Lue keskustelun säännöt.
Elämää petetyksi tulemisen jälkeen.. Raskasta!
18.06.2014 |
Mies petti minua muutama kuukausi sitten. Asia tuli aivan yllättäin. Liittomme oli/on todella hyvä ja miehellä todettiinkin masennus/työuupumus ja se varmasti omalta osaltaan vaikutti tuoho tapahtumasarjaan. En olisi uskonut joskus ennen että pystyn antamaan anteeksi, mutta annoin kuitenkin.
No, nyt elämä on jatkunut ja asiat päällisin puolin hyvin, mutta mun pään sisällä on edelleen helvetillinen pyörremyrsky. Ajattelen tuota pettämistä joka päivä, kyttään miestä vaikken ennen ollut tällaisista yhtään huolissaan, ja olen jopa mennyt niin pitkälle että jos olen ollut pois kotoa, tutkin sänkyämme että onko siellä vieraan naisen hiuksia jne. Pari viikkoa sitten kun olin ollut viikonloppureissulla, tutkin jopa miehen roskikseen viemät roskat kun ajattelin että saatan sieltä löytää jotain vinkkejä pettämisestä.
En haluaisi elää näin, mutta en voi itselleni mitään. Meneeköhän tämä joskus ohi? Miten teillä muilla petetyillä on mennyt?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:21"]
osa 660
[/quote]
?
ap
[/quote]
Osa 660 käsikirjoitukseen, mitä nyt mies PETTI! Voi kauheeeeeta. Eikö pettämiset ja erotilastot yms. kerro teille mitään?! Suurinta osaa ihmiskuntaa ei ole luotu elämään kahdenvälisissä suljetuissa suhteissa. Tulkaa jo pois sieltä muisnaishistoriasta ja päivittäkää itsenne nykyaikaan vai elättekö te muuten raamatunmallin mukaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se raskasta. Mun mies ei ilmeisestikään ole fyysisesti pettänyt, mutta on ollut nettiprofiili jonka kautta on monta vuotta kirjoitellut naisten kanssa. On myös vongannut koko meidän yhdessäoloajan exäänsä ja haukkunut mua, mm. huoritellut.
Luottaa en voi, vaikka vannoo muuttuneensa. On töissä ulkomailla joten en tiedä yhtään mitä touhuaa siellä. Ja tämä kaikki tuli ihan yllättäin, on aina ollut se mies joka tuomitsee valehtelun ja pettämisen. On katsonut mua silmiin ja vannonut ettei ikinä tekisi mitään, mutta samantien kun olen poistunut paikalta, on mennyt koneelle säätään juttujansa.
Voimia ap, muuta en osaa sanoa!!
Ap, se, että vatvot asiaa mielessäsi kertoo siitä, että et ole oikeasti antanut anteeksi. Eihän siinä ole kyse päätöksestä, vaan tunteesta. Siksi se ei niin helppoa olekaan.
Tai toisaalta on. 15 vuotta sitten minun mieheni toi vieraan naisen kotiimme. Päätin jatkaa liittoamme, mutta muutaman kuukauden päästä löysin itseni vatvomasta samalla lailla kuin sinä. Mitä oikein tapahtui? Mitä jos se tapahtuu uudestaan? Mitä jos mies hankki/ii jonkun taudin? Muistan myös kuin eilisen sen hetken kun istuin vessanpöntöllä ja tajusin, että jos jatkan tuolla tiellä, olen jonkun ajan päästä pakkomielteinen ja tuhoan varsin nopeasti sen, mitä suhteeestamme on jäljellä. Tajusin, että se jäljelläoleva oli kuitenkin arvokasta ja pakotin itseni lopettamaan vatvomisen ihan niillä samoilla keinoilla, millä huonojen ajatusten vatvominen yleensäkin lopetetaan: yritän keskittyä johonkin muuhun.
Nyt 15 vuotta myöhemmin meidän suhde on sillä tasolla, että vaikka jompikumpi vierasta koittaisikin, sillä ei olisi väliä. Tätä suhdetta ei riko enää mikään. Ei tuo tietysti ainoa timanttia jalostanut paine ole ollut, mutta kyllä silloin tekemällämme päätöksellä on ollut merkitys ongelmista selviämiselle jatkossakin.
Tosin sanon, että meidän tilanteessa mies ei jäänyt kiinni, vaan toimi täysin avoimesti. Sillä voi olla merkitys luottamuselle.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:21"]
osa 660
[/quote]
?
ap
[/quote]
Osa 660 käsikirjoitukseen, mitä nyt mies PETTI! Voi kauheeeeeta. Eikö pettämiset ja erotilastot yms. kerro teille mitään?! Suurinta osaa ihmiskuntaa ei ole luotu elämään kahdenvälisissä suljetuissa suhteissa. Tulkaa jo pois sieltä muisnaishistoriasta ja päivittäkää itsenne nykyaikaan vai elättekö te muuten raamatunmallin mukaan?!
[/quote]
No mulle tää oli ensimmäinen kerta, ja tuntuu helvetin pahalta. Jos sulla ei ole muuta sanottavaa, niin mene vaikka johonkin polyamoriafoorumille möykkäämään.
ap
Hae itsellesi tai teille yhteistä ulkopuolista apua. Tarvitset apua jatkoit sitten tuossa suhteessa tai eroaisitte. Joskus nuo tunteet on vaan kohdattava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:21"]
osa 660
[/quote]
?
ap
[/quote]
Osa 660 käsikirjoitukseen, mitä nyt mies PETTI! Voi kauheeeeeta. Eikö pettämiset ja erotilastot yms. kerro teille mitään?! Suurinta osaa ihmiskuntaa ei ole luotu elämään kahdenvälisissä suljetuissa suhteissa. Tulkaa jo pois sieltä muisnaishistoriasta ja päivittäkää itsenne nykyaikaan vai elättekö te muuten raamatunmallin mukaan?!
[/quote]
No mulle tää oli ensimmäinen kerta, ja tuntuu helvetin pahalta. Jos sulla ei ole muuta sanottavaa, niin mene vaikka johonkin polyamoriafoorumille möykkäämään.
ap
[/quote]
WTF?! Mikä oikeus sinulla on yksin isotella kuka saa sanoa mielipiteensä missä ja missäkin asiassa. Ei erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus parempaan. Sitähän sitä hait?! Ehkä sitä olisi hetken edes onnellinen, jos joka asiassa ei eläisi tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaa.
Olisiko jo sinunkin aika kasvaa aikuiseksi eikä kiutella kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei mennyt niin kuin ITSE halusi ja suunnitteli.
Mies ei ole tuota uupumustaan käyttänytkään syynä, myöntää täysin tehneensä virheen, olleensa väärässä ja "paska". Ei myöskään ole mua kertaakaan syyttänyt mistään, että olisin tehnyt mitään tai ollut vääränlainen tai mitään. Sen takia olen nyt voinut vielä toistaiseksi uskoa siihen, että tästä päästään yli. Mutta mun pää ei pääse :(
ap