Lapsi puhuu kuolemasta
Meidän 6v poika saattaa huutaa(joskus kun on oikein suuttunut) että haluaa kuolla. Lisäksi on satunnaisesti kysellyt kuolemasta, viimeksi tänään. Kyselee mm. miten ihminen voi kuolla, miksi ym. Itkee yleensä silloin, tämä tapahtuu yleensä illalla kun on väsynyt. Joskus monta kk sitten sanoi kerran että tuli sellainen ajatus että hän itse tai äiti voisi kuolla jos hakisi veitsen ja löisi sillä.
Meillä kotona on puhuttu kuolemasta aika paljonkin. Pojan serkku kuoli 2v sitten ja hänestä puhutaan tavallisia asioita/ muistellaan vielä meillä usein.
Lisäksi pojan isoisovanhemmat kuolivat kumpikin noin puoli vuotta sitten. Poika ei ollut hirveän läheinen heidän kanssaan, koska olivat jo sairaita ja iäkkäitä, mutta heidänkin kuolemastaan kotona on toki puhuttu.
Nyt olenkin miettinyt että pitäisikö olla huolissaan näistä asioista? Pahalta tuntuu, kun poika huutaa haluavansa kuolla, vaikka harvoin noin sanookin.
Kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (14)
Minä saattaisin omasta lapsesta tilanteessasi olla vähän huolissani.Kuolemasta puhuminen ja kysely on tavallista..mutta ns uhkailu tai oman kuoleman haluaminen ei mielestäni ole ihan tavallista alle kouluikäiselle. Saisko ihan neuvolasta tai terveyskeskuksesta apua,voisihan sitä soittaa ja kysyä neuvoa ?
Menestynyt lastenpsykiatri taisi mainita erityispedagogiikan luennolla, että tällainen pelkääminen on normaalia pienen lapsen kehityksessä. Kyseessä on vaihe jolloin lapsi pelkää että hänelle tai vanhemmille tapahtuu jotain pahaa. Kannattaa puhua lapsen kanssa.
Lapsen kanssa ollaan puhuttu, yritän kertoi kuolemasta lapsen tasoisesti. Kuuntelen ja kyselen.
Tuolloin kun lapsi puhui tuosta itsensä/ toisten satuttamisesta, hän sanoi että ajatus vain tuli jostain päähän ja se tuntui hänestä pahalta eikä haluaisi tuollaista tehdä. Tuo oli onneksi vain yksi kerta, ei ole onneksi tullut enemmän vastaavaa.
Silloin kun hän huutaa haluavansa kuolla, hän saattaa itkeä myös ettei kukaan välitä hänestä. Rauhoittuu pian kun jutellaan ja jatkaa touhujaan. Kerron lapsille päivittäin kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat, isä on huonompi puhumaan tunteistaan. Poika kokee myös ettei hänelle ole paljoa aikaa ja siksi kukaan ei välitä.
Jos nämä lisääntyy/ jatkuu ja tuntuu ahdistavan poikaa niin täytyy varmasti kysyä ammattilaisilta neuvoa. Mikähän olisi oikea paikka? Perheneuvola? Psykologi?
-ap
Voi ei kuulostaa surulliselta. Meillä on samanikäinen tyttö ja 2 nuorempaa sisarusta. Kuolemasta on täälläkin puhuttu ja hautajaisissa käyty.Meillä myös esikoista alkaa aina itkettään kuolemasta puhuminen ja kyselee siitä paljon. On meillä ollut tuota kukaan ei tykkää minusta,teillä ei ole aikaa minulle...vaikka on tietenkin joskus enemmän ja joskus vähemmän. Omasta kuolemasta esikoinen on puhunut että sitten kun olen vanha niin kuolen ja tietää et vauvatkin voi kuolla..mut en kyllä muista et olisi omaa kuolemaansa puhunut. Kannatta varman keskustella lapsen kanssa jos hän ottaa asian puheeksi, ei ehkä hämmentää ja ite kysellä vaan anta lapsen ottaa asia puheeksi. Jos huolestuttaa jatkossa älä aikaile ottaa apua vstaan <3
Tulee ihan mieleen dokumentti "Pojan hauras mieli". Siinä poika oli pienestä pitäen kiinnostunut kuolemasta ja lopulta teki sitten itsemurhan.
Mulla tuli sama mieleen, muistaakseni tästäperheestä jonka pojasta se kirja niin heistä on ollut ainakin meidän perhe lehdessä ja Helsingin Sanomissa juttua. Lasten masennus on niin kamalaa, mutta pitää muistaa että kysely ja puhuminen ei tarkoita mitään..koska se tavallista,mutta kyllä sinä ap äitinä tiedät lapsesi sitten kun kaikki ei ole ok vaan hän on tavallista ahdistuneempi eikä oma iloinen itsensä :)
No toivotaan että on ikään kuuluvaa ja läheisten kuolemista aiheutunutta vain.
