Yksi meistä, kertomus Norjasta: Oletko jo lukenut kirjan?

Olen ihan kirjan alkusivuilla vasta

Luin just. Jos kirja sinua kiinnostaa niin lue ihmeessä itse, ettet jää muiden tulkintojen varaan. 600 sivua rankkaa tekstiä vaatii tietenkin aikaa ja voimia. Monta kertaa jouduin laskemaan kirjan käsistäni - sekä psyykkisen että fyysisen ylirasituksen takia (aika mahdotonta löytää optimaalista lukuasentoa tommosen järkäleen kanssa). Nyt kun olen lukenut, kiinnostaa muiden kokemukset. Niin monenlaisia tuntoja se herättää. Kamala kirja, mutta suosittelen lämpimästi. Kamala siksi, ettei ole fiktiota. Suosittelut siksi, että se lyö silmille todellisuuden: tämä tapahtui. Lopullista vastausta kysymykseen MIKSI ei tietenkään ole. Juuri se on vaikeinta kestää. Että yksi meistä...

Luin just myös ja olen ylläolevan kanssa samaa mieltä. Varasin kirjan koska pidän Åsne Seierstadin tavasta kirjoittaa ja rehellisyydestä tekstin ja taustan suhteen. Rankkaa tekstiä, mutta tutkittua tietoa.

Luin sen, oli mielenkiintoinen ja rankka. Suosittelen.

Alussa mua ärsytti mustavalkoisuus, muiden elämä oli valoisaa ja rakastavaa, kunnianhimoista ja toisiaan tukevaa. Ja sitten se outo perhe jossa kaikki meni vähän pieleen.

Luin kirjan kolmessa päivässä, iltaisin luin jotain kevyttä vastapainoksi. Viimeisenä yönä näin painajaisia tapahtumista saarella, niiden tekojen kuvaus kirjassa oli niin koruton ja vaikuttava että päätyivät uniin.

Kannatti lukea. Kirja toi taas vähän uutta näkökulmaa asioihin ja tapahtumiin, esim. Hgin yliopistoa vastaan suunniteltuihin tekoihin. Olen miettinyt paljon erilaisuuden ja  erillisyyden kokemusta jne. Sairauden ja terveyden häilyvää rajaa ja mitä voimme tehdä jos näemme toisen häilyvän rajamailla, sairauden / terveyden, hyvän / pahan.