minusta leikkiminen oli hauskaa, siis silloin kun oli vain yksi, nyt nuo pienemmät leikkivät keskenään. Enkä kerta kaikkiaan voi kuvitella tilannetta, jossa en saisi (virkeää, kylläistä) 1.5-vuotiasta innostumaan jostain puuhasta. Mutta leikkejä tai ei, niin yksikään mun lapsista ei katsonut telkkua alle 3-vuotiaana.

Mäkään en tajua tätä kysymyksenasettelua. Sun tylsyytes on kyllä korviesi välissä! Mitä ihmettä sillä on lapsien lukumäärän kanssa!?!

T. Yhden mahtavan lapsen äiti, jolla ei ole koskaan tylsää, vaan kaksi mielenkiintoista työtä ja aktiivinen vapaa-aika sekä perheen kanssa että ilman sitä yksin tai ystävien kanssa.