Poltin juuri vanhat päiväkirjat

Joo kannattaa siivota nurkat, vanha toina on niin. Turhaa

U are gonna miss ´em, sweet heart.

Ymmärrän hyvin, olivat karmean noloa luettavaa. Nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin mietin että olisi siälyttäminen ehkä ollut antoisaakin, noin menneille hymähdellen.

Mulla on vielä noi hoitelematta. Pienen osan oon vasta polttanut. Oon kans 40 v.

Vierailija kirjoitti:

U are gonna miss ´em, sweet heart.

Se että sinä kaipaisit ei tarkoita että ap kaipaisi myös. En ole koskaan katunut minkään tavaran pois heittoa, en muodosta tunnesidettä esineisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vielä noi hoitelematta. Pienen osan oon vasta polttanut. Oon kans 40 v.

Mulla on siis vielä laatikollinen täynnä ☹️

Olen miettinyt samaa, mutten vielä edennyt toteutukseen. Sitäkin olen pyöritellyt, että koostaisin päiväkirjoista ne "julkaisukelpoiset" osat yhteen, jäisi vain yksi kirja, jossa olisi pääasiassa hyviä ja hauskoja muistoja.

Ongelma on se, että vaivuin viimeksi päiväkirjoja lukiessani niin syvään ahdistukseen, etten ole varma uskallanko niitä enää avata... Olen 31v ja vannottanut avomiestäni, että jos kuolen yhtäkkiä, hänen täytyy lukematta tuhota kirjat eikä missään tapauksessa antaa niitä lapsuudenperheeni haltuun.

Miten ajattelematonta): Olisit kirjoittanut puhtaaksi ja lähettänyt kustantajalle!

Ei kande polttaa. Itse poltin muutaman, esim. 70-luvun opiskeluaikojeni päiväkirjat. Kyllä nyt harmittaa. Ne ovat autenttista historiaa, jota on tosi valaisevaa lukea monenkymmenen vuoden päästä.