Mitä teet työksesi? Nautitko työstäsi?

Arkkitehti.

Rakastan työtäni ja se sopii minulle. En ole koskaan halunnut vaihtaa ammattia.

Rakastan ideointia, lähtötietojen keräämistä, ihan kaikenlaisten ongelmien ratkaisemista, projektin suunnittelua ja hallinnointia, suunnittelijapalavereita, mitoittamista, uuden löytämistä, optimointia, onnen ja ylpeyden tunnetta kun on näkee työnsä valmiiksi rakennettuna kymmeniä metrejä korkeana.

Teen työtä ehkä vähän liikaa ja istun liian paljon.

Palkka ei ole kovin suuri, mutta en ehtisi rahoja mihinkään tuhlatakkaan kun kaikki aika menee työhön.

Postinlajittelija. Jatkuva yötyö.

Pidän itse työstä tekemisenä, mutta alan olla täysin loppu yötyöhön ja päivävuorosta saisi liian vähän palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ammatteja kehiin! 

Ruokapalvelutyöntekijä. Raskasta ja huonosti palkattua hommaa, mutta työ on ihan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja. Juuri nyt nautin kovasti. Heinäkuun alussa alkaa ammatinvalinta kysiä pahasti.

Myös opettaja,  yläkoulussa. Menettelee, mutta olen ehkä urautunut ja leipääntynyt. Mitään opettamisen paloa en ole koskaan  tuntenut ja alallekin tulin vain, koska vaihtoehtona silloin aikoinaan koulutuksellani oli työttömyys. Palkka on kohtalainen runsaiden ylituntien vuoksi, joten työpäivät eivät ole niin lyhyitä kuin yleensä kuvitellaan. Lomaedut ovat hyvät, mutta et sitten lomailekaan annettujen lomien ulkopuolella kuin palkattomilla virkavapailla . Uuden loman odotus alkaa entisen loman päätyttyä.

Lastentarhanopettaja. Lasten kanssa työskentely ok. Kuitenkin meteli, hösellys, rauhattomuus hermostuttaa. Siihen vielä kaiken maailman vasujen työstäminen ja muu kehitystyö. Tuntuu vaan ettei enää pysty venymään suuntaan eikä toiseen. Olenkin opiskellut uuden ammatin ja kyttään uutta työpaikkaa.

Mä oon kultaseppä. Mä rakastan mun työtä :) Nyt oon äitiyslomalla, mutta palaan työhöni ens kesänä. Ehkä. Jos raaskin, viimeiset vauvat :)

Kääntäjä.

Neutraali tunne työtä (asiatekstikäännöksiä) kohtaan, kiitollisuus siitä, että on tämän alan töitä ja vapaat työajat, kunhan käännökset valmistuvat määräajassa.

Myyjä ison ketjun pienessä kaupassa. Ihan ok, kun tuskin loppuelämän työpaikka tulee olemaan. Tykkään siitä että opin koko ajan uutta kun kyseessä tosiaan pieni kauppa, mutta ylempi taho kiristää budjettia vuosi vuodelta ja tulosta pitäisi tulla koko ajan enemmän ja enemmän. Me ollaan siis nyt jo paljon yksin ja ensi vuonna vielä enemmän, tyyliin koko vuoro yksin ja läpsystä vaihto. Vuorotyö ei myöskään ole kovin mukavaa, lähinnä illat ja viikonloput töissä. Pyhätkin ollaan nykyään aamusta iltaan auki. No, teen tätä niin kauan kuin löydän jotain muuta :)

Lakimies. Ihan ok.

Hieman kaipaan edellistä työtäni virkamiehenä, kun siellä sai olla asian päällä alusta loppuun. Nyt vaan sörkitään sivusta ja monesti jää lopputulema näkemättä/kuulematta. Toisaalta nyt yksityisellä palkka ja muut edut reilusti paremmat.

Ehkä parasta työssäni on vapaus eli saan hyvin pitkälti päättää milloin ja missä teen töitä. Nytkin "vapaata" loppiaiseen saakka. Etätyöksi tätä kutsutaan eli ehkä pari kertaa luen sähköpostit, mutta siinä se. Tämä siis ilman lomapäivien käyttämistä.

Kollegiaalisuus on toinen mikä antaa voimaa ja virtaa työhön.

Vartija. Kolmivuorotyö ei sovi minulle, joten pakko yrittää päästä ainakin nykyisestä työnkuvasta pois. Lisäksi palkka on huono siihen nähden, että työ vie kaiken energian. Itse työ sinänsä olisi ok, jos ei tarvitsisi vaihtaa koko ajan vuorokausirytmiä.

Olen myös aineenope. Nautin työstäni luokkahuoneessa mutta en sen ulkopuolella. Lasten takia tätä työtä teen ja ihan kaikkeni annan heille työpäivänä. Esim jos oppilas haluaa jutella välitunnilla mutta pitäisi olla opekokouksessa - valitsen aina oppilaan vaikka hän haluaisi kertoa vaan kissastaan. Tätä tosin ei arvosteta aikuisten kesken mutta sama se mulle on. Ja opetushallitus ja opsien teko ja perse edellä puuhun ipadit kädessä. Ei. Tuntuu että viljellään vaan hienoja korulauseita ja kehitetään koulua paperilla. Oikeasti kaikki panokset pitäisi laittaa oppilaisiin. Haluaisin vaan opettaa mutta en saa. On siis ristiriitaiset fiilikset: nautin työstäni mutta en nauti. Joka päivä tunnen riittämättömyyden tunnetta ja se johtuu vaan omasta arvovalinnasta. Oma vika.

Lukion opinto-ohjaaja. Niin sanotussa paremmassa lukiossa.

Tähän vuoteen asti olen nauttinut työstäni. Saa olla fiksujen nuorten kanssa tekemisissä. Hyvä palkka ja pitkät lomat.

Tänä vuonna on vaan niin monta uudistusta (useampi atkjärjestelmä-, rehtoristo, työnjaot uusiksi, ylimääräiset projektit ja työryhmät, ops ym.) kerralla ollut työssä, että on ollut oikeasti raskasta. Kollega oli ko. syystä uupumuksen takia sairaslomalla pari viikkoa, ei sijaista sinä aikana jne.

Mutta ensi syksynä varmaan taas helpottaa ja työn ilo palaa :)

Vierailija kirjoitti:

Terkkari koulussa/opisk.terv.huollossa. Hate it!

Mä myös 😝

ICT-konsultti. Tykkään työstäni, joka on helppoa, hauskaa ja kohtalaisen hyväpalkkaista kolutukseeni nähden. Olen ollut jo vuosia samalla asiakkaalla kansainvälisessä yrityksessä, jossa on paljon mukavia, osaavia, tyylikkäitä ja viehättäviä naisia joiden lemmikkinä minä kehräilen.