Hyviä,neuvoja otetaan vastaan.

Olen väsynyt mieheeni siinämäärin,että jos olisi tarve keskustella, puhun hänelle väärällä tavalla tai mitkään asiat eivät kiinnosta juuri sillä hetkellä, hellyydenosoitukset on etäisiä,läheisyys puuttuu,hyvänyön toivotus toiselle on kuulemma turha klisee.Hän on talossa ainut joka möykkää ja jos asiallisesti pyytää olemaan möykkäämättä,olen,antanut sille aihetta.Monet asiat johtuvat yksinomaan minusta,hän menee minne lystää ja tuntuu siltä että lapsemme,on hänelle aina tiellä,tai tekee jotain väärin.lapsi on vasta nelivuotias.Humalassa lepertelee ja näyttää välittävänsä,mutta selvinpäin ei sitten yhtään kaunista sanaa ole koskaan sanonut.Jos soitan asiasta,hänellä on parempaa tekemistä sillä hetkellä tai soitin väärään aikaan.tekstiviestejä tulee yöllä ja väittää niiden tulevan vain siitä,kun kaverit jättävät facebookkiin viestejä,joihin,hän ei jaksa vastata.Hän ei juuri hymyile,on vaan omissa oloissaan tai ihmettelee,kun en ole kerennyt käymän kaupassa.Aamulla lähtee jo tuntia aikaisemmin töihin,vaikka työt alkaa kello seitsemän.Minulla on kuulemma niitä ongelmia ja niistä minun vaan pitäisi yksin ratkoa.Hän ratkoo omat ongelmansa ihan itse.Kun hn tuee kotiin,ilmapiiri on kylmä ja jäykkä.tuntuu ettei mikään riitä tai koskaan mikään ei ole hyvä.Missä on Se vika?auttakaa joku??!