Exä ja sen uusperheen vaikutus lapseeni

Exän uusi avovaimo on 32 ( eksä 48) ja tällä nykyisellä naisella on 16- vuotias tytär. Meidän tytär on 15 ja viime aikoina nämä tyttäret ystävystyneet keskenään. Olen ajatusta vastaan ollut alusta asti, mutta muka katkerana ex kurppana en saa mielipiteitäni kuuluviksi missään.
Meidän tyttö on viime aikoina ollut kaikki viikonloput isällään. Toisin sanoen hengaa siellä tämän toisen nuoren kanssa, kun ex ja nykyisensä mökkeilevät, reissaavat, istuvat grillijuhlissa jne. Tämä nykyisen tytär ei päässyt opiskelemaan, nippa nappa pääsi peruskoulusta, kaikki aika ja energia omassa ulkonäössä ja ilmeisesti bilettämisessä. No, tuli sitten se viimein se lasu, kun tyttö kännissä tämän toisen tytön kanssa hillumassa. Isä ei ota kantaa, tämä nyksä on sitä mieltä, että nuoret on nuoria. Mun huoli omasta lapsestani on käännetty käsittelemättömäksi eroksi ja kateudeksi. Meidän tyttö on aika herkkä ja tämä toinen tyttö on äitinsä tavoin kovaääninen ja mielellään huomion keskipisteenä. Oma tyttö joskus sanonut kärsivänsä, kun isän luona ei saa olla rauhassa. Alkuun tyttöä piti patistaa isänsä luokse ja keksi tekosyitä, ettei tarvitse mennä. Silloinki minä olin siihen syypää tavalla tai toisella. Tytöllä ja isällä oli aiemmin hyvät välit ja en tosiaan halunnut estää heidän tapaamistaan mitenkään. Viime aikoina tytöllä ollut aikamoista rajojen uhmaa ja ovien paiskomista minkä uskon liittyvän normaaliin murrosikään. Tässä ois hyvä, jos tytön isä olisi tukena. Hän kuitenkin elää nyt uutta nuoruuttaan ja leikkii kiva-isää, jonka luona voi ottaa rennosti. Aika yksin olen tämän huolen kanssa. Mun miesystävä toki tukee, kuljettaa ja hakee tyttöä tarvittaessa ja on nähnyt sivusta tämän tyttäreni muutoksen lyhyen ajan sisällä. Lastensuojelu ei nähnyt tarvetta asiakkuudelle, kehottivat hakemaan keskusteluapua jos yhteisiä toimintamalleja ei saada aikaiseksi. No, ei saada, mutta miten se hyödyttää että minä kuljen jossain keskustelemassa? Olen tytölleni sanonut, ettei siellä isällään olla silloin kun isä ei ole siellä, mutta kääntää asian niin, että saa kai kaverilla olla. Kun sanon, että et saa, niin exä soittaa ja nykyisen säestämänä vaativat perusteita miksi nyt on muka niin kauheaa, että tyttö on siellä. Viime kerralla, kun tämä puhelinkeskustelu käytiin tämä nyksä huutaa taustalta, että kysy mikä sen ongelma oikeesti on? En ole tämän jälkeen halunnut exän kanssa puhua. Mä yritin exälle puhua jo, kun ensi epäilyt kännäämisestä ym nosti päätään, että nyt ois puuttumisen paikka. Ex oli osin samoilla linjoilla ja hetken elin uskossa, että siellä katotaan tyttöjen perään samalla tavalla kuin minäki. Kukaan ei kertonut mulle siitä, että tytöt taksilla haettu kännäämästä (isänsä oli nauttinut muutaman ”saunaoluen” ja nykyisensä varmaan aivan seipäässä) ja sainki sitten viranomaisilta myöhemmin tiedon.
Pitäiskö tässä iskeä hanskat tiskiin (löysätä vähä nutturaa ja ottaa iisisti) ja odottaa, että tytön alamäki alkaa ja sitten henkseleitä paukutellen todeta, että oikeassa olin vai lähteä johonkin viranomaisten avulla käytävään taistoon (en oikeasti halua) vai mitä tässä pitäis tehdä?