Kysymys psykologeille/ terapeuteille

up! noi pyörii munkin mielessä, ja tuntuu oudolta jos mikään noista ei koskaan pitäisi paikkaansa.

up

Ajattelen joistain ihmisistä että v mikä urpo. Samaan aikaan pyrin ymmärtämään miksi toimii urposti. Kyllä sen ymmärryksen aina halutessaan löytää. Jotkut ovat ihan seksikkäitäkin mutta en oikeasti haluaisi asiakkaiden kanssa sänkyyn. Se on hullu ajatus.

Terapeutteja ne ihmisetkin on ja olen siitä varma, että miettivät yhtä ja toista asiakkaistaan, vaikka eivät ääneen sano.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:21"]

Terapeutteja ne ihmisetkin on ja olen siitä varma, että miettivät yhtä ja toista asiakkaistaan, vaikka eivät ääneen sano.

[/quote] Pitääpä korjata, eli ihmisiä ne terapeutitkin on :D Meni senat sakasin mulla.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:21"]Ajattelen joistain ihmisistä että v mikä urpo. Samaan aikaan pyrin ymmärtämään miksi toimii urposti. Kyllä sen ymmärryksen aina halutessaan löytää. Jotkut ovat ihan seksikkäitäkin mutta en oikeasti haluaisi asiakkaiden kanssa sänkyyn. Se on hullu ajatus.

[/quote]

Jatkan vielä että toki suhtaudun aina asiallisesti. Asiakas ei voi aistia todellisia tunteitani. Jos joskus järkytyn tai tulen surulliseksi jostain asiakkaan kertomasta, se varmasti näkyy ja saakin näkyä.

Olen psykoterapeutti. Minulla on ihan normaalit inhimilliset ajatukset ja tunteet, ja tiedostankin niitä varsin paljon jo ihan ammattini ja itse läpikäydyn terapiaprosessin kautta. 

Kyllä minä voin tiedostaa terapiakäynnin kesken olevani esimerkiksi ärsyyntynyt asiakkaan käytöksestä, sanoista, puheäänestä, tai vaikka jostain ulkonäön piirteestä. Joskus tiedostan jopa miksi, esimerkiksi tietty asia asiakkaassa voi tuoda mieleen jonkun ikävän tapahtuman menneisyydestä. Usein en tiedä syistä tunteilleni tai sisäisille ajatusprosesseilleni. Mutta joka tapauksessa pidän tarkkailevan etäisyyden tuohon kaikkeen, enkä päästä sitä vaikuttamaan asiakkaan kanssa kommunikointiin. Minun ei ole tarvetta kieltää sisäisesti itseltäni mitään tunteita ja ajatuksia, mutta minun ei ole myös pakko toimia niiden mukaan eikä "uskoa" niitä, esim. uskoa että asiakas oikeasti on ärsyttävä jos minusta jollain hetkellä siltä tuntuu. 

Ei seksuaaliset ajatuksetkaan vieraita minulle ole. Kyllä minun mielessäni on joskus miesasiakkaan kohdalla välähtänyt ajatus, että tuon kun saisi sänkyynsä. En minä sellaistakaan ajatusta kauhistu tai torju, mutta en todella ala myöskään fantasioita pyöritellä tai kuvitella että tosielämässä tapahtuisi mitään välillämme. Totean vain ajatuksen joka tuli ja meni ja jatkan asiallista käyttäytymistä. 

Miksi se järkyttyminen saa näkyä mutta muut tunteet eivät?

Tuleeko asiakkaita koskaan ikävä?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:28"]Miksi se järkyttyminen saa näkyä mutta muut tunteet eivät?

[/quote]

Kysytkö tosissasi? Tottakai terapeutti saa järkyttyä kun asiakaa vaikka kertoo omaisensa kuolleen väkivaltaisesti, mutta tunteet pysyy toki hallinnassa. Sen sijaan jos ajattelen asiakkaasta että onpa hän tyhmä, en voi alkaa pyöritellä silmiäni.