Muita joilla oman lapsen syntyminen laukaisi omat lapsuuden traumat?

Kyllä - se on hyvin yleistä että oman lapsen saaminen laukaisee lapsuuden traumojen käsittelyn. Ben Furman on kirjoittanut kirjan 'Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus'. En ole varma muistanko kirjan nimen oikein mutta jotain tuon suuntaista se oli.

up

Tavallaan kyllä, olin jo aikaisemmin (monta vuotta ennen lasta) käsitellyt niitä asioita kolmen vuoden viikottaisesta terapiasta. Lapsen syntymä kuitenkin sai käsittelemään asioita jälleen uudestaan. Onneksi oli tuo terapia taustalla, en uponnut syvimpään kuiluun ja tajusin aikaisessa vaiheessa hakea apua neuvolasta. Kävin keskustelemassa neuvolapsykologin kanssa muutaman kerran ja reilun puoli vuotta söin masennuslääkettä pienellä annoksella, se riitti tällä kertaa paranemiseen. Nyt on toinen lapsi tuloillaan, on ihan hyvä tiedostaa jo nyt, että mulla on kohonnut synnytyksenjälkeisen masennuksen riski edelleen.

Raskausaikoina ennen rakenneultraa muistan pelänneen että lapsi on tyttö. Pelkäsin, että olisin tytölle samanlainen äiti kuin äitini minulle. Meillä on todella vaikea äiti-tytär suhde. Toki tiedän järjen tasolla, että olisin tytölle yhtä hyvä äiti kuin pojallekin, mutta silti mietitytti. No, meille on syntynyt vain poikia.

Hain alkuun apua neuvolasta, neuvolapsykologin juttusilla kävin pitkään. Se auttoi hiukan, jollain tapaa pahensikin asioita mielestäni. Oli erimielisyyttä ja psykologi oli vanhempieni ikäinen ja tyylinen.

Masennukseen löytyi lääke lääkäriltä, se auttoi niin, että selvisin itsekseni pahimmasta. Ystävien kanssa juttelemalla ja alan kirjallisuutta lukien. Aika auttoi varmaankin myös ja lapsesta saamani ilo, vaikka vaikeaahan oli.

Uskon, että väsymyksellä oli suuri osuus asiaan. Olo helpotti, kun lapsi kavoi ja alkoi nukkua paremmin.

Olen myös etääntynyt vanhemmistani lähes täysin. Tajusin, että se auttaa minua jaksamaan hoitaa lapseni. Olen siitä kyllä pahoillani, mutta kyllä välillä saan muistutuksia lapsuuden traumoista ja siitä, että ratkaisu oli oikea. Vanhemmat tekivät virheitä, kun olin lapsi ja ovat samanlaisia, loukkaavia ja mitätöiviä edelleen. On parasta vältellä heitä.

Voi olla, että asia jäi aikanaan jotenkin kesken, mutta olen nykyään tyytyväisempi kuin koskaan.

Suosittelen lääkärin apua, lääkkeitäkin, mahdollisesti terapiaa, vertaistukea ja rohkeita ratkaisuja tarvittaessa! Tärkeintä on sinun ja lapsesi hyvinvointi.

minulla. Masennus ja ahdistus pääsivät aika pahoiksi. Neuvolan kautta pääsin psykologille, joka oli aivan tyhjänpäiväinen. Myöhemmin pääsin terapiaan, jossa kävin kolme vuotta. Lääkkeitä syön vieläkin, mutta nyt voin hyvin.

Onko kellään suositella jotain kirjallisuutta koskien tätä?

ap