Täytyy toki tarkentaa vielä että nämä kuolema puheet eivät ole jatkuvaa ja jokapäiväistä. Kuolemasta ei ole kysellyt hetkeen( en muista edes milloin) mutta tänään tosiaan poika otti puheeksi kun mietti serkkuaan ja siitä se sitten lähti liikkeelle ja päätyi itkuun. Enemmän mua ahdistaa tosiaan se suuttuneena huudettu "haluan kuolla". Tuota ei myöskään usein kuulla( viime kuukausina ehkä paristi), mutta kertakin riittää ja saa miettimään.
Poika on muutenkin hyvin herkkä. Suuttuu, alkaa itkemään ja hermostuu helposti. Ikävöi myös vanhempia ja sisaruksia helposti. Toisaalta on myös ihana, halailee, pusuttelee ja osoittaa rakkautta.
-ap
Hups sekoitin tuon dokumentin siihen kirjaan josta tuossa kerroin.
Kun lapsi on kohdannut asian nimeltä kuolema jossain sukulaisten hautajaisissa ja tajuaa, ettei sitä ihmistä enää ole, niin se asia on hänelle niin outo ja pelottava, että hän miettii sitä ja käyttää sanaa tilanteissa, joihin se sopii, esim yksinäisyys, ihan sama olenko vai en, voisin siis vaikka kuolla. Lapsi opettelee tuntemaan ja tiedostamaan asioita. Ei kannata alkaa liikaa vaahdottamaan tuosta, vaan asiallisesti ja lempeästi neuvoa lasta, että ihminen syntyy, elää täällä yleensä vanhaksi ja kuolee, ihan kuten esim kasvit ja eläimet. Kaikilla on oman pituisensa elämä. Joku kilpikonna voi elää paljon kauemmin kuin ihmiset ja joku puu jopa tuhat vuotta! Näin selittämällä lapsi ei jää pelkäämään kuolemaa, vaan alkaa miettiä asiaa laajemmin ja suuntaa ajatuksensa pois itsestään, jos vanhemmatkaan eivät takerru lapsen kuoleman ajatuksen ympärillä pyörimään kehää.
En ensimmäisenä lähtisi raahaamaan lasta millekään psykiatrille, vaan ottaisin viereen ja lukisin kaikenlaisia lastenkirjoja keskustellen, ohjaten ja neuvoen. Kyselisin siinä sivussa hänen ajatuksiaan kuolemasta, että voisin oikaista hänen väärinkäsityksiään ja poistaa pelkojaan.
Levolle lasken, Luojani. Armias ole, Suojani! Jos Sijaltainen nousisi ... sängyn alta ..., Taivaaseen ota tykösi! ... Ja äkkiä nappaa, ennenku se Sijaltainen kerkee syödä minut!
Tässä esimerkki, kuinka lapsen pelko voi syntyä! Väärinkäsityksestä!
Meillä on jo 7v ja hyvin samanlainen kun ap: n lapsi.Tunteet kuohuu ja kuolema kiinnostaa, siis muiden asioiden lisäksi.Kysymällähn se lapsi oppii ja suuttuneena saatan minäkin sanoa vaikka mitä sitä tarkoittamatta. Tosiaan normaalilta kuulostaa, mutta jos itsestä tuntuu et kaikki ei ole kunnossa niin monesta paikasta saa kyllä tietoa ja apua. Muistan googletelleeni itse aikoinaan näitä kun piti miettiä miten kuolemasta kertoa.
Pakko-oireinen häiriö. En kyllä tiennyt, että se voi ilmetä noin nuorella jo. Kannattaa googletella, netistä löytyy asiasta paljon tietoa...
13 / sinulla menee nyt jo yli, miksi pitää tulla pilaamaan asiallinen ketju.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 00:41"]13 / sinulla menee nyt jo yli, miksi pitää tulla pilaamaan asiallinen ketju.
[/quote]Miten niin? Ainakin ap:n. kertoma viittaa vahvasti jonkinasteisiin pakkoajatuksiin, jotka ovat sinällään vain harmittomia ajatuksia, mutta voivat aiheuttaa ahdistusta ellei "uhri" tiedosta niiden olevan vain vaarattomia mielikuvia.
13
Meillä 6v puhuu myös joskus kuolemasta,useimmiten keskustelu ajoittuu rahallisiin hetkiin kun jutellaan kaksin tai juuri nukkumaan mennessä.Lapsi on ollut muutamissa hautajaisissa,kun läheisiä kuollut ja kuolemasta on puhuttu.Tämä kaikki on tavallista tuon ikäiselle, mutta ei lapsi ole ikinä mistään puukosta yms puhunut..kuten teillä.Jos tuollaisia puheita useinkin, ottaisin johonkin yhteyttä.