Mitä teet työksesi? Nautitko työstäsi?

Siivoojana terveyskeskuksessa, enkä viihdy erityisen hyvin. Osaston asukkaat on pääosin tosi ihania ja kiitteleekin usein, mut kiire on jatkuvasti, eikä ehtis vaihtaa yhtäkään sanaa ikinä, valitettavasti. Aina pitää tehdä nopeemmin, nopeemmin ja huolellisemmin, paremmin. Jalat sattuu työpäivien jälkeen ja palkka ja arvostus sieltä mihin ei aurinko paista. 

Rekkakuski. Joskus nautin, useimmiten enää en. Jatkuva stressi ja univelka rassaa, eikä palkkatasokaan päätä huimaa.

Aineenope, olen unelmatyössään. Sekä nyt että lukuvuoden aikana :) 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 19:06"]

Pph. Tykkään työstäni paljon enemmän kuin aikaisemmasta akateemisesta ammatistani. Palkka on ainut miinuspuoli.

[/quote]

hahhhahhha, näille kommenteille ei voi muuta kuin nauraa. "aikaisempi akateeminen ammatti", yeah right! =D 

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 19:06"]

Pph. Tykkään työstäni paljon enemmän kuin aikaisemmasta akateemisesta ammatistani. Palkka on ainut miinuspuoli.

[/quote]

hahhhahhha, näille kommenteille ei voi muuta kuin nauraa. "aikaisempi akateeminen ammatti", yeah right! =D 

[/quote]

Selvennykseksi: akateeminen ammatti tarkoittaa ammattia, johon vaaditaan akateeminen koulutus. Saattaahan se vähän hupaisalta kuulostaa, että nautin enemmän pph:n työstä kuin akateemisesta työstä.

Miksi alkaa opettajalla kyrsiä ammatti heinäkuun alussa?

Pienen ruokakaupan myyjä, tykkään kovasti työstäni ja olen jopa tyytyväinen palkkaani!

Olen erityisopettaja ja pidän työstäni, sillä nuorten kanssa työskentely on palkitsevaa. Välillä työ on raskasta, sillä monilla oppilailla on melkoisia ongelmia, joita selvitellään huoltajien, koulukuraattorin, sosiaalityöntekijöiden, psykologien ja mielenterveyshoitajien kanssa yhteistyössä.  Etenkin itsetuhoisten ja masentuneiden oppilaiden kanssa on rankkaa - ylivilkkaiden kanssa pärjää yleensä huumorilla. Näin kesällä tietysti aina onnittelen itseäni ammatinvalinnasta! Kateellisille sanon, että tervetuloa alalle - Suomessa on vapaus opiskella ihan miksi tahtoo... Palkka tosin ei ole työn vastuullisuuteen nähden kovin hyvä, mutta kyllä sillä toimeentulee kuitenkin.

Olen toimittaja. Vilpittömästi voin sanoa, että nautin työstäni.

Siivooja. En pidä.

Pph. Rakastan työtäni, mutta palkka ei tosiaan päätä huimaa.

Ehkä en loppuikääni tässä ole. Mutta vielä en haaveile pois :)

Ja paremmin minäkin viihdyn tässä kuin edellisessä liike-elämän hulinassa. Tuntuu ihan edelliseltä elämältä, niin muuttunut on elämäni työn vaihdoksen mukana.

Omaishoidan. Liioittelisin, jos sanoisin että nautin koko ajan. Olen usein niin kauhean väsynyt, että meinaa askel alkaa laahata, kiukuttaa tai itkettää. Joskus mietin sitä miten pieneksi oma elämä on kutistunut, kun se kaikki mahtuu vain kodin seinien sisälle. Ystävät ovat kadonneet jo vuosia sitten. Mietin miten paljon uhraan toisten vuoksi: ihna koko oman elämäni.

Toisaalta kaiken käyttövoimana on rakkaus. Kyllä nautin siitä, että saan auttaa kaikkein kullasarvoisimpia ihmisiäni ja tehdä omilla käsilläni ja sielullani elämästä heille mahdollisimman hyvää. Olen tärkeä heille.

Kaipaan omaa ammattia etäisesti. Haaveilen, että olisin joskus töissä takaisin vaikka 2-3 päivänä viikossa. sh

Olen opiskelija, yliopistossa luonnontieteellisellä alalla. En pidä suuremmin, työmäärä on valtava (10-12h päivässä kevyesti), lisäksi opintotuki aivan surkea. Ja kyllä, tämän on työtä minulle. Alanvaihto mielessä kyllä. Opiskelua kuitenkin seuraavat kuusi vuotta, minkä jälkeen oikeaan työelämään.

Terkkari neuvolassa.

Love it!!! Unelmatyötäni!

Olen myyjä. Useimmiten pidän työstäni. Asiakkaat ovat suurimmaksi osaksi mukavia ja vakkareita on paljon, muutamasta on tullut jopa ystävä. Palkka on työn vaativuuteen nähden ok.

Terkkari koulussa/opisk.terv.huollossa. Hate it!

Otan verikokeita. En viihdy.

Kiinteistösihteeri. Tykkään. Tosin kevät on stressaavaa kiireisen työtahdin vuoksi. Palkka voisi olla parempi.

Aikuiskouluttaja. Tykkään. 

Markkinointijohtaja. Pidän työstäni vaihtelevuuden ja kansainvälisyyden vuoksi, mutta se on ajoittain tosi stressaavaa. Tsekkailen parhaillaankin toisella silmällä meilejä (viinilasi kädessä tosin), voi olla että joudun vielä tänään yhteen puhelinkonffaan jenkkeihin päin. Näin on menty kymmenkunta vuotta, ei kai tätäkään jaksa ikuisesti?